Suuren sienen kutsu: Suhteessaolo kokonaan toisenlaiseen

Kirjoittajat

• Teemu Pauha

Abstrakti

Artikkeli tarkastelee ihmisen ja sienen välistä suhdetta posthumanistisen autoetnografian näkökulmasta. Tavoitteena on ymmärtää sienen herättämiä voimakkaita tunteita ja sitä, miksi sienet koetaan usein poikkeuksellisen vetoavina tai ”hullaannuttavina”. Artikkelin aineistona käytetään sieniretkiltä ja muista sieniin liittyvistä kohtaamisista kirjoitettua kenttäpäiväkirjaa sekä sieniin liittyviä media-aineistoja.

Tutkimuksen keskeinen väite on, että sieniin liittyvillä lumoutumisen ja kammon tunteilla on yhteys pyhään uskontotieteellisenä käsitteenä. Sienen pyhyys muotoutuu ihmisen ja sienen välisessä suhteessa kolmen osatekijän kautta: (1) sieni ilmentää rationaliteettia, joka on ihmismielelle perustavanlaatuisen vieras; sieni on kumma (uncanny); (2) vieras rationaliteetti saa sienen käyttäytymään tavalla, joka ei taivu ihmisen tahtoon tai odotuksiin, minkä vuoksi sieni on ennustamaton ja hallitsematon; sekä (3) ihmisen on herkistyttävä havaitsemaan sienten vieras rationaliteetti.

Artikkeli ehdottaa, että pyhyys tulisi ymmärtää relationaalisena ja emergenttinä ilmiönä, jonka muotoutumisessa sekä kohteen että ihmisen toimijuus on olennaista. Ihmisen roolia tässä prosessissa tulisi ”pyhittämisen” sijasta kuvata esimerkiksi ”avautumisena” tai ”virittäytymisenä” kohteen omalle erityislaadulle. Artikkelin havaintoja voi sienten ohella soveltaa myös muihin konteksteihin, joissa ihminen solmii suhteita ei-inhimillisiin älykkäisiin toimijoihin, kuten jumaliin.