Uskonnontutkija - Religionsforskaren https://journal.fi/uskonnontutkija <p>Suomen Uskontotieteellinen Seura julkaisee vapaasti luettavissa olevaa verkkolehteä Uskonnontutkija – Religionsforskaren, jossa käsitellään uskontotieteen ja sen lähialojen tutkimusta. Lehti toimii suomen- ja ruotsinkielisenä julkaisukanavana alan tutkijoille. Kaksi kertaa vuodessa ilmestyvässä lehdessä julkaistaan tieteellisiä artikkeleita, katsauksia sekä kirja-arvosteluita.</p> fi-FI <p>Tekijän­oikeus säilyy kirjoittajalla siten, että tekstin alkuperäinen julkaisuoikeus on Uskonnontutkija - Religionsforskaren -lehdellä. Kirjoittajalla on oikeus tallentaa julkaisijan&nbsp;tuottama artikkeliversio oman organisaationsa tai tieteenalansa julkaisuarkistoon sekä jakaa julkaisua sosiaalisen median palveluissa, kuten Researchgatessa heti artikkelin julkaisun jälkeen. Kirjoittaja voi julkaista kustantajan tuottaman artikkelin osana elektronista ja painettua väitöskirjatyötään. Artikkelin alkuperäinen julkaisija, lehden nimi ja numero sekä artikkelin URL-osoite on mainittava kokonaisuudessaan.</p> <p>Artikkelia voi vapaasti käyttää opetuksessa ja tutkimuksessa sekä muuhun ei-kaupalliseen tarkoitukseen&nbsp;siten, että lähteenä mainitaan tekijä, artikkeli, lehden nimi ja numero sekä artikkelin URL-osoite kokonaisuu­dessaan.</p> <p>Ks.&nbsp;<a href="http://creativecommons.org/licenses/by-nc/4.0" target="_blank">http://creativecommons.org/licenses/by-nc/4.0</a></p> heikki.pesonen@helsinki.fi (Heikki Pesonen) heikki.pesonen@helsinki.fi (Heikki Pesonen) ke, 02 kesä 2021 16:45:18 +0300 OJS 3.2.1.4 http://blogs.law.harvard.edu/tech/rss 60 Rituaalit ja ekologia https://journal.fi/uskonnontutkija/article/view/109195 Risto Uro Copyright (c) 2021 http://creativecommons.org/licenses/by-nc/4.0 https://journal.fi/uskonnontutkija/article/view/109195 ke, 02 kesä 2021 00:00:00 +0300 Rituaalit ja ympäristö - kognitiivinen näkökulma tutkimusalojen vuoropuheluun https://journal.fi/uskonnontutkija/article/view/109184 <p><em>Vaikka rituaalien ja luontoympäristön suhde on yksi antropologian klassisista teemoista, uudemmassa rituaalitutkimuksessa ympäristökysymyksestä on kirjoitettu vain vähän. Vastaavasti uskonto ja ympäristö -tutkimuksessa rituaaliteoreettiset näkökulmat eivät ole olleet laajalti esillä. Näiden kahden poikkitieteisen alan välillä ei ole ollut juurikaan vuoropuhelua. Tässä artikkelissa kartoitan tutkimustilannetta ja pyrin rakentamaan siltaa näiden tutkimusalojen välille. Esitän myös ideoita jatkotutkimusta silmällä pitäen.&nbsp; Rituaalitutkimuksen mahdollisuuksia rikastuttaa uskonto ja ympäristö -keskustelua havainnollistan ”neljän näkökulman” mallin avulla, joka voidaan kiteyttää iskusanoihin yhteistyö, muutos, ahdistus ja transmissio. Malli perustuu kognitiivisen rituaalitutkimukseen, mutta sen avulla voi jäsentää rituaalitutkimusta myös laajemmin. Ympäristökysymyksen kannalta erityisen kiinnostava on ns. kehollisen kognition tutkimus. Rituaalien tutkimus tästä näkökulmasta auttaa ymmärtämään ihmisen ajattelun perustavanlaatuista ankkuroitumista kehollisuuteen ja ympäristöön. </em></p> Risto Uro Copyright (c) 2021 http://creativecommons.org/licenses/by-nc/4.0 https://journal.fi/uskonnontutkija/article/view/109184 ke, 02 kesä 2021 00:00:00 +0300 Roy Rappaportin rituaaliajattelu uskonnollisten ympäristörituaalien tulkintakehyksenä https://journal.fi/uskonnontutkija/article/view/109190 <p><em>Ympäristökriisi on haastanut uskontoperinteet ottamaan kantaa ja toimimaan sekä globaalisti että paikallisesti. Kannanotot ja toiminta rakentuvat perinteen uudelleentulkinnoille, joiden kautta tuotetaan myös erilaisia rituaalisia sovelluksia. Ympäristörituaaleissa esimerkiksi työstetään ympäristökriisin herättämää surua ja ahdistusta tai pyritään konkreettisesti vaikuttamaan lokaaleihin ympäristöongelmiin. </em></p> <p><em>Tässä artikkelissa tarkastelen antropologi Roy Rappaportin (1926-1997) rituaaliajattelua ja sitä, miten hänen näkemyksiään voidaan soveltaa tämän hetken uskonnollisten ympäristörituaalien tulkinnassa. Rappaport tarkasteli tutkimuksissaan uskonnollisia ympäristörituaaleja sekä tapoina säädellä ekologista tasapainoa että mahdollisuutena muuttaa ihmisen ajattelua ja toimintaa ympäristökriisin aikakaudella. Näitä näkökulmia voidaan soveltaa ainakin kolmella tavalla: Ensinnäkin tarkastelemalla sitä, miten rituaaleja hyödynnetään sellaisissa uskonnollisissa yhteisöissä, jotka ovat välittömästi riippuvaisia luonnonympäristöstä, toiseksi tutkimalla sitä, miten uskonnolliset yhteisöt käyttävät rituaaleja erilaisissa ympäristönsuojeluun liittyvissä tilanteissa, ja kolmanneksi tarkentamalla siihen, miten Rappaportin ideoita voitaisiin hyödyntää ympäristötoimintaan sitouttamisessa. Artikkelissani fokusoidun uskonnollisesti motivoituihin ympäristörituaaleihin ja siihen, minkälaisia näkökulmia rappaportilainen rituaaliajattelu antaa niiden tarkastelemiseen. Esimerkkeinä käytän kanadalaisen mi’kmaq-alkuperäisyhteisön taistelua pyhän vuorensa kohtalosta sekä erityisesti thaimaalaisten munkkien puiden pyhittämisrituaalia, jossa he liittävät hakkuu-uhan alla olevia puita osaksi buddhalaista munkkikuntaa. </em></p> Heikki Pesonen Copyright (c) 2021 http://creativecommons.org/licenses/by-nc/4.0 https://journal.fi/uskonnontutkija/article/view/109190 ke, 02 kesä 2021 00:00:00 +0300 Ympäristöahdistus ja rituaalit: analyysia ympäristötunteiden rituaalisesta käsittelystä https://journal.fi/uskonnontutkija/article/view/109191 <p><em>Ympäristöahdistus on kasvussa oleva ilmiö, joka on herättänyt sekä julkista keskustelua että eri alojen tutkijoiden kiinnostusta. Ympäristöahdistus voidaan laveasti määritellä erilaisiksi vaikeiksi tunteiksi, jotka liittyvät merkittävästi ympäristökriisiin. Ympäristötunteita on käsitelty kasvavassa määrin erilaisten rituaalien ja rituaalisuutta sisältävien tapahtumien, kuten performanssien, kautta. Näiden rituaalien ja tapahtumien skaala ulottuu julkisessa tilassa toteutettavista mielenosoituksista yksityisiin hengellisiin rituaaleihin. Tällaisia ympäristöahdistuksen käsittelytapoja on kuitenkin tutkittu vasta erittäin rajoitetusti. </em></p> <p><em>Tämä artikkeli tarkastelee ympäristöahdistuksen käsittelyä erilaisten rituaalien kautta. Lähestymistapa on monitieteellinen. Aineistona ovat eri alojen tutkimukset aihepiiristä. Aluksi esitellään ympäristöahdistuksen ilmiö ja keskustellaan eräistä keskeisistä ympäristötunteista. Tämän jälkeen kartoitetaan teoreettisesti erilaisia liittymäkohtia ympäristöahdistuksen ja rituaalitutkimuksen välillä. Koska monenlaiset ympäristötunteet liittyvät ympäristöahdistukseen, näiden erilaisten tunteiden rituaalinen käsittely on olennainen osa aihepiiriä. Etenkin ympäristösurun ja -syyllisyyden käsittely vaikuttaa olevan tärkeässä osassa ympäristöahdistuksen rituaaleissa. Artikkelissa esitellään ja analysoidaan eräiden merkittävien ympäristöahdistusrituaalien kehittäjien, etenkin Joanna Macyn ja Francis Wellerin, näkemyksiä. Esimerkkinä taideperustaisesta ympäristöahdistusrituaalista esitellään eräs Remembrance Day for Lost Species -tapahtumapäivä tutkimuksen valossa. Artikkelin lopuksi keskustellaan ympäristöahdistusrituaaleihin liittyvästä dekolonialistisesta ja posthumanistisesta kritiikistä sekä eettisistä kysymyksistä. Rituaalit piirtyvät tärkeänä ympäristöahdistuksen käsittelykeinona, mutta niiden tarkkojen vaikutusten mittaaminen on vaikeaa.</em></p> Panu Pihkala Copyright (c) 2021 http://creativecommons.org/licenses/by-nc/4.0 https://journal.fi/uskonnontutkija/article/view/109191 ke, 02 kesä 2021 00:00:00 +0300 Trädplantering som mitzvah. Nya ekologiritualer inom islam https://journal.fi/uskonnontutkija/article/view/109193 <p><em>Ritualer i islam karaktäriseras av att de är etablerade och ofta normerade i lagtexter. Även om miljödiskursen inom islam inte är lika synlig som i många andra världsreligioner berör klimatkrisen alla länder oberoende av religion eller kultur. Kan ritualbegreppet inom islam vidgas och kan naturskydd eller delar av naturskyddet tolkas som ritual inom islam? Inom ramen för den normativa läran presenteras de centrala principerna inom islamsk ekoteologi såsom begreppen tawhīd (enhet), mizan (balans) och khalīfa (ställföreträdare) men även orsaker till varför miljöfrågor inte slagit igenom i den muslimska världen. Ritualer som begrepp och innebörd, ritualer i islam och möjligheten att etablera nya ritualer diskuteras och</em> <em>som ett exempel på en ny handling är trädplantering i Indonesien på ett bredare plan och i Aceh som ett enskilt exempel. I artikeln förs fram att trädplantering kan sägas fylla många av ritualernas funktioner och handlande: den påminner om Guds närvaro i vardagen, den uppfyller mitzvah (goda gärningar), har belägg i traditionen, motverkar något ont och skrämmande samt möjliggörs genom ett kollektivt handlande. Analysen visar att det kan vara meningsfullt att tolka trädplantering som en ekologisk ritual inom islam. </em></p> Laura Wickström Copyright (c) 2021 http://creativecommons.org/licenses/by-nc/4.0 https://journal.fi/uskonnontutkija/article/view/109193 ke, 02 kesä 2021 00:00:00 +0300 Jälkisanat: Rituaalit ihmisiä, luontoa ja jumalia varten https://journal.fi/uskonnontutkija/article/view/109194 <p>-</p> Timo Kallinen Copyright (c) 2021 http://creativecommons.org/licenses/by-nc/4.0 https://journal.fi/uskonnontutkija/article/view/109194 ke, 02 kesä 2021 00:00:00 +0300