St. Anne torgetista Pietarin aukioksi
Viipurin semioottisen maiseman muutoksia Suomen suuriruhtinaskunnan ajasta nykypäivään
DOI:
https://doi.org/10.23982/vir.173299Avainsanat:
semiottinen maisema, aukiot ja muistomerkit, valtion ideologiaAbstrakti
Tutkimuksessa tarkastellaan sitä, miten Viipurin vallanpitäjät ovat käyttäneet saman semioottisen maiseman osia, nimiä ja muistomerkkejä, ideologiansa mukaisen semioottisen maiseman rakentamiseen ja miten maisema on niiden vaikutuksesta muuttunut 1800-luvulta nykypäivään. Tutkimus käsittelee ideologisiksi luonnehdittavien aukioiden nimien ja muistomerkkien kokonaisuutta sekä sen vastaavuutta valtioiden ideologioihin.
Tutkimus osoittaa, että semioottisen maiseman ideologisia muutoksia eri valtakausina voidaan tarkastella metodologisesti myös kytkemällä yhteen kaksi maiseman osaa, nimi ja muistomerkki, sekä valtion ideologia. Tulokset osoittavat, että nimen ja muistomerkin yhdistelmä on useimmin esiintyvä ideologisen semioottisen maiseman rakentamisen keino. Jokaisella aukiolla on vähintään yksi ajanjakso, jolloin sekä nimeä että muistomerkkiä on hyödynnetty ideologisen semioottisen maiseman rakentamiseen.
Toisaalta tulokset kertovat eroista eri valtakausien välillä. Useimmiten nimi ja muistomerkki yhdistetään ideologisiin tarkoituksiin sekä Neuvostoliiton ja että Venäjän ajanjaksoina, ja vähiten eli vain kerran näin tapahtuu Suomen suuriruhtinaskunnan ja Suomen ajanjaksoina. Tutkimus osoittaa myös sen, että vallan ja ideologian vaihtuessa vallanpitäjät nimeävät aukioita uudelleen tärkeinä pitämiensä henkilöiden ja tapahtumien mukaan sekä pystyttävät niille uuden valtakauden arvoja ilmentäviä muistomerkkejä.
Tutkimuksessa liikutaan historia- ja kielitieteiden rajamailla. Historiatietojen avulla kuvataan vallankäyttöä ja tapahtumaketjuja, jotka johtavat aukioiden uudelleen nimeämisiin ja muistomerkkien vaihtumiseen. Pitkä tutkimusjakso ja Viipurin monipuolinen historia tarjoavat harvinaisen otollisen maaperän vallankäytön vaikutusten tutkimukselle. Analyysi kertoo siitä, että Viipurin semioottinen maisema koostuu kaikkina aikoina monikerroksisista teksteistä, jotka todentavat erilaisia historioita mutta samalla vaientavat toisia.
From St Anne’s Square to St. Petersburg Square. Changes in the semiotic landscape of Vyborg from the era of the Grand Duchy of Finland to the present day
The study examines how the rulers of Vyborg have used the same elements of the semiotic landscape – place names and monuments – to construct a landscape aligned with their own ideologies, and how this landscape has changed from the nineteenth century to the present. The research focuses on ideologically charged square names and monuments, and how they correspond to the ideologies of the governing states.
The findings demonstrate that it is methodologically possible to examine ideological changes in the semiotic landscape across different periods of rule by linking together two elements of the landscape – name and monument – and the ideology of the state. The results indicate that the combination of a name and a monument is clearly the most common means of constructing an ideological semiotic landscape. Every square has at least one period during which both its name and its monument were used to construct the prevailing ideological semiotic landscape.
At the same time, the results highlight differences between periods of rule. Most often, the name and the monument are combined for ideological purposes during the Soviet and Russian periods, and least often – only once – during the eras of the Grand Duchy of Finland and independent Finland. The study also shows that when power and ideology shift, rulers rename squares after individuals and events they consider important and erect monuments that express the values of the new regime.
The research operates on the boundary between history and linguistics. Historical information is used to describe the exercise of power and the chains of events that lead to the renaming of squares and the replacement of monuments. The long research period and Vyborg’s diverse history provide uniquely fertile ground for examining the effects of political power. The analysis reveals that Vyborg’s semiotic landscape has always consisted of multilayered texts that authenticate certain histories while simultaneously silencing others.
