https://journal.fi/virittaja/issue/feed Virittäjä 2020-11-23T09:52:35+02:00 Hanna Lappalainen etunimi.sukunimi@helsinki.fi Open Journal Systems <p class="kks1">Virittäjä on suomen kielen ja sen opetuksen tutkimusta esittelevä tieteellinen aikakauslehti, joka julkaisee artikkelien lisäksi myös alaa koskevia esseitä, katsauksia, havaintoja ja kirja-arvosteluja sekä keskustelupuheenvuoroja. Virittäjä on perustettu vuonna 1897, ja se ilmestyy neljästi vuodessa.</p> <p class="kks1">Lehti on vapaasti luettavissa 12 kuukauden kuluttua numeron julkaisemisesta (numerosta 1/2002 alkaen). Jäsentilaajat voivat rekisteröityä verkkolehden lukijoiksi, jolloin lehden sisältö on avoinna heti ilmestymisestä alkaen. Rekisteröitymisessä käytetään Virittäjän omaa sähköistä lomaketta, ks. <a href="http://journal.fi/virittaja-rekisteroityminen/register.php">tilaukset</a>.</p> <p class="kks1">Lehti käyttää OJS-julkaisujärjestelmää, mutta osa aineistosta on edelleen vanhoilla verkkosivuilla osoitteessa <a href="http://www.kotikielenseura.fi/virittaja/" target="_blank" rel="noopener">http://www.kotikielenseura.fi/virittaja/</a>.</p> <p class="kks1">Virittäjä on vuoden 2015 alusta ottanut käyttöön Tieteellisten seurain valtuuskunnan vertaisarviointitunnuksen ja sitoutunut noudattamaan sen käytölle asetettuja ehtoja (ks. <a href="http://www.tsv.fi/tunnus" target="_blank" rel="noopener">http://www.tsv.fi/tunnus</a>).</p> <p class="kks1">&nbsp;</p> https://journal.fi/virittaja/article/view/98341 Suunvuoro 2020-10-27T10:56:50+02:00 Hanna Lappalainen hanna.lappalainen@helsinki.fi <p class="leipeisis"><span style="font-size: 11.0pt; font-family: 'Times New Roman',serif; letter-spacing: -.05pt;">Puoli vuotta poikkeusoloja on jo tehnyt selväksi useita etätyön varjopuolia. Vaikka Zoom- ja Teams-kokoukset ovat avuksi yhteydenpidossa, ne eivät korvaa saman pöydän ääressä istumista. Kun fyysinen työyhteisö on kadonnut ympäriltä, huomaa satunnaisten kahvihuone- ja lounaspöytäkeskustelujen arvon omien tutkimusideoiden kehittelylle. Tutkimuksen tekoa hankaloittaa myös se, että työhuoneen kirjahyllyjen sisältöä ei noin vain siirretä kotiin. Sähköiset julkaisut ja aineistot nousevat arvoonsa, mutta on vaarallista, jos lähteiden saatavuus ohjaa tutkimuksen suuntaa. Huomattava määrä relevanttia kielitieteellistäkin tutkimusta on edelleen vain painetussa muodossa. On toivottavaa, että nykytilanne nopeuttaa ponnisteluja aiem­man kirjallisuuden saattamiseksi sähköiseen muotoon. Hyvä tahto vain ei yksin riitä; tarvitaan myös rahoitusta.</span></p> <p class="leipsis"><span style="font-size: 11.0pt; font-family: 'Times New Roman',serif;">Onneksi koronakriisistä on seurannut jotain myönteistäkin. Hyviin puoliin kuuluu esimerkiksi mahdollisuus seurata tieteellisten seurojen kokouksia ja väitöstilaisuuksia etäyhteyksin. Harva pystyy matkustamaan toiselle paikkakunnalle pelkästään yhden tilaisuuden vuoksi, mutta nyt osallistumisen kynnys on matala, vaikka tilaisuus olisi fyysisesti satojen kilometrien päässä ja samana päivänä olisi muutakin ohjelmaa. Vaikka tämä mahdollisuus palveleekin kiinnostunutta kuulijaa, esiintyjille tuntemattomaksi jäävä etäyleisö voi aiheuttaa lisäpaineita. </span></p> <p class="leipsis"><span style="font-size: 11.0pt; font-family: 'Times New Roman',serif;">Vasta pidempi aika näyttää, miten pandemia vaikuttaa tutkimus- ja julkaisutoimintaan. Kansainvälisellä kielitieteellisten lehtien päätoimittajien sähköpostilistalla on esitetty toistuvasti huolestuneita huomioita siitä, että arvioijien saanti on vaikeutunut. Poikkeusolot ovat ilmeisesti lisänneet siinä määrin työn kuormittavuutta, että tällaiseen talkootyöhön ei löydy nyt voimavaroja. Myös perhe-elämän ja uran yhteen­sovittaminen on monen kokemuksen mukaan vaikeutunut.</span></p> <p class="leipsis"><span style="font-size: 11.0pt; font-family: 'Times New Roman',serif;">Virittäjässä on onneksi riittänyt tekijöitä. Tässä numerossa tarkastellaan direktiivejä kahdessa eri kontekstissa, piirustusmetodia kieli-ideologioiden tutkimuksessa sekä murrerajojen ja historiallisten rajalinjojen yhteyttä. Anu Rouhikosken tutkimuskohteena ovat nollapersoonaiset direktiivit Kelan vuorovaikutuksessa. Direktiivit ovat fokuksessa myös Elina Salomaan artikkelissa, jossa lienee ensi kertaa Virittäjän historiassa aineistona Twitter-keskusteluja. Heidi Niemelä puolestaan esittelee piirustusmetodia, jota hän on käyttänyt tutkiessaan alakoululaisten ja luokanopettajaopiskelijoiden käsityksiä suomen kielestä. Artikkeliosaston päättää Harri Mantilan ja Matti Leiviskän monitieteinen artikkeli, jossa tarkastellaan Keski- ja Pohjois­Pohjanmaan murrerajaa. Samalla he osallistuvat keskusteluun historiallisen Pähkinäsaaren rauhan rajan sijainnista.</span></p> <p class="leipsis"><span style="font-size: 11.0pt; font-family: 'Times New Roman',serif;">Virittäjä valmistautuu jo 125-vuotisjuhlintaan. Juhlavuoden visuaalisen ilmeen suunnittelu ja teemanumeron toimitus ovat käynnissä ja juhlaverkkosivuston sisällöt kehiteltävänä. Juhlahumu näkyy myös Facebookissa ja Twitterissä (@Virittajalehti), joissa lukijat saavat oman äänensä kuuluviin erilaisissa kampanjoissa.</span></p> <p class="kirjoittaja-2palstaa"><span style="font-size: 11.0pt; font-family: 'Times New Roman',serif;">Hanna Lappalainen</span></p> 2020-09-24T00:00:00+03:00 Copyright (c) 2020 Virittäjä https://journal.fi/virittaja/article/view/60513 Nollapersoona Kelan virkailijoiden direktiiveissä 2020-11-23T09:52:35+02:00 Anu Rouhikoski anu.rouhikoski@helsinki.fi <p>Artikkelissa tarkastellaan nollapersoonaisen modaaliverbirakenteen käyttöä direktiivinä (esim. <em>tämä hakemus pitäs vielä täyttää</em>). Aineistona on 11,5 tuntia Kansaneläkelaitoksen eli Kelan toimistoissa videolle tallennettuja aitoja asiakaspalvelutilanteita, 131 yksittäistä tilannetta. Aineistossa esiintyvät neljä virkailijaa ovat noin 30-vuotiaita; asiakkaiden ikä vaihtelee noin 18 ja 80 vuoden välillä.</p> <p>Analyysi osoittaa, että nollapersoonan referenssi on ainakin muodollisesti avoin ja Kelan tilanteissa se usein kattaa sekä paikalla olevan asiakkaan että muut samassa tilanteessa olevat ihmiset. Siten nollapersoonalla ilmaistaan eksplisiittisesti, että kaikkia kohdellaan samoin säännöin eikä asiakkaalta vaadita mitään poikkeuksellista. Se ikään kuin perustelee itse itsensä. Modaaliverbi (esim. <em>kannattaa</em>, <em>pitää</em>, <em>täytyä</em>, <em>voida</em>) puolestaan tuo lausumaan jonkin keskustelun ulkoisen velvoitteen.</p> <p>Aineistossa nollapersoonaisia modaaliverbidirektiivejä käytetään usein silloin, kun virkailija ei käsittele itsestään selvänä, että asiakas tulee noudattamaan saamaansa direktiiviä, vaan direktiiviin liittyy epävarmuustekijöitä. Näitä ovat arkaluonteisuus, erilinjaisuus, toiminnon aiheuttama vaiva tai toiminnon uutuus vuorovaikutustilanteessa. Nollapersoonainen modaaliverbidirektiivi ottaa hienovaraisesti huomioon toimintoon liittyvät epävarmuustekijät mutta osoittaa silti toiminnon olevan tilanteessa tarpeellinen.</p> <p>Nollapersoonalausumia verrataan artikkelissa toiseen direktiivityyppiin, 2. persoonan modaaliverbilausumiin (esim. <em>tää sun pitäs kuitenki täyttää vielä</em>). Niissäkin modaaliverbi välittää tilanteen ulkopuolelta tulevan käskyn, mutta lausuma rajataan koskemaan ainoastaan yhtä asiakasta ja hänen velvollisuutensa tehdään näkyviksi. 2. persoonan modaaliverbidirektiiveillä annetaan yleensä lisäohjeita jo meneillään olevassa prosessissa tai toistetaan jokin jo annettu direktiivi. Lisäksi niitä käytetään yleensä vain silloin, kun asiakas on virkailijaa nuorempi, kun taas nollapersoonadirektiivejä esitetään kaikenikäisille asiakkaille.</p> <p>&nbsp;</p> <p><strong>Zero-person subjects and modal verbs in directives: a study of employees at the Social Insurance Institution of Finland&nbsp;</strong></p> <p>The article analyses the directive use of a Finnish zero person + modal verb construction, e.g. <em>tämä hakemus pitäs vielä täyttää</em> (‘one should fill in this application form’). The data comprises 11.5 hours of service encounters videotaped at the offices of the Social Insurance Institution of Finland (in Finnish: Kansaneläkelaitos = Kela), 131 encounters in total. The four employees in these encounters are all in their thirties, while their clients are between 18–80 years of age.</p> <p>The referent of a zero-person construction is formally open, and in the service encounters analysed here its referent is often not only the client but anyone else who finds themselves in a similar situation. Therefore, the zero person explicitly expresses the notion that all clients are treated in an equal manner. The modal verb (e.g. <em>pitää</em>, <em>täytyä</em> ‘must, have to, should’; <em>voida</em> ‘be able to’; <em>kannattaa</em> ‘be worthwhile’) denotes an obligation that comes from outside the situation at hand.</p> <p>The analysis of the data indicates that a zero person + modal verb construction is often used when the directive involves contingencies, such as delicacy, disalignment, imposition, or a previously undiscussed action. The zero person + modal verb construction displays the speaker’s orientation towards contingencies but also indicates the necessity of the action in question.</p> <p>The zero-person construction stands in contrast to another directive construction, that of the 2nd-person subject + modal verb (e.g. <em>tää sun pitäs kuitenki täyttää vielä </em>‘you should still fill in this one’). The modal verb conveys an external obligation, but the 2nd-person pronoun refers to one sole person and makes explicit his/her responsibilities. This construction is mainly used when reformulating a previous directive or giving additional advice. Moreover, it is usually only used when addressing younger clients, whereas the zero-person construction is suitable to clients of all ages.</p> 2020-08-12T09:27:06+03:00 Copyright (c) 2020 Virittäjä https://journal.fi/virittaja/article/view/75297 ”Nyt Litti järki käteen!” 2020-10-27T10:56:56+02:00 Elina Salomaa elina.h.salomaa@jyu.fi <p>Artikkelissa tarkastellaan yhtä live-tviittaamiseen liittyvää vuorovaikutuskäytännettä, televisiolle suunnattuja direktiivisiä tviittejä. Tutkimusaineisto koostuu jalkapallon MM-kisojen Ylen televisiolähetyksistä ja lähetysten aikana <em>#ylemmfutis­</em>aihetunnisteella lähetetyistä tviiteistä. Vaikka Twitterin kautta televisiokatsojat voivat kohdistaa viestejään paitsi toisilleen myös televisiolähetyksen osallistujille, on aiempi live-tviittaamiseen liittyvä tutkimus osoittanut, ettei televisiossa juuri vastata sille suunnattuihin viesteihin. Artikkelin päätavoitteena onkin selvittää, onko televisiolähetyksen osallistujille kohdistetuilla direktiiveiksi muotoilluilla viesteillä muita vuorovaikutuksellisia funktioita.</p> <p>Tutkimusmenetelmänä hyödynnetään digitaalista keskustelunanalyysia, joka soveltaa perinteisen keskustelunanalyysin välineitä ja käsitteistöä teknologiavälitteisen vuorovaikutuksen analysoimiseen. Tarkastelemalla rinnan televisiolähetystä ja tviittejä artikkelissa havainnollistetaan, miten live-tviittaajat rakentavat sekventiaalisuutta inter­mediaalisesti suuntautuen samanaikaisesti meneillään olevaan lähetykseen ja muihin live-tviittaajiin.&nbsp;</p> <p>Tutkimus osoittaa, että direktiiveiksi muotoilluilla tviiteillä ei (pelkästään) pyritä ohjaamaan televisiolähetyksen osallistujien toimintaa, vaan niiden kautta tviittaaja voi näyttää muille live-tviittaajille virheitä ja epäkohtia esimerkiksi selostuksessa tai tuomaritoiminnassa ja arvioida ja arvottaa samalla tätä lähetyksessä meneillään olevaa toimintaa. Analysoimalla aloitusviestien lisäksi myös niiden saamia vastauksia osoitetaan, että tviittajat suuntautuvat toistensa direktiivisissä viesteissä ohjailufunktion sijaan siihen affektiseen kannanottoon, jota viestin tulkitaan välittävän.</p> <p><strong>&nbsp;</strong></p> <p><strong>“Get real, Litti!”: Directives addressed to the television in tweets with the hashtag <em>#ylemmfutis</em></strong></p> <p>This article examines the interactional practice of live tweeting, specifically manifested in directive tweets addressed to the television. The data comprises FIFA World Cup broadcasts on Yle (the Finnish Broadcasting Company) and tweets with the hashtag <em>#ylemmfutis</em> (‘#yleworldcup’) sent during those broadcasts. Although Twitter enables the connection not only between television viewers but also between a viewer and a participant on TV, some previous studies have shown that television actors do not ­generally respond to such unsolicited messages. Thus, the main objective of this article is to investigate whether these directive tweets represent any other interactional functions.</p> <p>Methodologically, the article draws on digital conversation analysis, which applies tools and concepts from conversation analysis in the analysis of technologically­mediated communication. By examining the broadcast and tweets simultaneously, the article shows how live-tweeters construct sequentiality in an intermedial way by simultaneously orienting both to the ongoing broadcast and other live-tweeters.</p> <p>The study shows that tweets designed as directives are not (only) meant to guide the actions of television actors, but through these tweets a tweeter can point out mistakes and flaws (e.g. in the commentary or refereeing) to other live-tweeters and evaluate the action in question. By analysing responses to initiative tweets, I show that instead of a directive function, the tweeters orient to the affective assessment of the messages.</p> 2020-08-05T12:57:34+03:00 Copyright (c) 2020 Virittäjä https://journal.fi/virittaja/article/view/83300 Piirretty suomen kieli 2020-11-15T12:54:40+02:00 Heidi Niemelä heidi.niemela@oulu.fi <p>Artikkelissa tarkastellaan piirustusmetodin ja visuaalisen aineiston vahvuuksia ja heikkouksia perusopetuksessa vallitsevien kieli-ideologioiden tutkimuksessa ja sitä, kuinka metodilla tuotettu aineisto soveltuu luonnollistuneen ja itsestään selvänä pidetyn tavoittamiseen.</p> <p>Tutkimuksen aineisto koostuu 5.–6.-luokkalaisten koululaisten ja luokanopettajaopiskelijoiden piirustuksista <em>suomen kielestä</em>. Aineistona on 115 piirustusta, jotka on kerätty Oulun seudulta ja Helsingistä. Tutkimuksessa tarkastellaan piirustusmetodin käyttöä, sen vahvuuksia ja heikkouksia tutkimusstrategiana, sekä sitä, millaisen pohjan metodi aineiston analyysin valossa tarjoaa kieli-ideologisten prosessien tarkastelulle. Samalla selvitetään, millaisia visuaalisia elementtejä suomen kieleen piirustuksissa liitetään ja millaisia jaettuja suomen kielen representaatioita aineistossa esiintyy. Artikkelissa tarkastellaan piirustusten rakennetta ja luokitellaan niiden sisältöä laadullisen sisällönanalyysin keinoin.</p> <p>Tulokset osoittavat, että osallistujien visuaaliset representaatiot suomen kielestä ovat moninaisia. Aineistossa toistuvien elementtien ja tekstien avulla on mahdollista havaita toistuvia sosiaalisia ja kulttuurisia rakenteita, joihin osallistujat kielen liittävät. Vaikka piirustustehtävän tehtävänanto on abstraktiudessaan haasteellinen, piilee siinä myös sen toimivuus kieli-ideologioiden tarkastelun kannalta: vapaus piirtää mitä vain tuo esiin vallitsevien kieli-ideologioiden moninaisuuden sekä luonnollistuneet ja jaetut ajattelutavat.</p> <p>Tutkimus osoittaa, että piirustusmetodia voi soveltaa kieli-ideologioiden tutkimuksessa laajemmin kuin tähän asti. Tulokset osoittavat, että osallistujilla on jaettuja tapoja kuvata suomen kieltä. Representaatiot tuovat esiin kielen ja kansallisvaltion luonnollistuneen yhteyden. Koulujen kielitietoisen toiminnan ja niiden jatkuvasti moninaistuvan oppilasaineksen kannalta tulos on huomionarvoinen – visuaalisen aineiston valossa historiallisesti hyvin yksikielisessä ja kansallista yhtenäisyyttä ylläpitäneessä koulussa suomen kielen kuvaukset vaikuttavat edelleen voimakkaan kansallisilta.</p> <p>&nbsp;</p> <p><strong>Drawn representations of Finnish: the drawing method as a method of investigating language ideologies</strong></p> <p>This paper observes the strengths and weaknesses of the drawing method and the use of visual data in analysing language ideologies in the context of basic education.&nbsp;</p> <p>The data consists of 115 drawings of the “Finnish language” by primary school pupils and teacher trainees. The data is collected from Helsinki and the Oulu Region. The article examines the use of this method as well as the foundation which these drawings offer for an analysis of language-ideological processes. In addition, the article explores the different elements associated with the possible shared representations of Finnish. The structures of the drawings are observed and their contents analysed using Qualitative Content Analysis.</p> <p>The results show that participants’ visual representations of the Finnish language are manifold. Recurring elements enable one to observe the social and cultural structures associated with the language. Though challenging, this abstract assignment gives participants the freedom to draw anything at all, which highlights the sheer multiplicity of language ideologies and shared perceptions.</p> <p>This paper demonstrates that when examining language ideologies, the drawing method can be applied more broadly than until recently has been the case. The results show that participants share many views regarding the Finnish language, and their representations reveal the naturalised relation of language and nation state. The traditionally monolingual educational system in Finland has played an important role in maintaining national unity and, based on the visual data in this study, visual representations of the Finnish language still appear bound to the idea of the nation state.</p> 2020-08-29T15:42:17+03:00 Copyright (c) 2020 Virittäjä https://journal.fi/virittaja/article/view/80062 Pyhäjoki – murreraja ja vanha valtaraja? 2020-10-27T10:56:37+02:00 Harri Mantila harri.mantila@oulu.fi Matti Leiviskä matti.leiviska@oulu.fi <p>Artikkelissa tarkastellaan keskipohjalaisten ja pohjoispohjalaisten eli Oulun seudun murteiden rajaa. Kettusen murrekartastosta on poimittu kahdeksan piirrettä, jotka erottavat näitä murteita toisistaan. Näitä piirteitä ovat esimerkiksi <em>t</em>:n heikon asteen vastineet ja yksikön 3. persoonan päätteet. Nämä samat piirteet ovat myös itä- ja länsimurteita erottavia piirteitä siten, että keskipohjalaiset variantit ovat läntisiä ja pohjoispohjalaiset itäisiä.</p> <p>Analyysi pohjautuu pääosin Muoto-opin arkiston kokoelmiin. Murreanalyysin tulos on, että kaikki tähänastiset rajanvedot keski- ja pohjoispohjalaisten murteiden välillä ovat olleet liian pohjoisia. Murreraja on toki häilyvä, mutta pohjoispohjalaiset (ja itäiset) variantit ovat vallalla jo heti Pyhäjoella tai sen pohjoispuolella. Artikkelissa palataan myös siihen Kettusen esittämään argumenttiin, että puheena olevien murteiden raja on Pattijoessa, koska se on ollut Pähkinäsaaren rauhan (1323) rajalinja. Tässä Kettunen nojaa historiantutkija Jalmari Jaakkolan näkemykseen. Muissa tutkimuksissa rajaksi on tulkittu Pyhäjoki tai Petäjäisoja.</p> <p>Murreanalyysi tukee vahvasti Pyhäjoen tulkintaa rajajoeksi, varsinkinkin kun historiantutkimuksessa Pyhäjoen voidaan todeta olleen itä- ja länsisuomalaisen asutuksen välinen intressiraja. Viimeaikaisen tutkimuksen mukaan samoille alueille sijoittuu myös geneettinen raja.</p> <p><strong>&nbsp;</strong></p> <p><strong>River Pyhäjoki – an old dialect boundary and a state border?</strong></p> <p>This article discusses the boundary between the Central and Northern Ostrobothnian (Oulu region) dialects. The focus is on eight dialectal features (taken from Kettunen’s classic dialect map) that separate these dialects. These features include the weak-grade equivalents of <em>t</em> and the endings of 3rd-person singular verb forms. These features are also deemed to separate the eastern and western dialects of Finnish so that the Central Ostrobothnian variants represent the western dialect type and the Northern Ostrobothnian variants represent the eastern type.</p> <p>The present findings are based primarily on the materials of the Finnish Morphological Archive. The results suggest that all former borderlines between the Central and Northern Ostrobothnian dialects were drawn too far to the north. Naturally, the dialect boundary is rather fluid, but most of the Northern Ostrobothnian (and eastern) variants are already represented in the river valley around Pyhäjoki or in the parishes immediately to the north.</p> <p>In addition, the article re-examines Kettunen’s definition of this dialect boundary. Kettunen claims that the boundary runs along the Pattijoki valley, and in his estimation this reflects the borderline of the Pähkinäsaari Treaty (1323), the first treaty between the Swedish Kingdom and Novgorod. Here he cites the views of historian Jalmari Jaakkola. Some historians have subsequently suggested that the borderline ran along either the Pyhäjoki or Petäjäisoja rivers.</p> <p>Dialectological analysis strongly supports the interpretation of Pyhäjoki’s being the border, especially because historians have already proved that Pyhäjoki was once the northernmost border of the western Finnish settlement. According to recent research, it seems that Pyhäjoki represents a genetic border too.</p> 2020-10-13T00:00:00+03:00 Copyright (c) 2020 Virittäjä https://journal.fi/virittaja/article/view/91073 Epäilemisen merkitys 2020-11-17T13:53:51+02:00 Jutta Salminen jutta.salminen@helsinki.fi <p>Jutta Salmisen suomen kielen alaan kuuluva väitöskirja tarkastettiin Helsingin yliopistossa perjantaina 20. maaliskuuta 2020. Vastaväittäjänä toimi&nbsp;professori Anneli Pajunen Tampereen yliopistosta&nbsp;ja kustoksena professori&nbsp;Tiina Onikki-Rantajääskö.</p> <p><strong>Jutta Salminen</strong>: <em>Epäilemisen merkitys. </em>Epäillä-<em>sanueen polaarinen kaksihahmotteisuus kiellon ja </em><em>kielteisyyden semantiikan peilinä. </em>Helsinki: Helsingin yliopisto 2020. Kirja on luettavissa osoitteessa: <a href="http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-5879-6">http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-5879-6</a></p> 2020-10-12T11:21:37+03:00 Copyright (c) 2020 Virittäjä https://journal.fi/virittaja/article/view/97192 Hädänalaisen puheen prosodia 2020-10-27T10:56:34+02:00 Lauri Tavi lauri.tavi@uef.fi <p>Lauri Tavin fonetiikan alaan kuuluva väitöskirja tarkastettiin perjantaina 26. kesäkuuta 2020 Itä-Suomen yliopistossa. Vastaväittäjänä toimi emeritaprofessori Anna-Maija Korpijaakko-Huuhka Tampereen yliopistosta ja kustoksena dosentti Stefan Werner.</p> <p><strong>Lauri Tavi:</strong> <em>Prosodic cues of speech under stress: Phonetic exploration of Finnish emergency calls. </em>Dissertations in Education, Humanities, and Theology; 154. Joensuu: Itä-Suomen yliopisto, 2020. Väitöskirja on luettavissa osoitteessa <a href="https://epublications.uef.fi/pub/urn_isbn_978-952-61-3403-1/urn_isbn_978-952-61-3403-1.pdf">https://epublications.uef.fi/pub/urn_isbn_978-952-61-3403-1/urn_isbn_978-952-61-3403-1.pdf</a></p> 2020-10-13T11:07:43+03:00 Copyright (c) 2020 Virittäjä https://journal.fi/virittaja/article/view/97489 Käännösstrategiat ja diskurssit 2020-10-27T10:56:36+02:00 Merja Torvinen merja.torvinen@gmail.com <p>Merja Torvisen suomen kielen alaan kuuluva väitöskirja tarkastettiin Oulun yliopistossa perjantaina 14. elokuuta 2020. Vastaväittäjänä toimi apulaisprofessori Simo K. Määttä Helsingin yliopistosta ja kustoksena professori Harri Mantila.</p> <p><strong>Merja Torvinen:</strong> <em>Käännösstrategiat ja diskurssit – analyysi 1600–1800-lukujen ranskalaisista Lapin-kuvauksista ja niiden moderneista suomennoksista</em>. Acta Universitatis Ouluensis. Series B Humaniora 179. Oulu: Oulun yliopisto 2020. Kirja on luettavissa osoitteessa <a href="http://urn.fi/urn:isbn:9789526226569">http://urn.fi/urn:isbn:9789526226569</a></p> 2020-10-13T11:07:12+03:00 Copyright (c) 2020 Virittäjä https://journal.fi/virittaja/article/view/91143 Kirjoitusprosessi suurennuslasin alla 2020-10-27T10:56:46+02:00 Maisa Martin maisa.martin@jyu.fi Renate Pajusalu renate.pajusalu@ut.ee <p>Arvioitu teos:</p> <p><strong>Olga Gaitšenja</strong>: <em>Venekeelsete eesti keele õppijate kirjutamisprotsess</em>. Tallinn: Tallinna ülikool 2019. 254 s. isbn 978-9949-29- 466-4. Saatavilla verkossa osoitteessa <a href="http://www.digar.ee/id/nlib-digar:406495" target="_blank" rel="noopener">http://www.digar.ee/id/nlib-digar:406495.</a></p> 2020-10-09T14:03:32+03:00 Copyright (c) 2020 Virittäjä https://journal.fi/virittaja/article/view/86878 Slaavilaisen verbiaspektin vastineet suomessa 2020-10-27T10:56:41+02:00 Mikhail Mikhailov mikhail.mikhailov@tuni.fi Hannu Tommola hannu.tommola@tuni.fi <p>Arvioitu teos:</p> <p><strong>Edyta Jurkiewicz-Rohrbacher</strong>: <em>Polish verbal aspect and its Finnish statistical correlates in the light of a parallel</em><br><em>corpus</em>. Helsingin yliopisto 2019. 274 s. isbn 978-951-51-5157-5. Saatavilla verkossa osoitteessa <a href="http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-5158-2" target="_blank" rel="noopener">http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-5158-2</a>.</p> 2020-10-09T14:05:20+03:00 Copyright (c) 2020 Virittäjä https://journal.fi/virittaja/article/view/91261 Metalingvistisia näkökulmia 2020-10-27T10:56:48+02:00 Matti Larjavaara matti.larjavaara@helsinki.fi <p>Arvioitu teos:</p> <p><strong>Markus Hamunen</strong>, <strong>Tommi Nieminen</strong>, <strong>Tapani Kelomäki</strong> &amp; <strong>Hannele Dufva</strong> (toim.): <em>Käänteitä ja käsitteitä. Näkökulmia kielitieteelliseen keskusteluun</em>. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 1454. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2019. isbn 978.951-858-136-2.</p> 2020-10-09T14:02:44+03:00 Copyright (c) 2020 Virittäjä https://journal.fi/virittaja/article/view/87888 Referoinnin keinoista ja funktioista populaarissa tietokirjallisuudessa 2020-10-27T10:56:43+02:00 Elina Vitikka elina.vitikka@gmail.com <p>Arvioitu teos:</p> <p><strong>Olga A. Pilkington</strong>: <em>Presented discourse in popular science. Professional voices in books for lay audiences</em>. Studies in Pragmatics 17. Leiden: Brill 2018. 190 s. isbn 978-90-04-36596-4. <a href="https://doi.org/10.1163/9789004365971" target="_blank" rel="noopener">https://doi.org/10.1163/9789004365971</a>.</p> 2020-10-09T14:04:47+03:00 Copyright (c) 2020 Virittäjä https://journal.fi/virittaja/article/view/90082 Kääntäjän vaistomaiset ratkaisut ja myöhempi ymmärrys 2020-10-27T10:56:44+02:00 Kaarina Pitkänen-Heikkilä kaarina.pitkanen@helsinki.fi <p>Arvioitu teos:</p> <p><strong>Kersti Juva</strong>: <em>Löytöretki suomeen</em>. Toinen, tarkistettu painos. Kirjokansi 223. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2019. 413 s. isbn 978-951-858-104-1.</p> 2020-10-09T14:04:02+03:00 Copyright (c) 2020 Virittäjä