@article{Salminen_2017, title={Mitä tarkoittaa <i>epäillä</i>? <i>Epäillä</i>-verbin polaarisesta merkitysvariaatiosta nykysuomessa}, volume={121}, url={https://journal.fi/virittaja/article/view/52322}, abstractNote={&lt;p&gt;Tutkimus valottaa &lt;em&gt;epäillä-&lt;/em&gt;verbin polaarista kaksihahmotteisuutta nykysuomessa. Artikkelissa analysoidaan verbin esiintymiä aineistossa, joka on koottu useista kirjoitetun kielen korpuksista (yht. 500 &lt;em&gt;epäillä&lt;/em&gt;-verbin esiintymää). Riippuen käyttökontekstista &lt;em&gt;epäillä-&lt;/em&gt;verbikonstruktiolla (eli verbillä ja sen täydennyksellä) voidaan ilmaista joko jonkin todennäköisenä tai epätodennäköisenä pitämistä. Näitä vastakkaisia tulkintoja kutsutaan &lt;em&gt;myöntö-&lt;/em&gt; ja &lt;em&gt;kieltosuuntaiseksi tulkinnaksi&lt;/em&gt;.&lt;/p&gt; &lt;p&gt;&lt;em&gt;epäillä-&lt;/em&gt;verbin polaarinen merkitysvariaatio kiteytyy verbin täydennyksen kahteen mahdolliseen luentaan: Täydennys voi olla epäilemisen &lt;em&gt;kohde&lt;/em&gt;, jolloin se on verbin inherentin kiellon vaikutusalassa ja tulkinta on väistämättä kieltosuuntainen. Täydennys voi myös kuvailla epäilemisen &lt;em&gt;sisältöä&lt;/em&gt;, jolloin konstruktion (&lt;em&gt;epäillä-&lt;/em&gt;verbi ja sen täydennys) kokonaistulkinta riippuu siitä, mitä täydennys sisältää: tulkinta on myöntösuuntainen, ellei täydennys ole kieltolause tai alisteinen kysymys, joka implikoi kieltoa.&lt;/p&gt; &lt;p&gt;Täydennyskonstruktioittain etenevä analyysi tuo esiin kieliopillisia ja kontekstuaalisia tekijöitä, jotka ohjaavat joko täydennyksen kohde- tai sisältötulkintaan. Kohdetulkintaan yhdistyvät muun muassa täydennyksen definiittisyys ja tunnettuus ja vastaavasti sisältötulkintaan sen indefiniittisyys ja uutuus diskurssissa (erityisesti NP-objektit). Monissa konstruktioissa jompikumpi tulkinta on selvästi dominoiva; esimerkiksi &lt;em&gt;että-&lt;/em&gt;lause ja referatiivirakenne kuvaavat tyypillisesti epäilemisen sisältöä. Näistä tyypillisistä tulkinnoista esiintyy kuitenkin poikkeuksia, ja tällöin tulkintaa rajaavat esimerkiksi polaariset ainekset, konditionaalimodus tai erilaiset kontrastiiviset ilmaukset.&lt;/p&gt; &lt;p&gt;Polaarisen suunnan lisäksi &lt;em&gt;epäillä-&lt;/em&gt;konstruktioiden tulkintaan sisältyy usein keskeisesti jonkinlainen kielteinen evaluointi (esim. ei-toivottuuden tai epäedullisuuden sävy). NP-objektien tapauksessa tämä taipumus kielteisyyden tulkintaan ohjaa jopa verbikonstruktioiden polaarista hahmottumista. Evaluoivan kielteisyyden merkitykset ovat kuitenkin usein hyvin tulkinnanvaraisia.&lt;/p&gt; &lt;p&gt;&amp;nbsp;&lt;/p&gt; &lt;p&gt;&lt;strong&gt;What does &lt;em&gt;epäillä &lt;/em&gt;mean? &lt;/strong&gt;&lt;strong&gt;On the polar meaning variation of the verb &lt;em&gt;epäillä&lt;/em&gt; &lt;/strong&gt;&lt;strong&gt;in Modern Finnish&lt;/strong&gt;&lt;/p&gt; &lt;p&gt;This paper studies the polar ambiguity of the Finnish verb &lt;em&gt;epäillä, &lt;/em&gt;which, depending on the context, may convey either doubt (&lt;em&gt;negation-inclining&lt;/em&gt;) or suspicion/supposition (&lt;em&gt;affirmation-inclining&lt;/em&gt;). The contextual semantic analysis is based on written Modern Finnish data compiled from several corpora (altogether 500 instances).&lt;/p&gt; &lt;p&gt;The analysis boils down to the two possible functional roles of the complement with regard to the process denoted by &lt;em&gt;epäillä&lt;/em&gt;: First, the complement may function as the &lt;em&gt;target&lt;/em&gt; of the doubt, in which case it is in the scope of the inherent negation of the verb and the reading is necessarily negation-inclining. Second, the complement may also express the &lt;em&gt;content&lt;/em&gt; of the process denoted by &lt;em&gt;epäillä&lt;/em&gt;, in which case the form of the complement determines the polar interpretation: the reading is affirmation-inclining unless the complement contains overt or implied negation (as in the case of embedded questions).&lt;/p&gt; &lt;p&gt;The analysis of different complement types (e.g. nominal object, finite &lt;em&gt;että&lt;/em&gt; clause, non-finite complement, embedded question) brings forward factors which constrain the reading of the complement. For example, the definiteness of the NP object makes it the target of doubt, whereas its indefiniteness evokes the content reading. The &lt;em&gt;että&lt;/em&gt; clause and non-finite complement usually express the content of the process denoted by &lt;em&gt;epäillä. &lt;/em&gt;However, in favourable contexts, due for instance to the conditional mood, negative polarity items, or contrastive expressions, they may also function as targets of the doubt.&lt;/p&gt; &lt;p&gt;In addition to the polar inclination, &lt;em&gt;epäillä&lt;/em&gt; usually conveys some tone of evaluative negativity, e.g. unfavourableness. These meaning aspects are, however, highly open to interpretation, and relatively neutral uses of &lt;em&gt;epäillä &lt;/em&gt;also exist.&lt;/p&gt;}, number={1}, journal={Virittäjä}, author={Salminen, Jutta}, year={2017}, month={huhti} }