Punaorpojen huolto — köyhäinapua ja kasvatusta

Kirjoittajat

• Mervi Kaarninen https://orcid.org/0000-0003-1810-2913

DOI:

https://doi.org/10.55286/vv.162530

Avainsanat:

punaorvot, huolto, köyhäinapu, kasvatus, lapsuuden historia, sosiaalihistoria, orpolapset, Suomen sisällissota

Abstrakti

"Lapsuuden historiasta on tullut yksi historiantutkimuksen ja erityisesti sosiaalihistorian osa-alue. Suomen 1900-luvun historiassa lapsen näkökulma on tuotu esiin lähinnä sotien seurauksena. Toisaalta kirjailijat ovat Suomessa ja eri puolilla Eurooppaa kuvanneet lapsia sodan jaloissa. Suomessa on kirjoitettu sekä kaunokirjallisuutta että tieteellisiä tutkimuksia Ruotsiin lähetetyistä sotalapsista ja heidän myöhemmistä vaiheistaan. Lapsen näkökulma Suomen 1900-luvun historiaan tulee esiin myös yhtenä vuoden 1918 kansalaissodan seurauksena. Sota jätti jälkeensä 14 000-20 000 orpolasta. Kansalaissota jakoi kansakunnan kahtia, ja tämä kahtiajako koski myös lapsia. Suurin osa orvoista oli punaorpoja eli kapinallisten lapsia, mutta myös valkoisten puolelta jäi orpoja. Miten sitten Suomessa huollettiin tämä orpojoukko, ja mitä merkitystä ongelmalla oli myöhemmälle lastensuojelutyölle? Punaorpojen avustustyöhön ottivat osaa valtio, kunnat, yksityiset kansalaiset, hyväntekeväisyysjärjestöt sekä työväenliike.

Keväällä 1918 sodan vielä jatkuessa sosiaaliviranomaiset huomasivat, että sodan jälkeensä jättämät orvot tulisivat pikaisesti tarvitsemaan yhteiskunnan apua. Avustustyön organisointi lähti käyntiin 6.5.1918, jolloin senaatti asetti sosiaalihallituksen esityksestä komitean valmistamaan ehdotusta käydyn sodan seurauksena turvattomiksi jääneiden lasten aineellisen ja henkisen huollon järjestämiseksi. Tässä vaiheessa komitean tehtäväkenttään kuuluivat sekä punaorvot että valkoisten orvot."

Lähdeviitteet

Lähdeviitteet

Vuoden 1918 kapinan aiheuttamain turvatonten lasten huoltamisesta, komiteanmietintö 1919:11, Helsinki 1919. Komiteasta on käytetty lyhyempää nimitystä huoltokomitea.

Suomen sotaorvot, Tilastollinen selonteko, Sosialinen aikakauskirja 1919:5-6, Helsinki 1920, 377-383.

Hällström, Ester, Sotaorpojen puolesta, Huoltaja 1919:1-2, 16.

Suomen sotaorvot, 388-392; Suomen sotaorpojen huolto, Selonteko viranomaisten toimenpiteistä, Sosialinen aikakauskirja 1920:6, 606.

Sarlin, Bruno, Sotaorpojen huollon järjestely, Huoltaja 1915:5, 71-72.

Komiteanmietintö 1919:11, 6-7; ks. myös Soturien avustuskomitean mietintö, komiteanmietintö 1918:1.

Komiteanmietintö 1919:11, 7-9.

Sotaorpokysymyksiä, Huoltaja 1920:7, 76-77.

Komiteanmietintö 1919:11, 46-48.

Sarlin, 71-72.

Sosialihallituksen köyhäinhoidon tarkastusosaston kirje köyhäinhoidontarkastajille 5.12.1918. Sotaorpojen huoltoa koskeva yleinen kirjeistö, kansio Fa 1, valtionarkisto (VA); Sosialihallituksen köyhäinhoidon tarkastusosaston kiertokirje sotaorpojen huollon asiamiehille joulukuussa 1918, Sotaorpoja koskevat kiertokirjeet ja yleiset määräykset, Df 1, VA.

Vuoden 1919 aikana punaorpojen huoltoa käsiteltiin lähes jokaisessa Huoltaja-lehden numerossa; Tampereen köyhäinhoitohallituksen ptk 30.1.1919, Tampereen köyhäinhoitolautakunnan arkisto, Tampereen kaupunginarkisto (TKA).

Sarlin, 88.

Suomen sotaorpojen huolto, 608-609.

Suomen asetuskokoelma 10/1879, § 31.

Tampereen köyhäinhoitohallituksen ptk 13.3.1919; Ks. myös Kaarninen, Mervi, Punaorvon tarina. Tampereella punaisten puolella kansalaissodan seurauksena orvoiksi jääneiden lasten sijoittuminen ja sopeutuminen yhteiskuntaan, Suomen historian pro gradu-tutkielma Tampereen yliopistossa 1984, 24.

Sotaorpojen huolto: valtion osuus siinä, Huoltaja 1919:19, 295-296.

Suomen sotaorpojen huolto, 607.

Kuntien ja yhdistysten sotaorpojen huollon valtionapua koskeva kirjeistö, Lahti: kansio Fb 47, VA; Kertomus Lahden kaupungin kunnallishallinnosta vuonna 1918, 39, 146; 1919, 48.

Tampereen köyhäinhoitohallituksen ptk 10.4.1920, TKA.

Kiertokirje kuntien köyhäinhoitohallituksille. Sotaorpokysymyksiä, Huoltaja 1920:9, 99-101.

Tampereen lastensuojelulautakunnan ptk 25.8.1922, Tampereen lastensuojelulautakunnan arkisto, TKA; ks. myös Kaarninen, 30-33.

Tolonen, Eemil, Piirteitä yhteiskunnan lastenhuollosta yleensä ja sotaorpojen huollosta meillä erikseen, Huoltaja 1922:2, 13-13.

Komiteanmietintö 1918:1, 7-9; Tolonen, Eemil, Sotaorpohuolto meillä nykyään, Huoltaja 1923:16, 157-160; Tampereen lastensuojelulautakunnan ptk 23.1.1923, TKA.

Sosiaalihallituksen köyhäinhoidon tarkastusosaston kiertokirje valtionapua saaville kunnille ja yhdistyksille 30.6.1921; Sosialiministeriön köyhäinhoitotoimiston kiertokirje 15.2.1924 köyhäinhoitolautakunnille, kansio Df 1, VA.

Tolonen, Eemil, Ammattikasvatuksen antaminen köyhäinhoitolautakunnan huolenpidossa oleville lapsille, niiden joukossa sotaorvoille, Huoltaja 1923:19, 185-187.

Suomen sotaorpojen huolto, 607-608.

Piirainen, Veikko, Vaivaishoidosta sosiaaliturvaan, Hämeenlinna 1974, 66-67.

Esim. Huoltaja 1919:4, 57; 1919:7, 106.

Huoltaja 1919:4, 56; Lastensuojelutyötä harrastavien henkilöiden 17.2.1919 pitämän kokouksen ptk, Lastensuojelukeskuksen toimintakertomus 10.4.1919-31.12.1919, Tampereen Lastenhoitoyhdistyksen arkisto, TKA; Kertomus Lahden kaupungin kunnallishallinnosta 1919, 50-51.

Lausteen orpokoti, Huoltaja 1919:20, 311-312; Kuntien ja yhdistysten sotaorpojen huollon valtionapua koskeva yleinen kirjeistö, Oy Orpola ab:n kansio, VA.

Kataja, Elsa, Raivolan lastenkoti, Huoltaja 1919:12-13, 109-112.

Tampereen lastensuojelulautakunnan ptk:t 1925-1930, TKA.

Seppälä, Hilda, Työväenjärjestöjen avustustoiminta kansalaissodassa turvattomiksi jääneiden hyväksi, Turvattomien päivä, Sosialidemokraattinen työläisnaisliiton syysjulkaisu 1921, 7; Suomen Sosialidemokraattisen työläisliiton liittotoimikunnan ptk. 20.5.-22.5.1921, Työväen Arkisto 362.86.

Sama.