Neuvostohallituksen sotilaallinen apu Suomen punaisille

Kirjoittajat

• Timo Vihavainen

DOI:

https://doi.org/10.55286/vv.162492

Avainsanat:

Suomen sisällissota, neuvostohallitus, punakaartit, valkokaartit, sotialaallinen apu, Venäjän vallankumous

Abstrakti

"Joskus kuulee esitettävän ajatuksen, ettei neuvostohallituksen taholta lainkaan pyritty aseellisesti sekaantumaan Suomen kansalaissotaan vuonna 1918. Tokihan monikymmentuhantinen armeija ja laivasto yhdessä Suomen punakaartin kanssa olisivat kyenneet helposti käsittelemään Suomen valkokaartin, joka oli perin heikosti koulutettu amatööriarmeija ja sangen heikosti, esim. raskaiden aseiden osalta, aseistettukin. Tällaiselle tulkinnalle antaisi tukea myös ulkoasiain kansankomissaari Trotskin heti Suomen kansalaissodan alussa Suomen senaatin puheenjohtajalle, Svinhufvudille lähettämä nootti siitä, etteivät venäläiset sotilasosastot sekaantuisi Suomen sisäisiin asioihin, ja jossa mainittiin suomalaistenkin toverien tiettävästi olevan samalla kannalla.

Tiedetään tietenkin erinomaisesti venäläisten osallistuneen Suomen kansalaissotaan punaisten puolella ja Leninin lausunnon mukaan vieläpä mahdollisimman tehokkaasti. Trotskin nootin taas riittää hyvin selittämään hänen roolinsa Brestin rauhanneuvotteluissa, jossa oli tarpeen korostaa Venäjän puolueettomuutta Suomessa. Tiettyä hämmästystä kuitenkin herättää punaisten saaman miehistöavun pienuus ja tehottomuus, kun kyseessä sentään oli taistelu koulutettujen sotilaiden toimesta sotilaallisesti aika primitiivistä vastustajaa vastaan. Venäläisten avun merkitystä punaisille ei sinänsä sovi väheksyä, koska ilman heiltä saatuja aseita ei mikään sota olisi ollut edes mahdollinen ja myös teknisten aselajien, kuten tykistön, panssarijunien ja lentokoneiden, samoin kuin päällystöavunkin osalta venäläinen panos oli merkittävä. Ongelmana voidaan kuitenkin pitää sitä, miksi miehistöapu jäi niin tehottomaksi, erityisesti kun Suomessa sijaitsevat joukot olivat erityisen bolshevisoituneita ja Lenin vielä ennen vallankumousta oli jopa viitannut niihin ainoina luotettavina joukkoina."

Lähdeviitteet

Lähdeviitteet

Vrt. Lenin, V.I., Teokset, osa 26, 509, 99-100.

Lenin, Teokset 26, 51-55.

Vrt. Erickson, J., The Soviet High Command, London 1962, 19 sekä Mawdsley, Evan, The Russian Revolution and the Baltic Fleet, London 1978, 121-24, 132-34.

Vrt. Vapauden irvikuvia, Kust. Oy Kansanvalta, Lahti 1918.

Vrt. Mawdsley 1978, 116-27, 166-69.

Vrt. Tanskanen, A., Venäläiset Suomen sisällissodassa vuonna 1918, Acta Universitatis Tamperensis ser. A, vol. 91, Tampere 1978, 90-97.

Tanskanen, 30.

Upton, Anthony F., Vallankumous Suomessa 1917-1918 II, Helsinki 1981, 41-44.

Tanskanen, 125, 144.

Vrt. Upton, 45; Tanskanen, 87, 119, 120.

Lappalainen, Jussi T., Punakaartin sota I, Helsinki 1981, 167-68.

Direktivy komandovanija frontov Krasnoj Armii 1917-1922, t.4., Moskva 1978, 14 (tilanne 8.-9.3.1918).

Mawdsley 1978, 143-45.

Mawdsley, Evan, The Russian Civil War, London 1987, 34-36, 42, 289.

Direktivy glavnogo komandovanija Krasnoj Armii 1917-1920gg., Moskva 1969, 29 (käsky oli annettu 4.3.1918 (!)).

Ilyin-Zhenevsky, A.F., The Bolsheviks in Power. Reminiscences of the Year 1918, London 1984, 35.

Lenin, teokset 27, 99-100, 169-70.

Ks. esim. Vperjod pääk. 17.4.1918; Novyj lutsh 23.3.1918.

Lenin, Teokset 27, 66; Mawdsley 1987, 42-43.

Liprandi, A.P., (A. Volynets), Rossija i jejo Finljandskaja okrajna, Harkov 1910, 96.

Vrt. esim. Nash vek 17.2.1918, 23.2.1918; Delo naroda 30.3.1918; Novaja zhizn 3.2.1918 (uutta lukua).