Venäjän hallituksen ja hallituspuolueiden suhtautuminen kansallisiin vähemmistöihin
DOI:
https://doi.org/10.55286/vv.162000Avainsanat:
kansalliset vähemmistöt, nationalismi, vähemmistökansallisuudet, venäläistäminen, autonomia, separatismiAbstrakti
"Kansallisia vähemmistöjä Venäjän valtapiiriin alkoi kertyä Iivana Julman ajoista asti, jolloin Moskovan valta levittäytyi isovenäläisten alueelta itäänpäin. Tsaarin valtakunnassa asui 1800-luvun lopulla suomensukuisia, tataareja, baltteja, valkovenäläisiä, vähävenäläisiä, juutalaisia, suomalaisia, kaukasialaisia sekä Aasian metsäläisiä ja paimentolaisia yhteensä kolmasosa asukasluvusta, tai yli puolet jos vielä valko- ja vähävenäläiset lasketaan eri kansoiksi.
Venäläiset olivat tietenkin hallitseva kansallisuus, mutta muille kansoille tämä ei periaatteessa ollut ongelma, koska valtakunta oli dynastinen ja monarkkinen, niin että hallitsija oli kunkin kansan oma päämies. Tätä vanhaa keisariajatusta Pietari Suuri vartavasten vielä tähdensi omaksuessaan imperaattorin arvon. Ylikansallinen keisarikunnallinen isänmaallisuus tai yhteenkuuluvuuden tunne mahdollisti sen, että keisarin palvelukseen tultiin valtakunnan kaikilta ääriltä, Baltiasta paronit, Kaukasiasta ruhtinaat ja Suomestakin pikkuherrat. Se ilmeni siinäkin että esimerkiksi Krimin sodassa tai Turkin sodassa suomalaiset taistelivat suuriruhtinaansa vihollisia vastaan, ja niinkin myöhään kuin elokuussa 1914 nelisensataa suomalaista nuorukaista lähti vapaaehtoisiksi keisarin armeijaan."
