Kun vankilan portit avautuivat
DOI:
https://doi.org/10.55286/vv.162512Avainsanat:
punavangit, vankileirit, tuomiot, armahdus, vangit, Suomen sisällissota, nälkä, aliravitsemus, valkoinen terroriAbstrakti
"Vaikka otsikko herättääkin maalauksellisen näyn suuresta ihmisvirrasta, joka yht'äkkiä tulvii avautuneista porteista, pimeydestä ja ahdistuksesta vapauteen — ja jos ei sentään iloon, niin kuitenkin takaisin elämään, niin historioitsija voi myöntää tällaisen näyn vain synteettisenä kokonaiskuvana, jossa aika on tietoisesti eliminoitu. Luultavasti vangit palailivat leireiltä yksittäisten ihmisten tai pienten ryhmäkuntien virtana, jossa vain silloin tällöin oli jonkinlaisia kollektiivisia ryhmiä. Silti kyseessä kuitenkin oli suuri joukkotapahtuma, se on myönnettävä.
Vaikka tarkoituksena on varsinaisesti pohtia vankien tilannetta ja tuntoja paluunsa jälkeen, on aihetta aluksi omistaa huomiota myös paluun tekniselle puolelle.
Tarkasti ottaen vankeja tietenkin alun alkaen virtasi sekä sisään että ulos, mutta tässä ei voi tähän aiheeseen syventyä. Vankien käsittelyn kokonaiskuvahan oli kuitenkin se, että jokainen tuli tutkia ja tuomita, ja se taas edellytti valtavaa tutkimusorganisaatiota, joka kaikkineen lähti hitaasti liikkeelle. Koko vankilakatastrofi, tuo järkyttävä joukkokuolleisuushan oli tärkeältä osaltaan kiinni juuri siitä, että vankeja ei voitukaan vapauttaa tutkimusten takia, kun äkkiä selveni, että katastrofi oli uhkaamassa. — Toivottavasti tätä ei käsitetä niin, ettei mitään muita tekijöitä ollut vaikuttamassa. Päinvastoin tiedämme erittäin hyvin, että tappion kärsineitä kohtaan tunnettiin vihaa ja pelkoa ja ettei punavangin "hyvinvointi" moniakaan huolestuttanut. Päinvastoin tunnettiin laajasti eräänlaista helpotusta siitä, että tiedettiin näiden nyt olevan piikkilankojen takana. — Kuitenkin on totta, että hallitus kesäkuun lopulla huolestui tilanteesta. Se teki 26.6. päätöksen, että mahdollisimman paljon lievemmin syyllisiä oli heti päästettävä vapauteen. Tavoitteena oli 25 07o silloisesta vankimäärästä eli n. 18-19 000 vankia. Mutta vaikka näitä ns. vankipassilaisia todella alettiin lähettää pois leiristä, asia ei toiminut niin nopeasti, että katastrofi olisi sillä tullut estetyksi: vankien ruokinta oli monesta asiasta kiinni, ja nimenomaan tutkimus- ja tuomitsemistoiminnan vaatimukset viime kädessä olivat hidastamassa kaikkea. Todettakoon kuitenkin että raporttikaudella 4.-7.7. näitä vankipassilaisia oli n. 5 600 ja kuukautta myöhemmin heitä oli 15 600. Melkoinen määrä sinänsä. Heille siis portit avautuivat ennen kuin olivat saaneet tuomion valtiorikostuomioistuimessa. Tämä tapahtuma oli heitä vielä odottamassa samoin kuin se teoreettinen mahdollisuus, että he joutuisivat tuomion saatuaan vielä takaisin leiriin. Mutta kun he joka tapauksessa pelastuivat hyvin uhkaavasta nälkäkuoleman mahdollisuudesta, tuo vapautus oli turva heidän hengelleen."
