Väki Voimakas

Johdanto

Antti Harmainen, Mikko Kemppainen — pe, 09 syys 2022 00:00:00 +0300

Tämä Väki Voimakas -vuosikirja sisältää runsaasti näkökulmia ja tulkintoja, jotka sivuavat eri tavoin kysymystä siitä, miten suomalainen työväenliike ja ennen kaikkea sen tekijöinä toimineet yksilöt jäsensivät liikkeen ideologiaa ja poliittisia tavoitteita suhteessa uskonnollisuuteen. Eräs kirjan
johtoajatuksista on kriittisyys edellä hahmoteltuja kahtiajakoja kohtaan. Artikkelien tarkoituksena on monipuolistaa näköaloja työväenliikkeen historiaan etenkin suunnalla, jota on pitkään määrittänyt jyrkkä katkos kirkon ja poliittisesti organisoituvan sosiaalidemokratian välillä. Tässä tutkimuksellinen katse ei kuitenkaan rakennu liikkeiden ja instituutioiden tasolta käsin vaan se etsii vastauksia kysymykseen, mitä 1900-luvun taitteen yksilöt saattoivat ajatella ja kokea luoviessaan työväenliikkeen, sosialistisen ideologian, luterilaisen kirkon ja toisaalta myös henkilökohtaisten vakaumusten punomissa rihmastoissa – joissa ei ollut aina selvää, missä yksi käsitteellinen kategoria alkoi ja toinen loppui.

Uskon paikat

Pirjo Markkola — pe, 09 syys 2022 00:00:00 +0300

Pirjo Markkola tarkastelee työväestön uskonnollisuuden harjoittamisen erilaisia ilmenemismuotoja ja sen paikkoja 1900-luvun alun Tampereella. Artikkelin keskeinen käsite on ”eletty uskonto”. Tällä viime vuosien historiantutkimuksessa vakiintuneella termillä Markkola tarkoittaa tiivistetysti ottaen näkökulmaa, joka havainnoi, millä tavoin uskonto oli läsnä tamperelaisten työläisten ja työläisperheiden arkisessa elämässä ja millä tavoin yksilöt ilmaisivat uskonnollisia kokemuksiaan. Artikkeli osoittaa suomalaisen teollisuuskaupungin uskonnollisen elämän monimuotoisuuden ja täydentää esimerkiksi Paavo
Kortekankaan aikaisempia tutkimuksia.

Työväkeä tavoittamassa

Matleena Sopanen — pe, 09 syys 2022 00:00:00 +0300

Artikkelissani tutkin työväestöön kohdennettua sisälähetystyötä 1800- ja 1900-lukujen taitteen Suomessa. Modernisaation murroksessa evankelis-luterilaisen kirkon ympärille rakentunut perinteinen kristillinen tapakulttuuri alkoi hiljalleen murentua muun muassa teollistumisen, yhteiskunnan demokratisoitumisen sekä uusien hengellisten ja maallisten maailmankuvien ristipaineessa. Kirkko koki etenkin eriuskolaisten sekä nousevan työväenliikkeen pyrkivän horjuttamaan sen vakiintunutta asemaa. Vaikka työväestön vaatimukset elinolosuhteidensa ja oikeuksiensa parantamisesta herättivät papeissa jonkin verran vastakaikua, koki sielunpaimenien enemmistö kirkkoa ja papistoa kritisoivan sosialistisen työväenliikkeen olevan uhka yhteiskuntarauhalle. Tehostetun sisälähetyksen keinoin työväen toivottiin pysyvän kristinuskon ja kirkon vaikutuspiirissä. Tarkastelen sisälähetyksen kenttää maallikkosaarnaajien kautta. Artikkelissani keskiössä ovat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon saarnalupatutkinnon suorittamiseen pyrkineet miehet. Saarnaluvan saaneet maallikot työskentelivät sekä paikallisseurakuntien että kristillisen yhdistyskentän palveluksessa. Nopeasti muuttuvassa yhteiskunnassa myös maallikkosaarnaajien asema tuli uudenlaisen kiinnostuksen kohteeksi: niin yhdistykset kuin kirkkokin pyrkivät kasvavassa määrin hyödyntämään maallikoiden osaamista sisälähetystyössä. Samanaikaisesti epävakaat ajat ruokkivat tarvetta maallikkosaarnaajien heterogeenisen joukon tarkempaan valvontaan. Työväestöön kohdistuvan sisälähetyksen lisäksi tarkastelen artikkelissani myös maallikkosaarnaajan asemaa modernisoituvassa Suomessa.

Sosiaalidemokraattinen työväenliike ja moderni länsimainen esoteria 1900-luvun alun Suomessa

Antti Harmainen, Juuso Järvenpää, Mikko Kemppainen — pe, 09 syys 2022 00:00:00 +0300

Artikkeli kartoittaa Suomen Sosialidemokraattisessa Puolueessa (SDP) vaikuttaneiden henkilöiden kautta esoteeristen aatteiden vaikutusta puolueen ideologiassa. Erityisenä tapaustutkimuksena kirjoittajat nostavat esille Tampereen työväenliikkeen piirissä toimineita henkilöitä, joiden keskuudessa esoteeristen liikkeiden välittämät ihanteet saivat jalansijaa. Artikkeli osoittaa, että huolimatta muutamien puolueen johtavien ideologien kielteisestä suhtautumisesta huolimatta esimerkiksi teosofia ja spiritualismi herättivät kiinnostusta aina SDP:n poliittisia ydinverkostoja myöten.

Uskonnollinen liberalismi ja työväenliike 1900-luvun ensivuosien Helsingissä

Juuso Järvenpää — pe, 09 syys 2022 00:00:00 +0300

Varhaisen suomalaisen työväenliikkeen tutkimuksessa on hahmottunut kuva ”työväenliikkeen ja teosofian suhteesta” 1900-luvun alussa. Ilmiötä on pitkään kuvattu lyhyenä ja epäonnistuneena kokeiluna, joka henkilöityi erityisesti ihannesosialisti Matti Kurikkaan ja paikantui pääasiassa Sörnäisten ja Viipurin työväenyhdistyksiin. Artikkelissaan Juuso Järvenpää seuraa viimeaikaisen tutkimuksen tähän tulkintaan kohdistamaa kritiikkiä osoittamalla, että kyse oli sosiaaliselta ulottuvuudeltaan laajemmasta ja uskonnollisesti monitahoisemmasta ilmiöstä, jota ei voida edes Sörnäisten työväenyhdistyksen rajatussa kontekstissa palauttaa vain Kurikkaan ja ”teosofiaan”.

Henkinen amerikansuomalainen työläinen – löydöksiä ja langanpätkiä

Mikko Pollari — pe, 09 syys 2022 00:00:00 +0300

Esittelen artikkelissa väitöskirjatutkimukseni (2021) aikana havaitsemiani 1900-luvun alun amerikansuomalaisen työväenliikkeen ja ajan liberaalien uskonnollisten liikkeiden kytköksiä. Erityisesti nostan esiin varhaisista amerikansuomalaiselle työväelle suunnatuista lehdistä löytämiäni henkisen etsinnän ilmentymiä. Osoitan, että uskonnollisesti uudistushenkistä työväenaatteen tulkintaa promotoivat useat toimijat ja julkaisut, joilla oli kytköksiä paitsi toisiinsa, myös Suomeen. Löydöksieni kaltaisiin henkisen etsinnän ilmentymiin keskittymällä käsitystä amerikansuomalaisen työväenliikkeen ja ajan uskonnollisen uudistushenkisyyden suhteesta voitaisiinkin päivittää samalla tavalla kuin suomalaisen työväenliikkeen osalta on viime vuosina tehty. Tällainen tutkimusote laajentaisi käsitystä siitä, mitä kaikkea työväenaate saattoi 1900-luvun amerikansuomalaisille tarkoittaa, ja millainen rooli henkisillä reformeilla nähtiin työväenliikkeen toiminnassa.

”Kristuksen hengen vallankumous Mammonan henkeä vastaan”

Rony Ojajärvi — pe, 09 syys 2022 00:00:00 +0300

Artikkelissani analysoin Kansainvälisen Sovinnonliiton julistuksia vuosilta 1919–1927. Kansainvälinen Sovinnonliitto oli maailmansotien välisenä aikana keskeisin kansainvälinen kristillissosialistinen ja ekumeeninen järjestö. Siten oletan sen julistuksien kuvanneen osaltaan myös ensimmäisen maailmansodan jälkeistä kristillisen sosialismin mentaliteettia. Viitekehyksenä aineiston jäsentämisessä toimii Burton Mackin teoria kristillisestä mentaliteetista, jonka mukaan dualistinen ajattelu sekä kristinuskon suuret narratiivit ohjaavat yksilön tapaa tulkita ja ymmärtää todellisuuttaan. Teoriaan nojaten esitän, että kristillisen sosialismin mentaliteetissa korostui kristinuskon narratiiveista erityisesti Jeesuksen elämä, opetukset ja kuolema. Ensimmäisen maailmansodan tapahtumat ja sen jälkeiset vallankumoukset tulkittiin Kansainvälisen sovinnonliiton julistuksissa eskatologisina lopunaikoina. Tapahtumat kertoivat siitä, että saatanallinen Mammona hallitsi maan päällä. Kristuksen nähtiin olevan väkivallaton vallankumouksellinen, joka kamppaili Mammonan valtaa vastaan ihmisten rauhaa ja oikeudenmukaisuutta edistävien tekojen avulla. Tämä ajattelun logiikka vaikutti mahdollistavan Kansainvälisen Sovinnonliiton kristillissosialistisessa mentaliteetissa myös sen, että muidenkin kuin vain kristittyjen ajateltiin olevan osa hyvää. Ainakin jos he jakoivat näkemyksen oikeudenmukaisuuden ja rauhan tärkeydestä.

Proletariaatti, intelligentsija ja kulttuuri Neuvostoliiton musiikkipolitiikassa 1920- ja 1930-luvuilla

Jari Parkkinen — pe, 09 syys 2022 00:00:00 +0300

Artikkeli käsittelee työväen ja kulttuurin käsitteellistämistä Neuvostoliiton musiikkikeskusteluissa 1920- ja 1930-luvuilla. Työväen ja proletariaatin käsitteet olivat keskeisessä roolissa Neuvostoliiton kulttuuripoliittista suuntaa kehitettäessä, ja myös Neuvostoliiton musiikkikentällä nähtiin järjestäytymistä ja poliittista asemoitumista proletariaatin käsitettä hyödyntämällä. Proletariaatin käsitteestä neuvoteltiin suhteessa Venäjän imperiumin ajalta säilyneisiin musiikki-instituutioihin, ohjelmistoihin ja laajemmin nk. musiikki-intelligentsijan asemaan ja käytänteisiin, mikä muokkasi ”proletariaatin” ja ”proletaarikulttuurin” merkityksiä ja käyttötapoja. Tämä keskustelu osoittaa, kuinka työväen kaltaiset, näennäisen selkeätkin yhteiskuntasuhteita kuvaavat käsitteet, joutuvat poliittisten muutosten myötä uudelleenmerkityksellistämisen kohteiksi ja muovaavat sitä, mitä ”proletariaatilla” tai ”työväenkulttuurilla” voidaan tarkoittaa.