Virittäjä

Havaintoja vuorottelusta etäkokouksissa

2023-01-30T12:16:23+02:00

Ajankohtaisselonteon toimijuus mediateksteissä

2023-02-08T11:40:53+02:00

Selkopuhetta! (TULOSSA)

2023-02-03T08:49:05+02:00

Leealaura Leskelän suomen kielen alaan kuuluva väitöskirja tarkastettiin Helsingin yliopistossa tiistaina 13.12.2022. Vastaväittäjinä toimi professori Niina Lilja Tampereen yliopistosta ja kustoksena professori Salla Kurhila.

Leealaura Leskelä: Selkopuhetta! Puhuttu selkokieli kehitysvammaisten henkilöiden ja ammattilaisten vuorovaikutuksessa. Helsinki: Helsingin yliopisto 2022. Väitöskirja on luettavissa osoitteessa http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-8764-2

Karjalan kielen koodinvuorovaikutus

2023-03-31T15:22:52+03:00

Susanna Tavin suomen kielen alaan kuuluva väitöskirja tarkastettiin Itä-Suomen yliopistossa perjantaina 17.2.2023. Vastaväittäjänä toimi professori Anneli Sarhimaa Johannes Gutenberg Universität Mainzista ja kustoksena professori Helka Riionheimo.

Susanna Tavi 2023: Contact-induced lexical variation in the Karelian language. Corpus-based perspectives on code-copying. Publications of the University of Eastern Finland Dissertations in Education, Humanities and Theology No 197. Joensuu: University of Eastern Finland 2023. Väitöskirja on luettavissa osoitteessa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-61-4779-6.

Yhdessä kohti kielitietoista koulua

2023-03-08T02:08:37+02:00

Elisa Revon kielikasvatuksen alaan kuuluva väitöskirja tarkastettiin 24. helmikuuta 2023 Turun yliopistossa. Vastaväittäjänä toimi professori Mirja Tarnanen Jyväskylän yliopistosta ja kustoksena professori Sara Routarinne.

Elisa Repo: Together towards language-aware schools. Perspectives on supporting increasing linguistic diversity. Turku: Turun yliopisto 2023. Väitöskirja on luettavissa osoitteessa https://www.utupub.fi/handle/10024/174277.

Heikki Leskinen 1930–2021

2023-09-13T12:08:09+03:00

Adjektiivien polysemiaa konstruktioissa

2022-03-16T14:40:50+02:00

Tutkimus tarkastelee kolmen lähisynonyymisen adjektiivin taaja, tiheä ja tiuha polysemiaa, polysemian toteutumista suhteessa sanan esiintymiskonstruktioon sekä näiden adjektiivien synonyymisyyttä. Taaja, tiheä ja tiuha ovat polyseemisiä. Kullakin on spatiaalisen merkityksen (esim. tiheä metsä) lisäksi temporaalinen merkitys (esim. taajat vierailut). Adjektiivilla tiheä on lisäksi metaforinen merkitys (tiheä tunnelma). Kaikilla on myös kvantifioivaa käyttöä (esim. Kapakoita oli tiheässä).

Tutkimusta varten on kerätty sanomalehtikorpuksesta 1 187 käyttöesimerkin aineisto, joka sisältää sekä kiteytyneitä että produktiivisesti taivutettuja ja johdettua adjektiivinmuotoja. Näin on saatu mahdollisimman kattava kuva tutkittujen adjektiivien polysemiasta ja sen levittäytymisestä konstruktioiden kesken. Aineiston valossa tarkastellaan sitä, miten adjektiivien eri merkitykset asettuvat lauseenjäsenasemiin.

Tutkimuksesta ilmenee, että adjektiivit taaja, tiheä ja tiuha ovat polysemian toteutumisen kannalta erilaisia eivätkä täysin synonyymisiä: tiheä on esimerkiksi käytössä pääosin spatiaalisessa merkityksessä, kun taas tiuha-adjektiivia käytetään vallitsevasti temporaalisessa merkityksessä. Ennen kaikkea tutkimus paljastaa, että sanojen polyseemiset merkitykset asettuvat eri konstruktioihin: kullakin adjektiivilla spatiaalinen merkitys esiintyy valtaosin määrittämässä substantiivilla ilmaistua tarkoitetta (etumääritteenä tai predikatiivina), kun taas temporaalinen merkitys esiintyy vallitsevasti adverbiaalina. Myös sijamuotojen esiintyvyydessä on eroja: adjektiivien inessiivimuodot ovat vallitsevasti spatiaalisia, kun taas illatiivit ovat useammin temporaalisia.

Artikkeli selittää tulosten motivaatiota kognitiivisen kielentutkimuksen välineiden avulla. Artikkeli esittää uutta tietoa adjektiiveista sekä niiden polysemiasta ja synonymiasta. Aikaisemmin on havaittu, että sanojen ja konstruktioiden välillä on riippuvuussuhteita, mutta tämä tutkimus osoittaa, että myös jo yhden sanan eri polyseemisten merkitysten välillä voi olla suuria eroja esiintymiskonstruktioissa.

Polysemous adjectives in constructions: how do polysemous meanings of three Finnish adjectives denoting density occur in practice?

The present article examines three near-synonymous adjectives taaja, tiheä and tiuha (‘dense, thick’) and their synonymy and polysemy in relation to the syntactic constructions in which they occur. Each of the three adjectives is polysemous: each has a spatial meaning (e.g. tiheä metsä ‘a dense forest’) as well as a temporal meaning (e.g. taajat vierailut ‘frequent visits’). Tiheä also has a metaphoric meaning (e.g. tiheä tunnelma ‘tense, electric atmosphere’). All three also have uses with quantifying overtones (e.g. Kapakoita oli tiheässä, ‘bars were thick on the ground’, ‘there were plenty of bars’).

For this study, a sample of 1,187 examples was collected from a newspaper corpus. This sample comprises different adjectival forms, frozen case forms as well as productively inflected and derived forms; the sample was morphologically varied in order to shed light on the occurrence of polysemy in different syntactic constructions.

The study shows that these three words are not entirely synonymous: for example, tiheä is mainly used spatially, while tiuha is predominantly temporal in use. More importantly, the article demonstrates that the different polysemous meanings of these adjectives occur in different constructions: spatial meanings mainly occur as modifiers of nouns (pre-modifiers and subject compliments), whereas temporal meanings predominantly occur as adverbials of finite verbs and other verb forms. In addition, certain case forms show selectiveness with relation to meaning: the inessive case forms of these adjectives are almost exclusively spatial, whereas the illative forms tend to be temporal.

The article explains the motivation of these tendencies with the aid of concepts taken from Cognitive Linguistics, while also presenting new information on adjectives, synonymy and polysemy. Previous research has shown that certain lexemes are attracted to certain constructions. However, this study shows that the different polysemous meanings of a single word can behave differently depending upon the constructions in which they occur.

Särkemys, Satimus ja Ylimys -tyyppisistä paikannimistä

2022-04-13T14:43:58+03:00

Artikkelissa tarkastellaan sellaisia luontonimiä, jotka on muodostettu johtimella -mUs. Nimet ovat usein yksiosaisia, ja niitä on sekä denominaalisia että deverbaalisia, esimerkiksi Sorsamus (metsäalue Hauholla; ’paikka, jossa on paljon sorsia’), Kulkemus (järvi Sulkavalla; ’järvi, jonka kautta kuljetaan’). Analysoituja nimiä on 80, ja ne on saatu Digitaalisesta paikannimiarkistosta ja Maanmittauslaitoksen paikannimrekisteristä. Tavoitteena on kartoittaa nimityypin rakenne, maantieteellinen levikki ja historia.

Nimet on luokiteltu suomalaisessa paikannimitutkimuksessa paljon käytetyn syntaktis-semanttisen mallin mukaan. Maantieteellisesti nimityyppi keskittyy kahdelle alueelle. Läntinen keskittymä käsittää suunnilleen Kokemäenjoen vesistön alueen ja itäinen keskittymä Vuoksen vesistön eteläosat. Tällainen levikki viittaa nimityypin vanhuuteen; mainitut alueet ovat rautakautisen suomen puhuma-alueita. Kaikki mUs-aineksen sisältämät nimet eivät kuitenkaan ole vanhoja. Kyseessä on nimimalli, jonka mukaan on myöhemmin voitu muodostaa uusia nimiä.

Rautakautisen suomen puhujilla oli kiinteät kontaktit saamen puhujien kanssa. Terho Itkosen mukaan mUs-aines on jäänne näistä myöhäisrautakautisista ja varhaiskeskiaikaisista kontakteista. mUs-nimet saattavat näin olla yksi tämän muinaisen kontaktivyöhykkeen jäljistä, ja osassa mUs-nimiä kantasana onkin selvästi saamelaisperäinen.

Place names of the type Särkemys, Satimus and Ylimys

The current article examines place names formed with the derivational suffix -mUs. These names typically consist of a stem and the suffix -mUs, and there are both denominal and deverbal examples of this type, e.g. Sorsa/mus (‘wild duck’ + mUs; a forest in Hauho; ‘a forest where there are lots of wild ducks’), Kulke/mus (‘pass through’ + mUs; a lake in Sulkava: ‘a lake which serves as a thoroughfare’). 80 names are analysed in total, all obtained from the Digital Place Name Archive and the place name register of the National Land Survey. The aim of the article is to map the structure, geographical distribution and history of this name type.

The names are classified according to the syntactic-semantic model widely used in Finnish onomastic research. Geographically, this name type is concentrated in two principal areas: the western concentration encompassing the Kokemäenjoki watershed and the eastern concentration around the southern parts of the Vuoksi watershed. Such distribution indicates the age of the name type; these were the main areas where Iron Age Finnish was spoken. However, not all names in the -mUs corpus are old. This is a naming model that allows new names to be formed too.

Finnish speakers were in close contact with Sámi speakers during the Iron Age. Terho Itkonen posits that the -mUs suffix is one of the morphological remnants of this Late Iron Age and early medieval contact. -mUs names may thus be one of the earliest traces of this ancient contact zone; indeed, in some -mUs names the stem is clearly of Sámi origin.

Englanti kielivalintana Suomessa asuvien ulkomaalaistaustaisten henkilöiden diskursseissa

2022-04-29T11:04:13+03:00

Artikkelissa tarkastellaan, miten Suomessa asuvat ulkomaalaistaustaiset puhuvat parikeskusteluissa arkisista vuorovaikutustilanteista ja kielivalinnasta. Huomio keskittyy englannin kielen valitsemiseen ja siitä rakennettuihin diskursseihin. Aineistona on kymmenen videoitua parikeskustelua, ja tutkimuksessa on yhteensä 20 osallistujaa. Analyysimenetelmänä on kriittinen diskurssianalyysi, jonka avulla saadaan esille kielikäytänteitä ja niihin vaikuttavia ideologioita. Diskurssien analysoidaan rakentuvan kielenaineksissa, joita osallistujat käyttävät puhuessaan arjen vuorovaikutustilanteista.

Englanti kielivalintana näyttäytyy diskursseissa ensinnäkin osana jaettuja monikielisiä resursseja, mikä mahdollistaa useiden resurssien varioivan käytön. Toiseksi kielivalinnasta puhutaan varmistuksen tarpeena erityistilanteissa, jolloin resursseja suhteutetaan tilanteeseen ja arvioidaan mahdollisuuksia saavuttaa yhteisymmärrys. Kolmanneksi kielivalinta näyttäytyy pakon sanelemana, sillä muuten vuorovaikutus keskeytyy tai estyy. Englannin valitseminen näyttäytyy ristiriitaisena ensinnäkin silloin, kun esillä on oletus yhden kielen käyttämisestä keskustelussa, vaikka useiden resurssien hyödyntäminen käytännössä onkin luontevaa ja englannin käyttämisellä estetään vuorovaikutuksen häiriintyminen. Toiseksi diskursseissa vastakkain asettuvat tarve neuvotella resursseista vaativassa tilanteessa ja kielivalinnalle asetetut ennakko-oletukset. Kielitietoisuuden lisääminen ja siten kielineuvottelujen sekä rinnakkaiskielisyyden hyötyjen tekeminen näkyväksi edistäisi kaikenlaisten kielenpuhujien osallisuutta yhteiskunnassa.

English as a language choice in the discourses of people of foreign background living in Finland

This article observes the ways in which people of a foreign background living in Finland speak about their language choices in everyday interactions in pair conversations. The focus is on situations in which participants choose to use English and the discourses constructed upon these choices. The multilingual interactions and discourses constructed that arise are connected to the linguistic situation in Finnish society. The data consists of ten video-recorded pair conversations, featuring a total of 20 participants. The analysis is conducted by using the methods of critical discourse analysis, which reveals language practices and the ideologies behind them. These discourses are constructed from the language features used by participants as they describe everyday linguistic situations.

The choice of English appears to be an integral part of the interaction and stems from the shared multilingual resources of the participants. Language choices are described as a need to obtain confirmation in a demanding situation, in which resources are gauged in relation to the situation and the possibility to achieve mutual understanding. Furthermore, language choices are seen as inevitable: otherwise, the interaction is disturbed. This seems to stem from the idea that one should stick to one language during a conversation, though the use of several language resources is natural and helps avoid interruptions. Within this discourse, the need to negotiate questions of language and the default language assumptions of other participants stand in opposition. More emphasis should be given to language awareness and using parallel languages to foster the inclusion of all members of society.

Miten eroavat toisistaan uskallakin ja uskallapa?

2022-08-30T10:13:26+03:00

Artikkeli käsittelee uhkauskonstruktiota eli rakennetta, jossa uskaltaa-verbin 2. persoonan imperatiivimuodon ja liitepartikkelin yhdistelmä aloittaa uhkaa implikoivan ja epätoivottavaa toimintaa kuvaavan ilmauksen (esim. Uskallakin koskaan irvailla minulle tuollaisesta asiasta; Uskallapa tässä diktatuurissa yrittää, jos olet työtön. Yrittelet ilman tuloa mistään). Uhkauskonstruktion toteutumat voivat poiketa toisistaan niin muodoltaan kuin käytöltään. Artikkelissa selvitetään, onko liitepartikkelin variaatio kytköksissä konstruktion toteutumien erilaisiin käyttötapoihin. Suomi24-kopuksesta kootun, yhteensä 294 imperatiivimuotoisen uskaltaa-verbin ja liitepartikkelin yhdistelmän tarkastelu pohjautuu konstruktiokielioppiin ja kognitiiviseen kielioppiin.

Epätoivottavaa toimintaa kuvaavat yhdistelmät eli uhkauskonstruktion toteutumat jaetaan artikkelissa käyttönsä perusteella kahdenlaisiin tapauksiin, jotka edustavat konstruktion alavariantteja. Tapauksissa, joissa puhuja sitoutuu uhkaukseen, uhan lähde ja uhan kohde ovat spesifejä, useimmiten keskustelutilanteen puhuja ja kuulija. Sen sijaan tapauksissa, joissa puhuja ei sitoudu uhkaukseen, epäspesifit uhan lähde ja uhan kohde on ilmaistu implisiittisesti ja myös puhuja voi olla uhan kohde. Jako perustuu näin pääasiassa asiaintilan konstruoinnin objektiivisuuden tarkasteluun.

Kaikki aineiston imperatiivimuotisen uskaltaa-verbin ja liitepartikkelin yhdistelmät kuvaavat useimmiten epätoivottavaa toimintaa, ja näistä tapauksista suurimmassa osassa puhuja sitoutuu uhkaukseen. Eri liitepartikkelillisten toteutumien suhde uhkauskonstruktion prototyyppiin kuitenkin vaihtelee. Partikkelien -kin ja -s käyttö painottuu tapauksiin, joissa puhuja sitoutuu uhkaukseen, kun taas -pA ja -pAs ovat lähes yhtä yleisiä tapauksissa, joissa puhuja ei sitoudu uhkaukseen, kuin tapauksissa, joissa puhuja sitoutuu uhkaukseen. Partikkeli -hAn on aineistossa harvinainen, ja se edustaa yhtä usein molempien alavarianttien toteutumia. Vaikka pAs-partikkelillinen variantti on tapausmääriltään kaikkein yleisin, kin-partikkelillinen muotovariantti edustaa kaikista säännönmukaisimmin uhkauskonstruktion prototyyppiä. Koska liitepartikkelien kuvaukset aikaisemmissa tutkimuksissa ovat linjassa sen kanssa, minkälaisiin uhkauskonstruktion toteutumiin liitepartikkelien käytöt painottuvat, liitepartikkelin muutoksen voi katsoa olevan yhteydessä merkityksen muuttumiseen.

How does uskallakin differ from uskallapa? On the differences between the formal variants of the threat construction

The article discusses the undesired action describing threat construction that consists of a grammatically positive second-person imperative-form of the verb uskaltaa and a clitic particle (e.g. Uskallakin irvailla minulle tuollaisesta asiasta. ‘Don’t you dare make fun of me for something like that.’ / Uskallapa tässä diktatuurissa yrittää. Yrität ilman tuloa mistään ‘Don’t you dare even try in this dictatorship. You’re trying without getting paid’). The occurrences of the threat construction can differ from each other in terms of their form (e.g. they may use a different clitic particle) and function (directive / affective statement). This article aims to establish whether the variation of the clitic particle bears a connection to these different functions. The theoretical and methodological framework of the study lies in cognitive construction grammar and cognitive grammar, while also incorporating some aspects of conversation analysis. The findings are based on a body of data consisting of 294 combinations of the verb uskaltaa and a clitic particle, all collected from the Suomi24 corpus.

The writer has divided the occurrences of the threat construction into two groups that represent distinct subvariants: cases where the speaker commits to the threat and cases where the speaker does not commit to the threat. The analysis is essentially based on the objective and subjective construal of the source and the target of the threat. When the speaker commits to the threat, the source of the threat is specified and explicitly expressed (usually by the speaker), as is the target of the threat (usually the hearer). On the other hand, when the speaker does not commit to the threat the source and the target of the threat are unspecified and implicitly expressed.

According to these findings, the uses of -kin and -s are centred in cases in which the speaker commits to the threat, whereas -pA and -pAs exist more often in cases in which the speaker does not commit to the threat. The particle -hAn is rare in the data, and it occurs both in the cases in which the speaker commits to the threat and the cases in which the speaker does not commit to the threat. When examining all the data, the analysis shows that most combinations of imperative-form uskaltaa and a clitic particle express undesired action, and in most of these cases the speaker commits to the threat. This means that the variant with -kin most often represents this prototype even though the variant with -pAs is the most frequent of all threat construction formal variants. Since descriptions of the clitic particles in previous studies agree with findings regarding the clitic particles’ tendency to centre different threats in different threat-construction subvariants, the variation of the particle can be linked to a change in meaning.

Pioneerityö selkovuorovaikutuksesta

2023-05-02T15:42:18+03:00

Arvioitu teos

Leealaura Leskelä: Selkopuhetta! Puhuttu selkokieli kehitysvammaisten henkilöiden ja ammattilaisten vuorovaikutuksessa.
Helsinki: Helsingin yliopisto 2022. Johdanto 106 s. + 4 artikkelia. isbn 978-951-51-8763-5.

Johdanto-osa on saatavilla verkossa osoitteessa http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-8764-2.

Tuoretta soveltavaa keskusteluntutkimusta, kenttäkohtaamisia ja tutkimusprosessien ruumiinavauksia

2023-05-04T19:10:19+03:00

Arvioitu teos

Riikka Nissi, Mika Simonen & Esa Lehtinen (toim.): Kohtaamisia kentällä. Soveltava keskusteluntutkimus ammatillisissa ympäristöissä. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2021. 333 s. isbn 978-951-858-401-1.

Multimodaalinen näkökulma maahanmuuttajien suomen kielen oppimiseen ja käyttöön

2023-06-13T10:13:11+03:00

Arvioitu teos

Niina Lilja, Laura Eilola, Anna-Kaisa Jokipohja & Terhi Tapaninen (toim.): Aikuiset maahanmuuttajat arjen vuorovaikutustilanteissa. Suomen kielen oppimisen mahdollisuudet ja mahdottomuudet. Tampere: Vastapaino 2022. 280 s. isbn 978-951-768-931-1.

Analogian ja kontrastin ongelma kognitiivisessa kielitieteessä

2023-04-16T23:21:14+03:00

Arvioitu teos

Karolina Krawczak, Barbara Lewandowska-Tomaszczyk & Marcin Grygiel (toim.): Analogy and contrast in language. Perspectives from cognitive linguistics. Human Cognitive Processing 73. Amsterdam: John Benjamins 2022. 442 s. isbn 978-90-272-1154-5.

Suunvuoro

2023-09-28T20:16:44+03:00