Uskonnontutkija - Religionsforskaren https://journal.fi/uskonnontutkija <p>Suomen Uskontotieteellinen Seura julkaisee vapaasti luettavissa olevaa verkkolehteä Uskonnontutkija – Religionsforskaren, jossa käsitellään uskontotieteen ja sen lähialojen tutkimusta. Lehti toimii suomen- ja ruotsinkielisenä julkaisukanavana alan tutkijoille. Kaksi kertaa vuodessa ilmestyvässä lehdessä julkaistaan tieteellisiä artikkeleita, katsauksia sekä kirja-arvosteluita.</p> Suomen Uskontotieteellinen Seura fi-FI Uskonnontutkija - Religionsforskaren 1796-4407 <p>Tekijän­oikeus säilyy kirjoittajalla siten, että tekstin alkuperäinen julkaisuoikeus on Uskonnontutkija - Religionsforskaren -lehdellä. Kirjoittajalla on oikeus tallentaa julkaisijan&nbsp;tuottama artikkeliversio oman organisaationsa tai tieteenalansa julkaisuarkistoon sekä jakaa julkaisua sosiaalisen median palveluissa, kuten Researchgatessa heti artikkelin julkaisun jälkeen. Kirjoittaja voi julkaista kustantajan tuottaman artikkelin osana elektronista ja painettua väitöskirjatyötään. Artikkelin alkuperäinen julkaisija, lehden nimi ja numero sekä artikkelin URL-osoite on mainittava kokonaisuudessaan.</p> <p>Artikkelia voi vapaasti käyttää opetuksessa ja tutkimuksessa sekä muuhun ei-kaupalliseen tarkoitukseen&nbsp;siten, että lähteenä mainitaan tekijä, artikkeli, lehden nimi ja numero sekä artikkelin URL-osoite kokonaisuu­dessaan.</p> <p>Ks.&nbsp;<a href="http://creativecommons.org/licenses/by-nc/4.0" target="_blank">http://creativecommons.org/licenses/by-nc/4.0</a></p> Hyve & pahe – antiikin, keskiajan ja nykyajan näkökulmia https://journal.fi/uskonnontutkija/article/view/111477 Anna Sofia Salonen Sami Yli-Karjanmaa Copyright (c) 2021 http://creativecommons.org/licenses/by-nc/4.0 2021-09-28 2021-09-28 10 3 10.24291/uskonnontutkija.111477 Varhaisia juutalaisia käsityksiä hyveestä https://journal.fi/uskonnontutkija/article/view/111472 <p><em>Tämä artikkeli tarkastelee varhaisten juutalaisten kirjoittajien käsityksiä hyveistä ja paheista. Selvitämme, miten juutalaiset lähteet voivat laajentaa käsitystä antiikin hyveajattelusta. Hellenistiseltä ja varhaiselta roomalaiskaudelta tuleva lähdeaineisto on monitahoista: se on peräisin eri puolilta itäisen Välimeren seutua ja kirjoitettu hepreaksi, arameaksi ja kreikaksi. Esitämme, että vaikka seemiläisillä kielillä kirjoittaneilla juutalaisilla ei ole kattokäsitettä ”hyve”, he kehottavat vastaanottajiaan tavoittelemaan yksittäisiä hyveitä, joista erityisesti ”totuudellisuus” näyttäytyy perustavanlaatuisena hyveenä. Vastaavasti ”vääryys” näyttäytyy perustavanlaatuisena paheena. Kaiken kaikkiaan seemiläisistä teksteistä heijastuva etiikka painottaa jumalallisena pidetyn järjestyksen vaalimista ja yhteisöllisyyttä. Kreikankieliset juutalaiset luonnollisesti omaksuivat kreikan kielen aretē-käsitteen kuvaamaan yksilön ja yhteisön tavoiteltavia piirteitä. Tutkimissamme lähteissä hyve esiintyy useassa kontekstissa, joista tarkastelemme tässä artikkelissa hyveeseen kasvamisen teemaa eri näkökulmista: prosessin elinikäisyys, sen suhde paideian käsitteeseen ja yksittäisiin hyveisiin sekä hyveiden keskinäinen hierarkia. Erityisesti seemiläiselle aineistolle ominainen painotus on moraalin ja kultin alueiden limittyminen toisiinsa tekstien korostaessa Toora-perustaisia puhtautta, pyhyyttä ja pappeutta rinta rinnan eettisten ihanteiden kanssa. Kreikankielisessä aineistossa on lisäksi merkillepantavaa, miten kirjoittajat hyödyntävät kreikkalaista hyvekäsitteistöä (monesti eksplisiittisesti) kreikkalaisia vastustajiaan vastaan.</em></p> Elisa Uusimäki Sami Yli-Karjanmaa Copyright (c) 2021 http://creativecommons.org/licenses/by-nc/4.0 2021-09-28 2021-09-28 10 3 10.24291/uskonnontutkija.111472 Uteliaisuus antiikin ja keskiajan teologiassa – hyve vai pahe? https://journal.fi/uskonnontutkija/article/view/111473 <p><em>Tässä artikkelissa analysoin uteliaisuuden käsitettä erityisesti antiikin ja keskiajan läntisessä intellektuaalisessa historiassa. Aineistona on käytetty valikoimaa antiikin ja keskiajan filosofista ja teologista kirjallisuutta. Analyysissäni hyödynnän historiallisia ja filosofisia metodeja. Tutkimuksessani osoitan, miten antiikin ja keskiajan uteliaisuuden perusmerkitykset ja käyttötavat poikkeavat monin tavoin nykyisistä käsityksistä. Toisin kuin nykyään, sekä antiikissa että keskiajalla uteliaisuus luettiin paheisiin ja sitä käsiteltiin osana hyveteoreettista kysymyksenasettelua. Tutkimukseni tavoitteena on tuoda esiin uteliaisuuden linkittyminen oman aikansa filosofisiin ja teologisiin teemoihin sekä osoittaa, miten moni-ilmeisesti ja joustavasti uteliaisuuden toiminnan syyt ja seuraukset osana ihmisen ajattelua ja toimintaa ymmärrettiin. Samalla myös haastan lukijoita arvioimaan ja analysoimaan sitä, miten nykyaikana käsitetään uteliaisuuden merkitys ja tehtävät yksilön ja yhteisön toiminnassa</em></p> Ritva Palmén Copyright (c) 2021 http://creativecommons.org/licenses/by-nc/4.0 2021-09-28 2021-09-28 10 3 10.24291/uskonnontutkija.111473 Arkisen ruoankulutuksen kohtuullisuus ja kohtuuttomuus runsauden yhteiskunnassa elävien ihmisten ruokapuheessa https://journal.fi/uskonnontutkija/article/view/111474 <p><em>Kysymys kohtuullisuudesta ja kohtuuttomuudesta on puhuttanut ihmiskuntaa läpi historian. Tässä tutkimuksessa tarkastelen, millaisena kohtuullisuus näyttäytyy nykyaikana runsauden yhteiskunnassa elävien, tavallisten ihmisten ruokapuheessa. Tutkimuksen aineiston muodostavat Kanadassa ja Suomessa toteutetut yksilö- ja ryhmähaastattelut, joihin osallistui yhteensä 42 henkilöä. Tutkimuksen kumpikin kohdemaa on hyvinvoiva länsimainen kulutusyhteiskunta, jossa ruoan runsauden kysymysten voidaan nähdä kehystävän ihmisten elämää.</em></p> <p><em>&nbsp;</em><em>Analyysin perusteella kohtuullisen ja kohtuuttoman ruoankulutuksen problematiikka paikantuu erityisesti terveyden, tarpeiden ja ruumiin koon kysymyksiin. Ympäristöön ja laajempaan yhteiskuntavastuuseen liittyvät kysymykset jäävät kohtuullisuudesta keskusteltaessa toissijaiseen rooliin. Analyysissä kohtuullisuuden keskeisiksi ulottuvuuksiksi nousivat järkeily, tasapainoilu ja opettelu sekä tolkullisuus ja armollisuus. Kohtuullisuuden tarkastelu paljastaa yhteiskunnassa vallitsevan hyvän ihmisen ideaalin: ihanneyksilö on rationaalinen, oppiva ja joustava, mutta myös kohtuullisuuden vaateissaan kohtuullinen ja itselleen ja muille armollinen.</em></p> <p><em>Tulokset osoittavat, että ruoankulutuksen kontekstissa kohtuullisuus on yhä laadullinen määrämitta, jonka avulla ihmiset navigoivat, selvittelevät ja suhteuttavat itseään kysymykseen siitä mikä on tarpeeksi, sopivaa tai järkevää. Terveyteen ja ruumiiseen liittyvänä määreenä kohtuullisuus kytkeytyy erityisesti ruoan paljouteen ja runsauden kanssa elämisen problematiikkaan yksilöllisellä ja lähipiirin tasolla. Kohtuullisen ruoankulutuksen ideaalit normalisoivat ajatusta kontrolliin kykenevästä ja halujansa hallitsevasta kuluttajakansalaisesta. Nyky-yhteiskunnassa tavoitteena on erityisesti yksilön terveys ja ruumiin koko. Kohtuullisuuden tarkastelu paljastaa yhteiskunnassa vallitsevia ristiriitoja ja jännitteitä koskien eettisiä kulutusvalintoja ja nautinnon ja tarpeen välisiä suhteita</em></p> Anna Sofia Salonen Copyright (c) 2021 http://creativecommons.org/licenses/by-nc/4.0 2021-09-28 2021-09-28 10 3 10.24291/uskonnontutkija.111474 Hyve ja pahe ajassa ja paikassa: filosofinen kommenttipuheenvuoro https://journal.fi/uskonnontutkija/article/view/111476 Sami Pihlström Copyright (c) 2021 http://creativecommons.org/licenses/by-nc/4.0 2021-09-28 2021-09-28 10 3 10.24291/uskonnontutkija.111476