Suomalaisten kokemuksia etunimiensä käytöstä Venäjällä
Abstrakti
Artikkeli käsittelee suomalaisten havaintoja ja kokemuksia etunimiensä käytöstä venäjänkielisessä ympäristössä. Suomalainen ja venäläinen nimi- ja puhuttelukäytäntö eroavat toisistaan selvästi. Venäjässä käytetään muun muassa erilaisia etunimiin pohjautuvia epävirallisia nimiä, ja venäjän puhuttelussa etunimien käyttö on runsaampaa kuin suomessa, myös monenkeskisissä keskusteluissa. Tutkimusaihetta lähestytään tarkastelemalla haastatteluaineiston avulla, millaisia äänteellisiä muutoksia nimenkantajat ovat pitäneet merkityksellisinä, millaisia venäläistyyppisiä lempinimiä suomalaiset ovat saaneet sekä miten he suhtautuvat nimiensä venäjään mukautettuihin ääntöasuihin ja heille annettuihin lempinimiin.
Tutkimuksen lähtökohta on sosio-onomastinen: siinä tarkastellaan nimien käyttöä, variaatiota sekä nimikäytäntöön suhtautumista. Tutkimusaineisto koostuu 17 yksilöhaastattelusta, ja analyysimenetelmänä on sisällönanalyysi. Haastateltavat ovat 25–75-vuotiaita syntyperäisiä suomalaisia, jotka ovat asuneet Venäjällä puolesta vuodesta 18 vuoteen.
Tutkimustulosten mukaan suomalaisten havaitsemia ja esiin tuomia äänteellisiä muutoksia ovat palataalistuminen, poikkeava äänteiden laatu, kaksoiskonsonantin muuttuminen yksinäiskonsonantiksi, äänteiden keston muutokset ja nimensisäinen painonsiirto. Toisinaan suomalaisista käytetään nimenkantajan suomalaisen etunimen sijaan venäläistä vastinetta. Suomalaisille annetaan myös venäjän johtimien avulla muodostettuja lempinimiä, joihin suhtaudutaan positiivisesti ja jotka nähdään merkkinä ryhmään hyväksymisestä
The experience with Finnish given names in Russia
This article analyses Finnish speakers’ perceptions and experiences regarding the use of their given names in Russian-language environments. The practices surrounding Finnish and Russian naming and addressing conventions are very distinct. Russians use various unofficial names based on given names, and the use of a given name as a term of address is far more frequent than in Finnish, even in multilateral conversations. Using material collated through interviews, this study approaches the topic by examining what kinds of phonological changes name bearers have found significant, what kinds of Russian nicknames Finns have been given, and how Finns have reacted to such phonological changes and nicknames.
The study takes a socio-onomastic approach: it deals with name use and variation as well as reactions to these naming practices. The corpus of data comprises 17 individual interviews, and the study employs the methodology of content analysis. The interviewees are all Finnish-born persons, aged between 25 and 75 years of age, who have lived in Russia for a period of time ranging from six months to 18 years.
The findings show that the phonological changes the interviewees perceived and reported include palatalisation, changes in phonic quality, the change of geminate consonants to single consonants, changes in phonic duration, and stress shifting within a name. Occasionally, Finns are not addressed by their Finnish names but by their Russian equivalents instead. Finns are also attributed nicknames formed using Russian derivational suffixes. This generally garners a positive response and is seen as a sign of group acceptance.
