’Edessä’ olemisen monet merkitykset
Suomen edessä-adposition polysemiaa
Abstrakti
Artikkeli tarkastelee suomen kielen edessä-adposition polysemiaa kognitiivisen semantiikan näkökulmasta. Adpositiolla edessä kielennetään perusmerkityksessään spatiaalisia suhteita (talon edessä on omenapuu), mutta sitä käytetään myös yleisesti ilmaisemaan toisenlaisia, metaforiseen tai metonyymiseen käsitteistykseen perustuvia suhteita, kuten läsnäoloa (he riitelivät lasten edessä), vaikutusta (hän alistui totuuden edessä) tai tulevaa aikaa (hänellä on edessään hyvä elämä). Artikkelin tavoitteena on selvittää, millaisiin merkitystyyppeihin edessä-adposition käyttö voidaan jakaa ja miten erilaiset merkitystyypit eroavat toisistaan. Yleisemmällä tasolla tässä artikkelissa pohditaan sitä, miten ihmisen kokemus kolmiulotteisesta maailmasta ohjaa hänen tapaansa kuvata ei-konkreettisen maailman suhteita.
Artikkelin aineistona ovat Suomi24-korpuksesta satunnaisesti poimitut 500 edessä-adposition esiintymää. Edessä-adposition merkitystyyppien määrittäminen ja erottelu perustuvat aineistossa toistuvien piirrekimppujen analyysiin. Tarkasteltuja piirteitä ovat muun muassa edessä-adpositiolla kuvatun tilanteen ensisijaisten osallistujien konkreettisuus ja elollisuus sekä predikaatin kuvaama prosessi.
Aineiston analyysin perusteella edessä-adpositiolle määritellään artikkelissa seitsemän erillistä mutta toisiinsa liittyvää merkitystyyppiä, joita ovat ETUPUOLI, ESTE, LÄSNÄOLO, ARVIO, VAIKUTUS, TULEVAISUUS ja KOHDAKKAISUUS. Merkitystyypeistä ETUPUOLI ja ESTE (ja joissain määrin myös LÄSNÄOLO) liittyvät spatiaalisiin suhteisiin, muut merkitystyypit taas kuvaavat abstraktimpia, metaforiseen tai metonyymiseen käsitteistykseen perustuvia suhteita. Edessä-adposition käyttöä abstraktien suhteiden kuvauksessa selitetään artikkelissa ihmisen kehollisten kokemusten vaikutuksella ajatteluun ja kieleen. Artikkeli osoittaa, että etupuoli–takapuoli-oppositio ohjaa abstraktien asioiden, kuten ajan, mielipiteiden ja vaikutusvallan, kielentämistä.
The polysemy of the Finnish adposition edessä ‘in front of’
This paper studies the polysemy of the Finnish adposition edessä ‘in front of’ from a cognitive semantic perspective. In its basic sense, the adposition edessä depicts a spatial relationship between two or more objects (talon edessä on puu ‘there’s a tree in front of the house’). However, edessä can also be used to describe abstract relations that rely on metaphorical or metonymical conceptualisation, such as presence (he riitelivät lasten edessä ‘they fought in front of the children’), impact (hän alistui vastustuksen edessä ‘she succumbed in the face of opposition’) or future time (hänellä on hyvä elämä edessään ‘she has a good life ahead of her’). The aim of this paper is to investigate the different senses of the adposition edessä: what distinct senses does the adposition have, and how do these senses differ from each other? In a broader sense, the paper examines how bodily experiences guide the conceptualisation of abstract concepts.
The article is based on a dataset derived from the electronic Suomi24 corpus which comprises online discussions held on internet forums. The present dataset consists of 500 randomly selected instances of the adposition edessä. In this paper, the distinct senses of the adposition edessä are distinguished from one another by analysing what are known as ‘repetitive feature clusters’. The features examined in this paper include the concreteness and animacy of the primary participants in the relation depicted by edessä as well as the (verbal) processes expressed in instances of edessä.
Based on the data, the paper defines seven distinct but related senses for edessä. The distinct senses are FRONT, OBSTACLE, PRESENCE, EVALUATION, IMPACT, FUTURE and TEMPORAL ALINGNMENT. Of these senses, FRONT and OBSTACLE (and, to some extent, PRESENCE) concern spatial scenarios, whereas the other five meanings arise from more abstract, metaphorical or metonymical conceptualisation. The more abstract uses of edessä can be explained with the embodied nature of human language and thought. The paper shows that the opposition between front and back guides language even when discussing intangible issues such as time, opinions or influence.
