Elämäntavan muutos työläisyhteisön ja yksilöiden kehityshaasteena

Työläisten elämäntavan puitteista ja kehitysnäkymistä Joensuussa 1970-luvun lopulla

Kirjoittajat

• Marja Järvelä

DOI:

https://doi.org/10.55286/vv.148888

Avainsanat:

elämäntapa, työläiset, Joensuu, 1970-luku, rakennemuutos, sosiaalinen liikkuvuus

Abstrakti

Vuonna 1977 alkaneessa elämäntavan muutoksen
tutkimuksessa haluttiin ottaa yksityiskohtaisen tarkastelun
kohteeksi, miten muutos eri yhteiskunnallisissa ympäristöissä
on vaikuttanut ihmisten elämäntilanteeseen painottaen erityi-
sesti arkikokemuksen merkitystä. Yksi sosiaalisen liikkuvuuden
tie, joka otettiin tarkastelun kohteeksi oli siirtyminen pientiloilta
tehtaisiin. Tämä siirtymä oli tapahtunut nimenomaan sukupolvien
välisenä muutoksena. Ei ollut kysymys vain siitä, että pientilojen peri-
mysjärjestyksessä 'ylimääräiset' lapset siirtyivät kaupunkiin,
vaan suuresta historiallisesta tapahtumasta, jossa monet tilat
lopettivat toimintansa, elämä kylissä hiljeni ja siirtyminen kä-
vi väistämättömäksi. Samalla teollisuus ja palveluelinkeinot
tarvitsivat uutta työvoimaa, jolle ei useinkaan asetettu korkei-
ta koulutusvaatimuksia.

Lähdeviitteet

Elämäntavan muutos -projektin tutkimustuloksia on esitelty mm. seuraavissa te-

oksissa, raporteissa ja artikkeleissa:

Ahponen, P. — Järvelä, M: Maalta kaupunkiin — pientilalta tehtaaseen, WSOY 1983.

Järvelä, M. — Ahponen, P. — Taponen, M.: The Frame of Ways of Life in Finland,

An overview, Helsingin yliopisto, Sosiaalipolitiikan laitos, Tutkimuksia 2/1982.

Kortteinen, M: Lähiö, Otava 1982.

Roos, J.P. — Vilkko, A.: Suomalaisten elämä elämäkertakilpailun valossa, Sosiaa-

lipolitiikka 1980, ss. 67-95.

Roos, J.P.: Elämisen laatu ja elämäntapa 1970-luvulla, Sosiaalinen aikakauskirja

/1980, ss. 17-22.

Roos, J.P. Elämäntapatutkimus ja elämäntavan tyypit, Sosiaalinen aikakauskirja

/1983 ss. 4-7.

Suomalaiset luokkakuvassa, ss. 271-273, Osuuskunta Vastapaino 1984.

Pohjois-Karjalassa löytyy paitsi autiotaloja myös kokonaisia autiokyliä, joissa oli

-50-luvuilla vilkasta elämää. Ks. Ahponen—Järvelä: Maalta kaupunkiin —

pientilalta tehtaaseen, Tehdastyöläisen elämäntavan muutos, WSOY 1983, s. 49;

Ahponen, P: Kylä muutoksen objektina ja subjektina. Elämäntavan ehtojen etsin-

tää pohjoiskarjalaisen kylän näkökulmasta, Elämäntavan muutoksen tutkimus-

projekti, julkaisuja n:o 6, 1979, Helsinki 1979, ss. 35-36.

Pohjois-Karjalan pientilaväestön osalta toisen maailmansodan jälkeinen teolli-

suuden nousu ei taannut kitkatonta siirtymistä maatiloilta tehtaisiin. Jukka Oksa

on todennut teollisuuden jopa 'kuihtuneen' Pohjois-Karjalassa 1950-luvulla ja

teollisuuden rakenteen jääneen yksipuoliseksi. +) Maakunnalle perinnäinen

puunjalostusteollisuus ei suinkaan voinut työllistää tiloilta irtoavaa väestöä. Ke-

hitysalueongelmaa on osin paikattu myöhemmin mm. elintarviketeollisuuden,

metalliteollisuuden ja tekstiiliteollisuuden toimipaikkojen kasvulla ja suuryritys-

ten uusien toimipaikkojen sijoittamisella kehitysalueelle.

+) Oksa, J.: Pohjois-Karjalan kehitysalueongelman yhteiskunnallistaloudellinen

tausta, Joensuun korkeakoulu, Karjalan tutkimuslaitoksen julkaisuja, No 1939, ss.

-134.

Molemmat tehtaat, joiden työntekijöiden keskuudessa haastattelut suoritettiin,

ovat suomalaisten suuryhtiöiden toimipaikkoja. Schaumannin vaneri- ja lastule-

vytehdas edustaa vanerin tuotannon osalta maakunnan puunjalostusteollisuu-

den työvoimavaltaista perinnettä. Tosin rationalisointi oli käynnissä tutkimusa-

jankohtana mm. puristuksessa ja liimauksessa, joissa oltiin siirtymässä vähem-

män työvoimaa vaativiin menetelmiin. Lastulevyn valmistus taas tapahtui huip-

pumodernia teknologiaa käyttäen niin, että valmistusprosessissa tarvittiin työn-

tekijöiksi lähinnä vain prosessin valvojia.

Toinen tehdas, Wärtsilän lukkotehdas perustettiin vuonna 1968.

Tehtaan sijoittamiseen Joensuuhun vaikuttivat osaltaan kehitysaluepoliittiset toimenpiteet. Teh-

das edusti teknisesti korkeatasoista metallialan tuotantoa, jossa toistaiseksi teh-

tiin runsaasti vaihetyötä ja kokoonpanotyötä käsityönä. Työvaiheittaisia rationa-

lisointipyrkimyksiä esiintyi kuitenkin tutkimusajankohtana. Kokeilun alla oli

mm. yksinkertaisen robotin käyttö valamistyössä.

Ks. myös Ahponen, P. — Järvelä, M. op.cit. liite 1.

Kun maatiloilta tehtaaseen siirtyminen näytti tapahtuneen lähes yksinomaan su-

kupolvien välisenä siirtymänä, sattui tutkittavaan joukkoomme vain harvoja enti-

siä maanviljelijöitä. Ennen intensiivihaastatteluihin siirtymistä haastattelimme

työläistä kaikkiaan molemmista tehtaista otetun tavanomaisen tasaväliotok-

sen perusteella. Tämä kysely ja haastattelu oli tutkimusaineiston kokonaisuudes-

sa yleisiä ja keskimääräisiä piirteitä hahmottava osuus. Keskeinen aineisto oli

kuitenkin hankkimamme intensiivihaastattelujen aineisto, johon tavanomaiset ti-

lastolliset edustavuuskriteerit eivät päde.

Aineiston luonteesta ja edustavuudesta ks. Ahponen, P. — Järvelä, M. op.cit.

-18 sekä liite 2.

Etenkin vanhimpien haastateltavien piirissä oli aivan tavallista kuulua 8- tai

-päiseen sisarussarjaan. Lasten suuri lukumäärä edellisessä sukupolvessa ei

kuitenkaan rajoittunut vain maatiloille, vaan tutkijoiden yllätykseksi lähes sa-

mansuuruiset perheet olivat lähtökohtana myös maaseudun palkkatyöläiskodeis-

sa ja kantakaupunkilaisissa työläisperheissä. Sukupolvien välisen siirtymän myö-

tä niin maaltatulleiden kuin kantakaupunkilaisten haastateltavien lapsiluku pu-

tosi jyrkästi omaan perhetaustaan verrattuna harvoja poikkeuksia lukuunotta-

matta. Ahponen, P. — Järvelä, M. op. cit. 62-63.

'Puhuessaan elämänsä tärkeimmistä päätöksistä tai elämänkulun käännekohdis-

ta haastateltavat mainitsevat miltei poikkeuksetta perheen perustamisen. Mutta,

kun avioliittoon meneminen on ollut ratkaiseva päätös, on avioliiton purkaminen

ollut kaksinverroin tärkeämpi päätös jos se on kohdalle tullut.' Ahponen, P. —

Järvelä, M.: op. cit. 238.

Kun omakotitalo asumismuotona keskittyi maaltamuuttajille, saimme aiheen

päätellä, että arvostusten lisäksi asumismuodon valinnassa ovat vaikuttaneet ta-

loudelliset seikat. Maaltamuuttajien saamat sisarosuudet lienevät muodostaneet

tarvittavan alkupääoman ja sukulaisuussuhteet maalle ovat antaneet mahdolli-

suuden hankkia halpoja rakennusaineksia. On myös mahdollista, että rakennus-

taito on ollut suurempi maaltamuuttajien keskuudessa kuin kantakaupunkilais-

ten.

Työntekijöiden käsitys vastaa työturvallisuudesta esitettyjä yleisiä tutkimustieto-

ja. Kuolemaan johtaneet työtapaturmat ovat vähentyneet 1970-luvulla. Kari Ek-

lundin ja Asko Suikkasen mukaan työtapaturmien määrän vaihtelu on kuitenkin

ollut altis seuraamaan taloudellisen kehityksen suhdannevaihteluita niin, että

nousukaudella tapaturmat lisääntyvät ja laskukaudella vähenevät. He mainitse-

vatkin elämäntapatutkimusta edeltävän ajankohdan 1975-1978 periodiksi, jol-

loin työtapaturmat kaiken kaikkiaan vähenivät. Eklund, K. — Suikkanen, A.: Työ-

olojen ja työsuojelun kehitys 1970-luvulla. Joensuun korkeakoulu. Historian,

maantieteen ja muiden aluetieteiden julkaisuja. N:o 33. 1982. ss. 37-51.

Tutkimuksessamme hahmotimme elämäntavan ulottuvuudet kolmella rakenne-

tasolla: 1) elämäntavan puitteet — rakenteelliset tekijät, 2) ajankäyttö — arkielä-

män jäsentyminen, 3) elämäntavan perspektiivit — merkitystekijät. Elämäntavan

perspektiiviulottuvuuksiksi eriteltiin 1) kulutuksen lisääntyminen ja kulutussisäl-

töjen muutos, 2) koulutus, työn sisältö ja kulttuuri, 3) suhde luontoon, 4) sosiaali-

set yhteisöt, ihmissuhteet, yhteiskunta- ja maailmankuvat, ks. Ahponen, P. — Jär-

velä, M. op.cit. ss. 24-25, ks. myös Järvelä, M.: Pehmeiden menetelmien sovelta-

misesta elämäntavan tutkimuksessa raportissa Suhonen, P. (toim.) Pehmeät me-

netelmät sosiaalitutkimuksessa, Käytännön kokemuksia ja keskustelua, Yhteis-

kuntatieteiden tutkimuslaitos, Tampereen yliopisto, Sarja B 38/1983, ss. 50-51.

Antti Kasvio viittaa mm J. Golthorpen ja S. Mallet'n tutkimuksiin. Etenkin jälkim-

mäisen kannanotot työn instrumentaalisuuden liittymisestä teollisuuden ja tuo-

tantoteknologian kehityksen eri vaiheisiin suosii implisiittistä ajatusta, että var-

haisemman kehitysvaiheen enemmän käsityöhön nojaavat työt olisivat olleet vä-

hemmän välineellistyneitä. Asiaa tuskin voidaan tarkastella vain työn suunnasta.

Tärkeä tarkastelunäkökulma on nimenomaan työn ja vapaa-ajan keskinäinen

suhde ja molempien kehitykseen liittyvät odotukset ja tavoitteet. Vrt. Kasvio, A.:

Teollisuustyö ja elämäntapa, Tutkimus kahden suuren teollisuuslaitoksen am-

mattitaitoisten työntekijöiden työn ja työn ulkopuolisen elämän kehityspiirteistä

-luvun suomalaisessa yhteiskunnassa, Acta Universitatis Tamperensis ser.

A vol. 134, ss. 302-305, 572-574.

Tutkimuksessa todettiin, että vuorotyö muuttaa miesten ja naisten välistä työnja-

koa kotitöissä, jos molemmat puolisot työskentelevät vuoroissa. Vuorotyötä teke-

vissä perheissä miehet kantoivat tavallista suuremman vastuun kotitöistä. Tä-

män sanelivat jo ajankäytössä esiin tulevat välttämättömyydet. Vaikka pakko on

varmin elämäntapaa muuttava mekanismi, ei liene silti syytä esittää suositusta,

jonka mukaan naisten tasa-arvopyrkimyksiä edistettäisiin esim. tässä mainitulla

tavalla. Vuorotyöperheiden arkielämä oli nimittäin erityisen altis stressille mm.

niin, että nainen joutui joko luopumaan palkkatyöstä tai sitten supistamaan enti-

sestäänkin muita toimintapiirejään. Ks. Ahponen, P. — Järvelä, M. op.cit. 107.

Näinä naisten emansipaatiopyrkimysten aikoina voidaankin aiheellisesti kysyä,

onko miehistä tulossa naisia perhekeskeisempiä. Patriarkaalisen elämänmuodon

järkkyminen asettaa miehelle runsaasti perimmäisiä elämäntapakysymyksiä.

Joensuu-tutkimuksessa patriarkaalinen perheperinne voitiin todeta vielä melko

murtumattomaksi, mikä liittyi mm. naisten palkkatyön marginaalisuuteen mie-

hen työn rinnalla. Matti Kortteisen saama tutkimustulos patriarkaatin kriisiyty-

misestä elämäntavan olennaisena kehitysperspektiivinä Vantaan lähiössä kertoo

jo syvemmistä muutoksista ja ristiriidasta. Ks. Kortteinen, M.: Lähiö, Otava 1982,

ss. 233-239.

Ks. esim. Hirsch, J.L Turvavaltio ss. 73-74, 85-86.