Uskonnontutkija - Religionsforskaren

Peliarvio: The Root – Lizard Cult (Riverfolk Expansion)

2024-04-16T11:18:51+03:00

Digitaaliset pelit identiteettiä ja mielenrauhaa rakentamassa

2024-04-16T11:21:40+03:00

Uskonnon ja pelien tutkimuksesta

2024-04-16T11:08:59+03:00

Durga Puja -opetuspelit: kehitysprosessi ja jälkipelit (post mortem)

2024-04-16T11:11:33+03:00

Final Fantasy -videopelisarjan roolipelit uskontokuvausten peilinä

2024-04-16T15:10:12+03:00

Pääkirjoitus: Uskonto ja pelit

2024-04-16T10:54:15+03:00

Demonit ja pelit: digitaalisten riivaajien lyhyt historia

2024-04-16T10:56:30+03:00

Pelien ja demonisuuden historia on monimuotoinen ja jännitteinen. Erityisesti 1980-luvulla peleihin liitettiin uskonnollissävytteisiä uhkakuvia, mutta erilaisista kohuista riippumatta demonit ja demonologinen kuvasto ovat sitkeästi säilyttäneet asemansa osana pelikulttuuria. Tässä artikkelissa tarkastellaan pelien demonikuvaston historiaa ja analysoidaan suosittujen peliesimerkkien kautta erilaisia keskeisimpiä aihepiirin pelillisiä ja esteettisiä ratkaisuja. Toimintapelien kontekstissa demonit ovat tarjonneet inspiraatiota pelien visuaalisesti groteskeille ja väkivaltaisilta ominaisuuksiltaan loputtoman muuntautumiskykyisille hirviöhahmoille, kuten klassisessa Doom-ammuskelupelissä (1993). Monisäikeisemmin erilaisesta demonologisesta ja uskonnollisesta perinteestä on puolestaan ammentanut esimerkiksi suosittu Diablo-toimintaroolipelisarja (1997; 2000; 2012; 2023). Esimerkkinä pelikulttuurin, pelisuunnittelun ja samalla pelillisen demonikuvaston psykologisesta syvenemisestä toimii uudehko toimintaseikkailupeli Hellblade: Senua’s Sacrifice (2017). Tämä artikkeli rakentaa vuoropuhelua demonisuuteen liittyvän teorian, uskonnollismytologisen kulttuuriperinnön ja eri lajityyppeihin kuuluvien, demonikuvastoa sisältävien pelien välillä. Näin tehdessään artikkeli hahmottaa ”demonipelien” keskeisiä kehityskaaria erityisesti suhteessa ”demoniseen toiseuteen”.

”Jatkuvasti huonoja hedelmiä”: Jehovan todistajien näkemyksiä rahapelaamisesta Herätkää!- ja Vartiotorni-lehdissä

2024-04-16T10:59:45+03:00

Suurin osa rahapelien pelaajista pelaa viihteen vuoksi panoksilla, jotka he ovat valmiita menettämään, mutta pienelle osalle pelaajista kehittyy rahapeliongelma, jolla voi olla vakavia taloudellisia ja sosiaalisia seurauksia. Riskitekijöitä peliongelman kehittymiselle ovat muun muassa sukupuoli, ikä, pelin ominaisuudet ja saatavuus sekä joissain yhteyksissä uskonnollisuus. Kriittinen suhtautuminen rahapelaamiseen onkin yleinen niin maallisten kuin uskonnollistenkin asiantuntijoiden keskuudessa, joskin joissakin uskonnollisissa yhteyksissä rahapelaamiseen suhtaudutaan suopeasti ja jopa rohkaisevasti. Tässä artikkelissa tarkastellaan rahapelaamista Jehovan todistajien näkökulmasta. Tutkimusaineistona on Jehovan todistajien kaksi tärkeintä julkaisua, Herätkää! ja Vartiotorni. Aineiston perusteella Jehovan todistajat ovat erityisen kriittisiä rahapelaamista kohtaan ja näkevät sen vakavana yhteiskunnallisena ja erityisesti hengellisenä ongelmana. Jehovan todistajien suhtautuminen rahapelaamiseen perustuu vahvasti negatiivisiin uskonnollisiin näkemyksiin. Aineistosta on erotettavissa kolme näkökulmaa rahapelaamiseen ongelmallisuuteen: itse raha, rahapelaaminen ahneutena ja rahapelaaminen epäjumalanpalveluksena. Aineiston perusteella Jehovan todistajat eivät tuomitse vain taloudellisia tai sosiaalisia ongelmia aiheuttavaa rahapelaamista, vaan he ajavat absolutismia rahapelien suhteen. Näkemyksiään he oikeuttavat kärjistysten ja anekdoottien avulla sekä uskonnolliseen auktoriteettiin tukeutuen. Vaikka Jehovan todistajien näkemykset ovat värikkäitä ja affektiivisia, ne heijastelevat pohjimmiltaan maallisia uhkakuvia ja moraalisia näkemyksiä rahapelaamisesta.

Myötätuntoisia saattajia ja rauhallisia rituaaleja – Elämän lopun kohtaaminen kuolemapositiivisissa videopeleissä

2024-04-16T11:03:07+03:00

Kuoleminen digitaalisissa peleissä on usein toiminut toiminnallisena ja mekaanisena synonyymina pelissä häviämiselle, jonka jälkeen pelikierros alkaa alusta sanktion saattelemana. Kuolema teemallisena ja tarinallisena, rauhallisena sekä myötätuntoisella otteella esitettynä on saanut viime vuosina enemmän huomiota pelikulttuurissa. Tässä artikkelissa tarkastellaan sisällönanalyyttisen peliluennan keinoin kolmea digitaalista peliä, jotka kuvaavat kuolemaa tarinassaan myötätuntoisesti. Pelit kuvaavat elämän lopun kohtaavia hahmoja, joiden toimintaan pelaaja pääsee vaikuttamaan. Artikkelissa peleistä tehdään huomioita erityisesti rituaaliteorioiden näkökulmasta, jolla painotetaan pelaajan aktiivista roolia kuoleman käsittelyssä peleissä. Tarkasteltavien pelien tunnelmaa verrataan kuolemapositiivisuuden käsitteeseen, jossa kuolemaa, hyvää tai huonoa, pyritään tuomaan yhteiskunnassa avoimesti esiin. Pelit omalta osaltaan osallistuvat erityisesti hyvän kuoleman ihanteen pohdintaan, jossa korostuu myötätuntoisen saattajan ja rauhallisten rituaalien yhteys.

Sivilisaatiot, kehitys ja hierarkiat: Uskonto Crusader Kings II ja Europa Universalis IV -peleissä

2024-04-16T11:06:32+03:00

Historiallisissa strategiapeleissä hallinnoidaan erilaisia valtakuntia, järjestäen niiden taloutta, harjoittamalla diplomatiaa ja käymällä sotaa. Monissa näistä peleistä kuvataan myös uskontoa. Näin on myös keskiaikaan ja varhaismoderniin aikaan sijoittuvissa Crusader Kings II ja Europa Universalis IV -peleissä, joissa esiintyy maailmanuskontoja, harhaoppeja ja erilaisia pakanauskonnon muotoja. Tässä artikkelissa tarkastellaan näiden kahden pelin uskontokuvauksia erityisesti niiden sääntöjärjestelmien kautta. Ne nähdään osana maailmanpolitiikan mielikuvastoja (kilpailevat blokit ja sivilisaatiot, modernisaatio ja kehitys sekä hierarkiat). Uskonto on niissä sekä pelaajaa hyödyttävä resurssi että erityistä hallintaa vaativa asia. Maailmanuskonnot esiintyvät uskonnon prototyyppisenä muotona, jollaiseksi muut uskonnot voivat kehittyä. Uskonto on pelien sääntöjen kannalta keino tuottaa historiallista ja kulttuurista partikulaarisuutta ja autenttisuuden tuntua.