Vallankumouskausi 1917-1918 vertailevalta kannalta
DOI:
https://doi.org/10.55286/vv.161656Avainsanat:
Suomi, 1918, sisällissota, vertailu, 1917, vallankumous, Venäjä, valtio, Baltia, Venäjän keisarikunta, Viro, Liivinmaa, KuurinmaaAbstrakti
"Mitä hyötyä vertailevasta näkökulmasta on Suomen vallankumoustapahtumien tutkimisessa? Se antaa mahdollisuuden eritellä tapahtumiin johtaneita syitä paremmin kuin perspektiivi, joka koskee pelkästään Suomea. Jos on kiinnostunut siitä, miksi sotaan päädyttiin, on oltava laajempi näkökulma kuin vain Suomea koskeva. Jotta voisi nähdä, mitkä kysymykset ovat tärkeitä ja mitkä toissijaisia tai ehkä näennäisiä, Suomen kehitystä on ainakin periaatteessa tarkasteltava suhteessa muihin vastaaviin murroksiin. Kuten Alexis de Tocqueville kerran sanoi: 'Kukaan, joka on tutkinut ja nähnyt pelkästään Ranskaa, ei koskaan ymmärrä mitään . . . Ranskan vallankumouksesta.'"
Lähdeviitteet
Lähdeviitteet
Artikkeli perustuu suurimmaksi osaksi kirjoittajan tutkimukseen State and Revolution in Finland, Berkeley and Los Angeles 1988. Yksityiskohtaiset viitteet ovat tässä teoksessa.
de Tocqueville, Alexis, L'Ancien Regime et la Revolution I. Oeuvres Compl&es II, Paris 1952, 94.
Vallankumouksia koskevasta tutkimuksesta ks. esim. Aya, Rod, Theories of Revolution Reconsidered, Theory and Society 8, 1979, 39-99. Suomalaisessa tutkimuksessa tapahtumaa ei ole juuri lainkaan käsitelty vakavassa mielessä vallankumouksena tai sen yrityksenä, vaikka sana esiintyykin esimerkiksi Juhani Piilosen teoksen otsikossa (Vallankumous kunnallishallinnossa, Helsinki 1982). Sen sijaan se on vallankumous esimerkiksi Viktor Holodkovskin tutkimuksessa Suomen työväen vallankumous 1918, Moskova 1978, Anthony F. Uptonin tutkimuksessa Vallankumous Suomessa 1917-1918 I—II, Helsinki 1980-1981 ja C. Jay Smithin artikkelissa Soviet Russia and the Red Revolution of 1918 in Finland, Studies on the Soviet Union, new series 11, 1971, no. 4, 71-93.
Samaan aikaan muodostettiin myös latvialainen provinssi, mutta asialla ei ollut samanlaista käytännön merkitystä, koska suuri osa Kuurinmaata oli saksalaisten miehittämä.
Vaikka vaalit tapahtuivat bolshevikkien vallanoton jälkeen, kaikki poliittiset ryhmät saattoivat osallistua niihin. Ks. Radkey, Oliver Henry, The Election to the Russian Constituent Assembly of 1917, Cambridge, Mass., 1950.
Eri virolaiset puolueet sisällyttivät itsenäisyyden enemmän tai vähemmän selkeästi ohjelmiinsa vasta bolshevikkien vallanoton jälkeen.
Leninin arvion mukaan latvialaisella proletariaatilla ja talonpoikaistolla oli johtava osa koko vuoden 1905 vallankumousliikkeessä. Ks. esim. Germanis, Uldis, Oberst Vacietis und die lettischen Schiitzen im Weltkrieg und in der Oktoberrevolution, Acta Universitatis Stockholmiensis, Stockholm Studies in History, no. 20, Stockholm 1974, 53-54.
Skocpol, Theda, What Makes Peasants Revolutionary?, Comparative Politics 14, 1982, 364-373.
Ks. Popkin, Samuel, The Rational Peasant: The Political Economy of Rural Society in Vietnam, Berkeley and Los Angeles 1979, 223-242.
Ks. Tilly, Charles, From Mobilization to Revolution, Reading, Mass., 1978, 200, 216-217.
Nämä seikat tuo esiin Lucien Bianco analyysissaan Kiinan vallankumousliikkeestä. Ks. Bianco, Lucien, Origins of the Chinese Revolution, 1915-1949, Stanford, Calif., 1971, 203.
Manner mainitsee molemmat seikat, Kuusinen jälkimmäisen. Ks. Manner, Kullervo, Talonpoikaiskysymyksestä Suomessa, Tukholma 1924, 3-6 ja Kuusinen, 0.V., Suomen vallankumouksesta. Itsekritiikkiä, Stockholm 1918, 5-27.
Migdal, Joel S., Peasants, Politics and Revolution: Pressures Toward Political and Social Change in the Third World, Princeton, N.J. 1974, 265.
