Virittäjä

Tekstin sävy ja informaation kulku opiskelijoiden laatimissa selkomukautuksissa

2021-11-23T10:46:31+02:00

Etuustermien muodon vaihtelu osana informoivan selkotekstin saavutettavuutta

2021-12-14T05:21:32+02:00

Selkoa sanomista

2021-11-23T10:38:46+02:00

Selkokieltä Venäjällä

2021-11-29T14:58:00+02:00

Suunvuoro

2023-03-10T15:17:47+02:00

Suomi on selkokielen käytön edelläkävijöitä. Selkokielen tutkimusperustainen kehittäminen on kuitenkin Euroopan laajuisestikin tuore ilmiö, ja myös Suomessa selkokieltä on tutkittu lähinnä opinnäytteissä. Käsillä oleva lehti on ensimmäinen Virittäjän teemanumero selkokielestä. Uusin, Leealaura Leskelän selkokielen väitöskirja julkaistiin vuonna 2022, ja ainut edellinen kielitieteellinen väitöstutkimus (Kulkki-Nieminen) on vuodelta 2010. Selkokieli on lyönyt itsensä hyvin läpi, mutta se ei ole valmis tuote, jonka saa apteekin hyllyltä. Se on ennen kaikkea kykyä mukauttaa kielellistä toimintaa vastaanottajan tarpeisiin.

Selkokieli on osa saavutettavuutta ja jatkumolla suhteessa selkeään kieleen. Kotus, Selkokeskus ja monet selkotoimijat ovat aloittaneet yhteistyön, jonka jatkuvuus vaatii resursseja. Kansalliskielistrategiassa (2021) ja Avoimen hallinnon strategiassa 2030 edellytetään, että hallinnossa käytetään tarvittaessa selkokieltä. Selkokielen ja selkeän kielen työnjaon kehittäminen lisää kielitietoisuutta ja parantaa käytettävän kielen laatua.

Selkokielen laaja kysyntä edellyttää korkeatasoista koulutusta. Tutkijoiden on oltava hereillä, jotta selkokielen koulutus saadaan tutkimukseen perustuvaksi.

Tämän numeron kirjoitukset valaisevat selkokielen tutkimusta eri näkökulmista. Idastiina Valtasalmi korostaa, että selkokielen ohjeistuksessa pitäisi kiinnittää huomiota rakenteiden funktioihin pelkkien muotojen sijaan. Ritva Pallaskallion tutkimus tuo esiin kaunokirjallisuuden tyylin ja ilmaisukeinojen siirtymisen selkomukauttamisessa. Nuorten huomioiminen lukijoina on ajankohtaista, kun Kulttuurirahasto on käynnistämässä kouluihin suunnatun selkokirjakampanjan.

Mitä on selkovisuaalisuus? Miten tekstin ja kuvan saa yhdessä palvelemaan selkoistusta? Näitä kysymyksiä käsittelee Auli Kulkki-Niemisen artikkeli, jossa hän analysoi journalistisia valokuvia osana selkouutisia.

Muualla Euroopassa selkoistamista kohdellaan usein kielensisäisenä kääntämisenä. Selkoistaminen sopii myös osaksi kääntäjien koulutusta, kuten käy ilmi Päivi Kuusen ja kumppaneiden artikkelista. Johanna Komppa ja Kaarina Pitkänen-Heikkilä jatkavat havaintokirjoituksessaan kääntäjäopiskelijoiden tuottaman aineiston parissa ja nostavat esiin sen, että selkoistamisen keskeiset kysymykset liittyvät tekstin ja informaation rakenteisiin.

Anneli Hanhisalo ja Jenni Stolt korostavat, miten eri kohderyhmissä selkoistamisen tarve voi osua erilaisiin seikkoihin. Tarvitaan ymmärrettävyyden tutkimusta, jota tehdään yhdessä käyttäjien kanssa. Arto Mustajoki puolestaan kuvaa havaintokirjoituksessaan selkokieltä Venäjällä. Kansainväliseen vertailuun antaa eväitä myös käsikirja Euroopan selkokielistä (Lindholm & Vanhatalo 2021).

Selkokieli on tieteidenvälinen tutkimuskohde, joka kutsuu kielentutkijoita vaikuttamaan kieliympäristön kehittymiseen.

Minna Jaakola, Tiina Onikki-Rantajääskö ja Ulla Vanhatalo

Essiivin funktiot ja käyttö perustason selkokielessä

2022-05-02T14:43:14+03:00

Artikkeli käsittelee essiivin funktioita ja käyttöä perustason selkokielessä. Selkokieli on suomen kielen muoto, joka on mukautettu sisällöltään, sanastoltaan ja rakenteeltaan yleiskieltä yksinkertaisemmaksi. Yleiskielessä essiiviä käytetään ajan-, paikan- ja olotilanilmauksissa, jotka ovat sen keskeisiä funktioita. Selkokielen kirjoitusohjeissa essiiviä neuvotaan välttämään, koska sitä pidetään vaikeana sijamuotona selkokielen käyttäjille. Artikkelissa selvitetään, miten paljon ja missä funktioissa essiiviä käytetään selkokielessä. Lopuksi pohditaan, miten essiiviä koskevia selko-ohjeita voitaisiin muokata.

Selkosanomat/Selkouutiset-korpuksesta kerätty aineisto osoittaa, että essiiviä käytetään selkokielessä suunnilleen saman verran kuin yleiskielessä. Yleisimpien essiivisijaisten lekseemien tarkastelusta selviää, että selkokielessä essiiviä käytetään keskeisten funktioidensa mukaisesti ajan-, paikan- ja olotilanilmauksissa. Ajanilmaukset ovat samanlaisia kuin yleiskielessä (esim. viime vuonna, sunnuntaina). Paikanilmauksista yleisimpiä ovat transparentit leksikaalistumat (esim. kotona, takana), ja olotilanilmauksista yleisimpiä ovat primaarisina nominaalipredikaatteina toimivat abstraktit substantiivit (esim. tavoitteena on, syynä on). Selkokielessä essiivimuotoisten lekseemien taivutusperheet ovat suppeampia kuin yleiskielessä. Sidonnaisia morfeemeja käytetään selkokielessä vähemmän ja yksipuolisemmin.

Selko-ohjeissa tulisi luopua essiivisijan välttämisen suosittelemisesta ja huomioida paremmin sen funktiot ja käyttö. Selko-ohjeissa neuvotaan välttämään vaihtoehtoista olotilaa ilmaisevia depiktiivejä (esim. ihmisenä hän on miellyttävä), mutta ohje on yleistetty koskemaan koko essiivimuotoa. Muotoperusteisista rajoituksista tulisi luopua selko-ohjeissa ja tarkastella essiivin käyttöä funktiopohjaisesti. Funktiopohjaista lähestymistapaa voitaisiin käyttää myös muita sijamuotoja koskevien selko-ohjeiden kehittämisessä.

Functions and use of the essive case in basic-level Easy Finnish

This article discusses the functions and use of the essive case in basic-level Easy Finnish. Easy Finnish is a simplified language form that is adapted from standard Finnish in terms of content, vocabulary and structure. In standard Finnish, the essive case is used to express time, location and state of being, which are its main functions. However, Easy-Finnish guidelines recommend avoiding the case altogether, because it is seen as difficult for easy-language users. This article examines how frequently and in which functions the essive case is used in Easy Finnish. At the end of the article, suggestions are made to modify the guidelines regarding the use of the essive.

Data gathered from Easy-Finnish newspaper corpus Selkosanomat/Selkouutiset shows that the essive case is used both in Easy and standard Finnish with almost equal frequency. Examination of the most frequent essive-case lexemes indicates that the essive is used according to its main functions in Easy Finnish. Expressions of time are similar to those used in standard Finnish, e.g. viime vuonna, sunnuntaina (‘last year’, ‘on Sunday’). Transparent lexicalisations, e.g. kotona, takana (‘at home’, ’behind’), are the most common expressions of location, and abstract nouns used as primary nominal predicates, e.g., tavoitteena on, syynä on (‘the objective is’, ‘the reason is’), are the most common expressions denoting a state of being. Inflectional families are more concise in Easy Finnish. The use of bound morphemes is also less frequent and limited.

Easy-Finnish guidelines should refrain from recommending complete avoidance of the essive case and focus more on its functions and use. Example sentences in the guidelines are related to one specific function of the essive, i.e., depictives expressing an alternative state of being, e.g. ihmisenä hän on miellyttävä (‘as a person he/she is nice’), but the guidelines are generalised to include the essive form as a whole. Form-based restrictions should be avoided in the guidelines, and the use of the essive should be described based on its various functions. A function-based approach could also be used in developing Easy-Finnish guidelines for other cases.

Selkeyttävää vai yksinkertaistavaa?

2022-12-30T09:59:06+02:00

Selkokirjojen lukijaryhmät ovat viime vuosina laajentuneet, ja selkokirjat ovat Ruotsin tavoin leviämässä kouluopetukseen myös Suomessa. Tässä artikkelissa tarkastellaan yksittäisen selkokielisen teoksen kielellistä rakentumista vertailemalla Marja-Leena Tiaisen yläasteikäisille suunnattua nuortenkirjaa Khao Lakin sydämet (2013) ja siihen perustuvaa selkokielistä teosta Hiekalle jätetyt muistot (2018, kirjailijan oma selkomukautus). Keskeinen tutkimuskysymys liittyy tekstilajikonventioihin: millaisilla ratkaisuilla alkutekstiä on selkoistettu ja miltä selkoistaminen näyttäytyy tekstilajinäkökulmasta? Tutkimuksen tarkoitus on ensinnäkin tuottaa tietoa siitä, millaisia kielellisiä ratkaisuja yksittäisessä selkokielisessä tekstissä on käytetty, ja toiseksi pohtia näitä ratkaisuja kertoville tekstilajeille ominaisten kielellisten konventioiden näkökulmasta.

Tutkimus osoittaa, että selkoromaanissa selkeyttäminen toteutuu muun muassa lyhentämällä alkutekstiä sana- ja merkkimäärältään noin kolmannekseen. Selkokielen ohjeiden mukaan virkkeet ja lauseet ovat lyhyitä, ja repliikkeihin on muun muassa lisätty puhujan henkilöllisyyttä selventävä, puheverbin sisältävä johtolause. Tekstilajinäkökulman mukaisesti sekä alkuperäisessä teoksessa että sen selkomukautuksessa hyödynnetään nuortenromaaneille ominaisia puhekielisiä piirteitä. Selkoromaanissa puhekielisyys on kuitenkin vähäisempää kuin alkutekstissä ja yleiskielisiä rakenteita käytetään tekstilajikonventoita yksinkertaistaen sellaisissakin ilmauksissa, joissa yleiskielistäminen ei motivoidu selkeyttämisen tarpeesta. Toisaalta selkokielisessä nuortenromaanissa on havaittavissa fiktiivisten kertomusten diskurssi- ja tekstilajitietoisuutta, joista mainittakoon muun muassa henkilön näkökulmaan eläytyvät fokalisoinnin pluskvamperfektilauseet.

Simplifying or simplistic? Comparing a young-adult novel and its easy-to-read adaptation from the perspective of genre conventions

In recent years, the target groups of easy-to-read books have expanded and, as has happened in Sweden, easy-to-read books are becoming more commonplace Finnish schools. This article examines the linguistic construal of an easy-to-read book by comparing the Finnish young-adult novel Khao Lakin sydämet (‘Hearts of Khao Lak’, 2013) by Marja-Leena Tiainen and its easy-to-read adaptation Hiekalle jätetyt muistot (‘Memories left on sand’, 2018, adapted by the author). The study focuses on genre conventions: what kinds of strategies are used when simplifying the novel and, how do these strategies appear from the perspective of genre? The aim of the study is firstly to produce information about the linguistic strategies used in a single easy-to-read text, and secondly, to consider these strategies from the viewpoint of linguistic features characteristic of narrative texts.

The study illustrates that adaptation in an easy-to-read novel is achieved, for instance, by shortening the original text to approximately a third of its original length. According to the principles of easy-to-read texts, sentences are short, and a reporting clause with a reporting verb is added to clarify the speaker’s identity. In addition, from the perspective of genre, both the original book and the adaptation utilise the features of spontaneous speech, the so-called ‘eye-dialect’ characteristic of young-adult novels. However, in easy-to-read texts, such features of speech are less pronounced than in the original text and, contrary to genre conventions, the structures of standard Finnish are often used in expressions where they are not motivated by the need for simplifying or clarification. On the other hand, easy-to-read texts display an awareness of the discourses and genres of fictional narratives, achieved, for instance, by focalising past perfect clauses indicating a shift from an external narration into the internal perception of the character.

In addition to simplifying the content, the study argues that it is important to consider the genre perspective guiding social language skills and social agency. For this purpose, more diverse genre research based on easy-to-read texts is needed.

Journalistisen valokuvan rekontekstualisoiminen selkouutiseen

2022-01-11T19:54:52+02:00

Artikkeli käsittelee journalististen valokuvien rekontekstualisointia osaksi selkokielistä uutista. Aineistona on Selkosanomien koronaepidemiaa käsittelevien uutisten kuvia ja kuvatekstejä sekä otsikoita ja ingressejä. Olen tarkastellut multimodaalisesti sitä, miten koronaviruspandemiaa representoitiin selkouutisissa vuoden 2020 tammi–toukokuussa. Suomea ja ulkomaita käsittelevissä uutisissa näkyvät epidemian laajenemisen ja rajoitustoimien lisäksi talouden, yhteisöllisyyden ja arkielämän teemat.

Kuva-aineiston analyysi perustuu kuvien luokitteluun uutis-, kuvitus- ja tunnistevalokuviin, mutta eri kuvatyypit saavat selkokontekstissa erityispiirteitä, mikä näkyy myös kuvatekstien käytännöissä ja muotoilussa. Uutisvalokuvia on aineistossa eniten, mutta uutisissa käytetään myös kuvitusvalokuvia etenkin abstraktien ja sosiaalisesti vaikeiden aiheiden esittämiseen. Kuvitusvalokuvien havainnollistava idea sekä yhteys pandemian teemaan selitetään kuvatekstissä. Tunnistevalokuvien funktiona selkouutisessa on paitsi identifioida esimerkiksi paikkoja, henkilöitä ja esineitä, myös kontekstoida eli siten lisätä lukijan tietoa aiheesta. Erilaisten kuvien valinnassa on sattumanvaraisuutta, eikä kuvista ja oheisteksteistä välttämättä muodostu selkolukijalle kohdennettua kokonaisuutta.

Journalististen valokuvien tulkinnassa kuvatekstillä on merkittävä hahmottamista ja tulkintaa ohjaava tehtävä. Kuvateksti sisältää osallistujia ja toimintaa nimeävän selosteen, joka voi olla myös pelkkää kuvaan liittyvää metatekstiä. Lisäksi on kehystäviä jaksoja, joissa on esimerkiksi uutisaiheeseen liittyvää lisätietoa ja käsitteiden selityksiä. Kuvateksteissä on huomattavan paljon variaatiota, eikä niiden funktio tekstikokonaisuudessa ole aina selvä. Selkouutisen kuvan ja oheistekstien tehtävien selkeyttäminen edistäisi selkokielisen uutisen ymmärrettävyyttä.

Recontextualisation of journalistic photographs in Easy Llanguage news texts

This article deals with the recontextualisation of journalistic photographs in Easy Language news items. The research material consists of images and captions taken from news coverage of the Covid-19 pandemic, as well as headlines and leads in the newspaper Selkosanomat. This material has been studied multimodally, concentrating on how the pandemic is represented in news stories between January and May 2020. In addition to the pandemic and the restrictions it caused, these news items include other themes such as the economy, communality and everyday life.

The analysis of journalistic images is based on their classification into two types: news photos on the one hand and illustrative and identifying photos on the other. However, these different types have special features in an Easy Language context, something that is also reflected in the practices of their respective captions. Most of the images are classified as news photographs, but there are also many illustrative photographs, especially when used to represent abstract and socially complex topics. The illustrative idea of the symbolic images and their connection to the theme of the pandemic are explained in the caption. The function of identifying photos is not only to identify places, people and objects, but also to increase the reader’s knowledge of the subject and to provide information about the context. There is an element of randomness in the choice of images, and the images and accompanying texts do not necessarily form a semantic unit targeted at the Easy Language reader.

In the interpretation of journalistic photographs, the caption plays a crucial role in guiding the reader’s perception and interpretation. The caption contains a description of the people and activities in the image; this can also be simply a meta-text associated with the image. In addition, there are framing sections with additional illustrative information on the news topic as well as additional information and explanations of the concepts discussed. There is considerable variation in the form of these captions, and it is therefore necessary to define their contents and formal features more precisely. This, in turn, would also improve the overall accessibility of Easy Language news items.

Selkomukauttaminen käännösstrategioiden valossa

2021-11-23T10:54:48+02:00

Tässä artikkelissa tarkastellaan kääntäjäopiskelijoiden selkomukautuksia käännösstrategioiden valossa. Artikkelissa kartoitetaan kääntämisen ja selkomukauttamisen yhteisiä piirteitä ja pohditaan, voidaanko selkomukauttamista tarkastella kielensisäisenä kääntämisenä. Samalla pohditaan kääntäjänkoulutuksen sopivuutta selkomukauttajien mahdolliseksi koulutusväyläksi ja kääntämisen ja selkomukauttamisen rajapinnan hyödynnettävyyttä siinä. Esiin nostetaan myös opiskelijoiden kokemukset selkomukauttamisesta.

Aineisto on koostettu Helsingin yliopistossa lukuvuosina 2019–2021 toteutetussa opetuskokeilussa. Kokeilun lähtökohtana on ollut ajatus, että kääntäjäopiskelijoilla on hyvät esivalmiudet selkomukauttamiseen, sillä käännöstehtävissään he ovat tottuneet muokkaamaan tekstejä uudelle vastaanottajakunnalle sopiviksi ja arvioimaan tekstin toimivuutta käyttötarkoitukseensa. Opetuskokeilussa opiskelijat selkomukauttivat tietokirjallisuutta, uutistekstejä ja/tai kaunokirjallisuutta ja kirjoittivat mukautusprosessistaan reflektoivia työselosteita.

Teoreettiselta ja metodiselta viitekehykseltään artikkeli nojaa niin käännöstieteeseen kuin selkokielen tutkimukseen. Analyysissa keskitytään opiskelijoiden selkomukautuksissaan käyttämiin pragmaattisiin käännösstrategioihin eli poistoihin, lisäyksiin ja eksplisiittisyyden asteen muutoksiin. Kohteena ovat myös opiskelijoiden ratkaisujen perustelut, omien tuotosten arviointi sekä mukauttamisen asettamat haasteet.

Analyysi osoittaa, että kääntäjäopinnoissa omaksutut taidot ovat siirrettävissä selkomukauttamisen kontekstiin: pragmaattiset käännösstrategiat sopivat myös selkomukauttamisen strategioiksi, ja niitä käytettiin monipuolisesti ja genrekohtaisesti eri tavoin. Opiskelijat myös hyödynsivät rinnakkaistekstejä ja sovelsivat referointitekniikkaa. Ongelmalliseksi osoittautui työselosteiden mukaan kuitenkin riittämätön kohderyhmätuntemus, jossa auttaisivat yhteydet kokemusasiantuntijoihin. Kääntäjänkoulutus osoittautuu harkinnanarvoiseksi selkomukauttajien koulutusväyläksi, sillä koulutus tuottaa selkomukauttamisessa keskeisiä taitoja, kuten lukijan ja hänen tietotasonsa huomioimisen ja uuden lukijakunnan kannalta olennaisen tiedon löytämisen.

Easy Language adaptation in the light of translation strategies: findings from translator training

The present article approaches translation students’ Easy Language adaptations from a translation-strategic viewpoint. It also charts the commonalities between translation and Easy Language adaptation and examines to what extent adaptation can be conceived as a type of intralingual translation. It asks whether translator education can offer a potential context for learning how to adapt texts as well as how the interface between translating and Easy Language adaptation could be employed here. Moreover, the discussion sheds light on how the students experienced their adapting activities.

The research material comes from a teaching experiment carried out by the authors at the University of Helsinki during the academic years 2019–2021. The premise of this experiment was that the participating students already had the good preliminary skills required to produce Easy Language adaptations, since in their interlingual translation exercises they had already learnt how to modify texts to meet the needs of a new readership and to evaluate the functionality of their texts with respect to relevant textual purposes. During the experiment, the students adapted non-fiction, journalistic texts, and/or fiction, and wrote reflective process-related commentaries.

As to the theoretical and methodological framework, the article draws on translation studies and Easy Language research. The analysis concentrates on how the students employed pragmatic translation strategies (omission, addition, explicitness changes) in their adaptations. Focus is also placed on the student commentaries, particularly on arguing for diverse solutions, evaluating one’s adaptations and on the challenges posed by adapting.

The analysis demonstrates that skills acquired within translator training can be transferred to Easy Language adaptation: pragmatic translation strategies can be applied as adaptation strategies and were applied in a versatile and genre-oriented manner. The students also used parallel texts and employed paraphrasing techniques. One particular problem, the students found, was insufficient knowledge of the target group. Here, feedback from experts by experience could provide a solution.

Translator training appears to offer a potential solution for training future adapters. This is because it produces the skills central to Easy Language adaptations: consideration of the needs of readers and the ability to pinpoint information that is essential for this new readership.