Lenin ja Suomen itsenäisyys — kommentteja suomalaiseen keskusteluun

Kirjoittajat

• Jorma Kalela https://orcid.org/0000-0001-8680-1631

DOI:

https://doi.org/10.55286/vv.162358

Avainsanat:

Vladimir Iljitš Lenin, Suomen itsenäistyminen, Neuvostoliitto, Suomi, kansallisuuspolitiikka, historiatietoisuus, vähemmistökansallisuudet, 1917, 1918

Abstrakti

"Neuvostovaltion perustajalla on suomalaisessa historiatietoisuudessa erityislaatuinen asema, jos asiaa tarkastellaan kansainvälisissä puitteissa. Lenin ei pariin vuosikymmeneen enää ole ollut poliittisesti kiistanalainen historian henkilö, vaan Suomen kannalta myönteisen arvovärityksen saava valtiomies. Tämän näkemyksen perustana on ennen muuta, että hänen johtamansa hallitus oli ensimmäinen, joka tunnusti Suomen valtiollisen itsenäisyyden. Mutta Suomessa tiedetään myös, että jo ennen itsenäisyydentunnustusta bolshevikit olivat ainoana Venäjän puolueista hyväksyneet varauksettomasti Suomen oikeuden erota keisarikunnasta.

Vaikka Leninin Suomen itsenäisyyskehitystä tukenut vaikutus yleisesti tunnustetaankin, hänen Suomen-politiikkansa lähtökohdista ja tavoitteista saatetaan vieläkin esittää julkisuudessa harhaanjohtavia tai jopa virheellisiä tulkintoja. Niitä ei korjannut uusin asiaan liittyvä historiallinen tutkimus, Eino Ketolan keväällä 1987 ilmestynyt väitöskirja Kansalliseen kansanvaltaan. Suomen itsenäisyys, sosialidemokraatit ja Venäjän vallankumous 1917. Hänen lehdistölle antamansa lausunnot päinvastoin elvyttivät vanhoja ennakkoluuloja."

Lähdeviitteet

Jorma Kalelan ja Jussi Turtolan teemaan liittyvät yhteisjulkaisut:

Lenin und die finnische Arbeiterbewegung als forschungspolitischer Ansatz zur Deutung der nordischen Sozialdemokratie, teoksessa Seppo Hentilä ja Pauli Manninen (toim.): Suomalaisten ja DDR:läisten historiantutkijoiden Jyväskylässä 1.6.1983 pitämän kahdeksannen seminaarin esitelmät, Helsingin yliopiston poliittisen historian laitoksen julkaisuja 1/1985, suomeksi Sosialistinen Politiikka 3/1984 ja ruotsiksi teoksessa Pauli Kettunen (toim.): Det nordiska i den nordiska arbetarrörelsen, Papers on Labour History I, Helsinki 1986.

Zur Spontaneität und Organisiertheit bei Lenin: die finnische Arbeiterpartei 1917, teoksessa Internationale Tagen der Historiker der Arbeiterbewegung, 19. Linzer Konferenz, Wien 1985.

Das Nationale und das Internationale an der Subjektivität der Arbeiterbewegung, teoksessa Paavo Jokela (toim.): Der Zusammenbruch der Zweiten Internationale, Papers on Labour History II, Helsinki 1988.