Virittäjä

Julkkiskissat ja karkurikoirat

Katri Priiki — 2025-03-14

Suomen demonstratiivipronominit, spatiaalinen etäisyys ja kuulijakeskeisyys

Katri Priiki — 2025-03-14

Kielitieteilijöiden tartuttava tutkimuseettiseen keskusteluun

Jenna Sorjonen — 2025-03-14

Kansainvälinen nimistöntutkijayhteisö pohti nimiä ja kestävyyttä Helsingissä

Milla Juhonen — 2025-03-14

Suomen transitiiviset verbit ja verbien transitiivisuus

Ilmari Ivaska — 2025-03-14

Artikkeli käsittelee suomen verbilekseemien transitiivista käyttöä pääosin kvantitatiivisin menetelmin. Transitiivisuutta lähestytään (1) jatkumomaisuuden, (2) prototyyppisen transitiivisuuden ja (3) erottamattoman transitiivisuuden näkökulmista. Analyysi kohdistuu verbien dynaamisuuteen, kausatiivisuuteen ja punktuaalisuuteen (1), verbin kuvaaman toiminnan laatuun agentin (A) ja patientin (P) erillisyyden kannalta (2) sekä siihen, onko kyse omistus-, valmistamis-, nauttimis- tai aistihavaintoverbistä (3).

Kolmea tekstilajia edustavaa aineistoa analysoidaan toisaalta frekvenssin kannalta tarkastelemalla eri verbilekseemien yleisyyttä aineiston transitiivikonstruktioissa. Toisaalta käytössä on kollostruktioanalyysi, jonka avulla selvitetään, miten tyypillisiä eri verbit ovat transitiivikonstruktiolle ja miten tyypillinen ympäristö transitiivikonstruktio on kullekin verbille.

Tutkimus osoittaa, että suomen transitiivikonstruktiossa yleisimmät verbit ovat dynaamisia ja kausatiivisia ja ilmaisevat erottamatonta transitiivisuutta mutta edustavat harvoin prototyyppistä transitiivisuutta, jolle on ominaista A:n ja P:n erillisyys. Kuuden kärki on tehdä, ottaa, laittaa, antaa, ostaa ja saada. Kun tarkastellaan sitä, kuinka tyypillisiä eri verbit ovat transitiivikonstruktiolle, havaitaan, että verbien järjestys on lähes sama kuin yleisyysjärjestys. Kuuden kärki on saada, tehdä, ottaa, laittaa, antaa ja nähdä. Konstruktio siis vetää puoleensa yleisiä verbejä. Kun tarkastellaan sitä, kuinka tyypillinen ympäristö transitiivikonstruktio on eri verbeille, kuuden kärki on etsiä, ottaa, laittaa, ostaa, löytää ja tuoda. Näiden verbien voi ajatella tarvitsevan transitiivikonstruktiota perusmerkityksensä ilmaisemiseen. Kaikissa näkökulmissa kärjen tuntumassa ovat verbit ottaa ja laittaa. Niitä voidaan siis pitää suomen transitiivisina ydinverbeinä.

Aiemmassa tutkimuksessa on esitetty, että konstruktion merkitys nojaa sille tyypillisten verbien merkitykseen. Tämä tutkimus osoittaa, ettei suhde kenties ole aina suoraviivainen vaan että ilmiötä tulisi tarkastella rinnakkain tyypillisyyden eri näkökulmista. Yleisimmät verbit ovat liian monikäyttöisiä muodostaakseen yksin transitiivikonstruktion merkityksen. Transitiivikonstruktiota voimakkaimmin puoleensa vetävien, kolmen osallistujan tilanteita kuvaavien verbien voi ajatella tuovan konstruktion merkitykseen odotuksen kolmannestakin osallistujasta (A:n ja P:n lisäksi).

Finnish transitive verbs and their transitivity: a quantitative study

The present study focuses on the transitive use of Finnish verb lexemes by means of statistical methods. We approach transitivity from three viewpoints: (1) the continuous nature of transitivity, (2) prototypical transitivity, and (3) inalienable transitivity. The analysis concerns the dynamicity, causativity and punctuality of the verb (1), the level of distinctness between the agent (A) and the patient (P) (2), as well as whether the verb expresses obtaining, creation, consumption, or perception (3).

The data comprises three genres and is analysed by examining the overall frequency of the verb in the transitive construction. In addition, we make use of the collostructional analysis to establish how typical these different verbs are for the transitive construction and how typical an environment the transitive construction is for each verb respectively.

The study shows that the most common verbs in the Finnish transitive construction are dynamic and causative, and that they express inalienable transitivity, but that they rarely represent prototypical transitivity, characterised by maximally distinguished A and P arguments. The six most common verbs are tehdä ‘to do’, ottaa ‘to take’, laittaa ‘to put’, antaa ‘to give’, ostaa ‘to buy’ and saada ‘to get’. When transitivity is viewed in terms of which verbs are typical for the transitive construction, the top of the list is largely the same, comprising the verbs saada, tehdä, ottaa, laittaa, antaa and nähdä ‘to see’. Hence, the construction can be said to attract frequently used verbs. When the viewpoint is changed, and verbs are ranked in terms of how typical an environment the transitive construction is for them, the most typical verbs include etsiä ‘to search’, ottaa, laittaa, ostaa, löytää ‘to find’ ja tuoda ‘to bring, to import’. These verbs can be considered to require the transitive construction in order to convey their core meaning. The verbs ottaa and laittaa belong at the top of the list irrespective of the viewpoint and can thus be considered the core transitive verbs in Finnish.

Earlier research has posited that the construction meaning relies on its most typical verbs. This study suggests that the relationship is not quite as straightforward, and that different viewpoints towards typicality should be accounted for simultaneously. The most common verbs are too polysemic to form the construction meaning of the transitive construction alone. The verbs that attract transitive construction the most describe events with three participants, and hence, they can be seen to contribute to the construction denoting the expectation of a third participant (alongside A and P).

Hiljalta myös terveiset, hän on Kirkland Leikillä ja voi oikein hyvin

Hanna Virranpää — 2025-03-14

Artikkelissa selvitetään, millaisista paikoista Pohjois-Amerikan ensimmäisen siirtolaispolven suomalaiset ovat kirjeissään puhuneet ja mitä paikannimiä he ovat näistä paikoista käyttäneet. Tutkimusaineisto koostuu 434 Pohjois-Amerikasta Etelä-Pohjanmaalle vuosina 1881–1939 lähetetystä kirjeestä. Kirjeistä on koottu kaikki paikannimet, jotka viittaavat Pohjois-Amerikassa sijaitseviin paikkoihin. Paikannimiaineisto koostuu 199 eri paikannimestä, joita käytetään kirjeissä 881 kertaa.

Paikannimiä analysoidaan sosio-onomastiikan, kontaktionomastiikan ja kriittisen onomastiikan keinoin. Analyysissa tarkastellaan, millaisissa kirjoitusasuissa nimiä niitä käytetään, mikä on paikannimien kieli, millä tavoin jotkin paikannimet ovat mukautuneet suomeen ja millainen on nimenkäyttäjän suhde siihen paikkaan, jonka nimeä käyttää. Mahdollisuuksien mukaan tarkastellaan myös syitä nimenkäytön taustalla.

Kirjeissä käytetyt paikannimet voidaan jakaa viiteen kategoriaan: viralliset paikannimet, paikannimen ja appellatiivin, adjektiivin tai postposition yhdistelmät, fonologisia muutoksia sisältävät paikannimet, lyhennelmät ja käännösnimet.

Tutkimus osoittaa, että kirjeissä puhutaan eniten osavaltioista, kaupungeista sekä muista pienemmistä asutusalueista. Huomattavasti vähemmän puhutaan luonnonpaikoista. Tutkimus osoittaa myös, että paikoista puhutaan eniten sekä niiden virallisilla nimillä että suomeen fonologisesti mukautuneilla nimillä. Vähiten käytetään lyhennelmiä ja käännösnimiä. Tulokset tukevat aiempia kirjetutkimuksissa tehtyjä havaintoja: ne kirjoittajat, jotka ovat kirjeissään käyttäneet fonologisesti mukautettua paikannimeä, näyttäisivät olevan kirjoitustaidoiltaan harjaantumattomampia kuin ne, jotka ovat käyttäneet paikannimien virallisia asuja.

Tutkimuksessa nousee esiin suomalaisten rooli osana Pohjois-Amerikan asutuskolonialismia: kirjeissä mainitaan muutama asutusalue, joille on annettu suomenkielinen ja Suomeen viittaava nimi.

Place names in letters written by first-generation Finnish Americans

The article examines what kind of places the Finnish of the first immigrant generation spoke about in their letters, and what names they used for these places. The research material consists of 434 letters sent from North America to Southern Ostrobothnia between 1881 and 1939. All the place names that refer to places in North America have been collected from these letters. The place name material consists of 199 different place names, which are used 881 times.

Place names are analysed using socio-onomastics, contact onomastics and critical onomastics. The analysis examines the spellings in which these names appear, the language of the place names, how some place names have been adapted from English to Finnish, and the relationship of the name user to the place named. If possible, the reasons behind the use of names are also examined.

Place names can be divided into five categories: official place names; combinations of place name and appellative, adjective or postposition; place names with phonological changes; abbreviations; and translated names.

The research shows that the writers mostly speak about cities and other settlements. Much less is spoken about natural places. The research also shows that places are most often referred to by both their official names and names that are phonologically adapted to Finnish. Abbreviations and translated names are used much less. The results support previous observations made in correspondence studies: those writers who used a phonologically adapted place name seem to be more inexperienced in their writing skills than those who used the official forms.

The research also explores Finnish settler colonialism in North America: the letters mention a few settlement areas that have been given Finnish names.

Murteesta ja identiteetistä 2020-luvulla

Olli Kuparinen — 2025-03-14

Tutkimus perustuu valtakunnalliseen lukiolaisille suunnattuun kielitietoisuuskyselyyn ja erityisesti sen osaksi laadittuun puhekielen piirteiden itseraportointitehtävään. Osion suunnittelun lähtökohtana on hyödynnetty fennistisen variaationtutkimuksen tuottamaa tietoa suomen murteiden vaihtelusta ja muutoksesta sekä erityisesti Harri Mantilan synteesiä (1997, 2004) yksittäisten murrepiirteiden jakautumisesta viidenlaisiin piirteisiin niiden sosiolingvistisen aseman ja muutoskehitysten mukaan. Kyselyn tavoitteena on ollut hankkia ajantasaista tietoa variaationtutkimuksessa pitkään tutkittujen piirteiden nykylevikistä ja sosiaalisesta variaatiosta. Lisäksi tavoitteena on tutkia itseraportointimenetelmän käyttökelpoisuutta kielenmuutosten seurannan välineenä.

Kyselyssä lukiolaisia vastaajia 17 paikkakunnalta (N = 1 037) pyydettiin reagoimaan viisiportaisella Likertin asteikolla, miten usein he käyttävät kysyttyjä, esimerkkisanoin esiteltyjä suomen kielen vaihtelunalaisia piirteitä (N = 18). Tilastollisin menetelmin analysoituja tuloksia verrataan Mantilan laatimaan synteesiin, joka on perustunut variaatioanalyysin keinoin saatuun tietoon vastaavien piirteiden käytöstä eri puolilla Suomea.

Analyysi osoittaa, että kyselytutkimuksella saadut tulokset ovat pääosin linjassa variaationtutkimuksen eri perinteissä saatujen tulosten kanssa. Käsitystä kyselytutkimuksen luotettavuudesta kielenmuutoksen seurannan välineenä tukevat etenkin tulokset, joiden mukaan itseraportointi noudattaa variaatioanalyysin mukaista kuvaa lingvistisestä yleistymishierarkiasta (esim. A-loppuisten vokaaliyhtymien monoftongiutumisen tapauksessa). Vaikka itseraportointimenetelmällä on heikkoutensa, kokonaistulosten perusteella se vaikuttaa etenkin morfologis-fonologisten piirteiden osalta käyttökelpoiselta kielenmuutoksen seuraamiseen. Kiinnostavaa myös on, että tulokset asettuvat tukemaan murteentutkimuksen piirissä esitettyä tulkintaa siitä, että suomen päämurrealueet voisi kahden päämurrealueen sijasta jakaa kolmeen.

On dialect and identity in the 2020s. Monitoring linguistic change through the self-report method

This article deals with variation and change in spoken Finnish, based on the self-reporting of language users collected via an online survey. The questionnaire was partly designed as a follow-up study to investigate the extent to which the trends in sociolinguistic variation and change observed in certain morpho-phonological features a few decades ago (see Mantila 1997; 2004) are reflected in language users’ self-assessments in the 2020s. The aim is also to investigate the validity and potential of the self-report method as a tool for monitoring language change.

The survey data was collected nationwide from one age group, the target group being upper secondary school students (N=1037 from 17 locations). The respondents were asked to report, on a 5-point Likert scale, their own use of each of the specific linguistic variables (N=18) included in the questionnaire. Each variable was presented with two example forms. The results are analysed using statistical methods and compared with the findings and prognoses presented by Mantila.

The findings indicate that the survey results are largely in line with those obtained in the three waves of variation studies. Despite the downsides of the survey methodology, the overall results suggest that the self-report method is a relatively useful and reliable tool for the investigation of language change, especially regarding morpho-phonological features. Interestingly, the results support earlier suggestions that the dialects of Finnish might be divided into three main clusters instead of the traditional two.

Erisnimestä yleisnimeksi (TULOSSA)

Maria Sarhemaa — 2025-03-14

Maria Sarhemaan suomen kielen alaan kuuluva väitöskirja tarkastettiin Helsingin yliopistossa lauantaina 25. toukokuuta 2024. Vastaväittäjänä toimi dosentti, yliopistonlehtori Unni Leino Tampereen ylipistosta ja kustoksena dosentti, vanhempi yliopistonlehtori Terhi Ainiala.

Maria Sarhemaa: Jonnet ei muista ja urpot ei tajua sentraalisantroja. Etunimien appellatiivistuminen suomen kielessä. Dissertationes Universitatis Helsingiensis 64/2024. Helsinki: Helsingin yliopisto 2024. Väitöskirja on luettavissa osoitteessa http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-9693-4.

Rajanvetoja, vastakkainasetteluja ja politiikan monikasvoinen 'me' (TULOSSA)

Kristiina Savola — 2025-03-14

Kristiina Savolan suomen kielen alaan kuuluva väitöskirja tarkastettiin Tukholman yliopistossa perjantaina 23. elokuuta 2024. Vastaväittäjänä toimi dosentti Emilia Palonen Helsingin ylipistosta ja kustoksena professori Heidi Grönstrand Tukholman yliopistosta.

Kristiina Savola: Rajanvetoja ja vastakkainasetteluja. Diskursiiviset strategiat suomalaisten poliitikkojen blogiteksteissä vaalivuonna 2015. Studia Fennica Stockholmiensia. Osa 13. Tukholma: Tukholman yliopisto 2024.

Väitöskirja on luettavissa osoitteessa urn:nbn:se:su:diva-229111.

Värin rajojen jäljillä (TULOSSA)

Veera Hatakka — 2025-03-14

Veera Hatakan suomen kielen alaan kuuluva väitöskirja tarkastettiin Helsingin yliopistossa perjantaina 18. lokakuuta 2024. Vastaväittäjänä toimi dosentti Krista Ojutkangas Turun ylipistosta ja kustoksena professori Jaakko Leino.

Veera Hatakka: Värin rajoilla. Suomen kielen värinkuvauskeinojen merkityksistä. Dissertationes Universitatis Helsingiensis 231/2024. Helsingin yliopisto 2024. Väitöskirja on luettavissa osoitteessa http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-84-0198-8.

Tiedeviestintä dialogisena toimintana

Esa Lehtinen — 2025-03-14

Arvioitu teos:

Elina Vitikka: Yleistajuistaminen rajatyönä. Moniäänisyys ja vuorovaikutus tutkijalähtöisessä tiedeviestinnässä. Dissertationes Universitatis Helsingiensis 96. Helsinki: Helsingin yliopisto 2024. 60 s. + 4 artikkelia. isbn 978-951-51-9756-6.

Väri-ilmausten käyttöpohjaista tutkimusta

Krista Ojutkangas — 2025-03-14

Arvioitu teos:

Veera Hatakka: Värin rajoilla. Suomen kielen värinkuvauskeinojen merkityksistä. Dissertationes Universitatis Helsingiensis
231/2024. Helsingin yliopisto 2024. 79 s. + 4 artikkelia. isbn 978-952-84-0199-5. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-84-0198-8.

Takarivi tieteidenvälisesti

Johanna Vaattovaara — 2025-03-14

Arvioitu teos:

Leea Lakka: Takarivin tekstikäytänteet. Helsingin yliopisto 2024. 263 s. isbn 978-951-51-9672-9. Saatavilla verkossa osoitteessa http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-9671-2.

Suomen sijojen äärellä

Heidi Niva — 2025-03-14

Arvioitu teos:

Minna Jaakola & Tiina Onikki-Rantajääskö (toim.): The Finnish case system. Cognitive linguistic perspectives. Studia Fennica Linguistica 23. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2023. 388 s. isbn 78-951-858-646-6.

Monipuolisesti sosiolingvistisestä variaatiosta urbaaneissa kielimaisemissa

Hannu Tsupari — 2025-03-14

Arvioitu teos:

Sofie Henricson, Väinö Syrjälä, Carla Bagna & Martina Bellinzona (toim.): Sociolinguistic variation in urban linguistic landscapes. Studia Fennica Linguistica 24. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2024. 182 s. isbn 978-951-858-870-5.

Sukelluksia superdiversiteettiin

Paula Heikkinen — 2025-03-14

Arvioitu teos:

Tuomas Martikainen & Sari Pöyhönen (toim.): Superdiversiteetti. Näkökulmia maahanmuuton monimuotoisuuteen. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2023. 421 s. isbn 978-951-858-849-1.

Ohjeita monikielisille työyhteisöille

Anna-Kaisa Jokipohja — 2025-03-14

Arvioitu teos:

Inkeri Lehtimaja, Eveliina Korpela, Johanna Komppa, Lari Kotilainen & Salla Kurhila: Monikielisen työyhteisön opas. Ratkaisuja sujuvaan vuorovaikutukseen. Helsinki: Alma Talent 2023. 200 s. isbn 978-952-14-4989-5.

Suunvuoro

Laura Visapää — 2025-03-14

Tämän numeron sivuilla Olli Kuparinen ja Johanna Vaattovaara pohtivat muun muassa muunsukupuolisuuden roolia sosiolingvistisenä taustamuuttujana. Mikäli lehteä julkaistaisiin Yhdysvaltain tämänhetkisen hallinnon vaikutuspiirissä, muunsukupuolisuus olisi kiellettyjen sanojen listalla. Paitsi itse sana, kielletty on sen referentti: Donald Trump allekirjoitti virkaanastujaispäivänään määräyksen, jonka mukaan Yhdysvallat tunnustaa jatkossa vain kaksi sukupuolta (miehen ja naisen).

Yhdysvalloissa otetaan tarkkaan syyniin tieteellisiä julkaisuja, joissa Trumpin hallinnon kieltämiä sanoja on käytetty; sellaisia vertaisarvioinnissa olevia artikkeleja, joissa käsitteitä on käytetty, on jätetty julkaisematta tai ne ovat jääneet arviointilimboon linjausten tultua julki alkuvuodesta 2025. Yhdysvaltojen hallinto on painostanut myös Helsingin yliopistoa poistamaan tiettyjä ilmauksia Fulbright-stipendien tiedotteista (esim. ilmastonmuutos, tasa-arvoinen yhteiskunta). Vaatimuksen tultua julki suomalainen tiedeyhteisö julkaisi vetoomuksen, jossa vaaditaan yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen rehtoreilta julkista sitoutumista tieteen vapauden ja sananvapauden suojelemiseen.

Suomalaisia tiedelehtiä Yhdysvaltain hallintokoneiston sensuuri ei sinänsä koske. Miksi siis pohtia esimerkiksi Virittäjän sisältöä suhteessa Trumpin propagandaan? Näin räikeät sensurointipyrkimykset tekevät harvinaisen näkyväksi erilaiset maailmankuvat ja maailman, jossa todellisuus olisi mahdollista käsitteistää sormia napsauttamalla niin, että tietyt ilmiöt vain katoaisivat. Vetoomuksessa pelätäänkin kiellettyjen sanojen listan olevan vasta alkua ja pyydetään rehtoreilta eksplisiittisiä lausuntoja siitä, ettei suomalaisten korkeakoulujen tutkimusta ja viestintää sensuroida poliittisten pyrkimysten mukaisesti.

On onneksi vaikeaa kuvitella suomalaista yhteiskuntaa, jossa toimituksen seinässä olisi lista sanoja, joita tiedelehdessä ei saa julkaista. On kuitenkin kiinnostavaa pohtia, millaiset poliittiset pyrkimykset ovat ohjanneet esimerkiksi Virittäjän julkaisupäätöksiä sen historian aikana. Tiedelehtien historiaa luetaan ennen kaikkea tieteellisten paradigmojen vaihtelujen kautta – tietyt sanat eivät tiettynä ajankohtana ole hyväksyttyjä, koska ne edustavat ”väärää” teoreettista suuntausta – mutta olisi hyvä pohtia sitäkin, miten yhteiskunnalliset arvot ja ihanteet ovat näkyneet julkaistujen tekstien ja lehden toimittamisen historiassa. En viittaa suoraan sensuuriin, mutta sen tarkasteluun, millaiset arvot ovat ohjanneet lehden toimitusprosesseja. Pelkästään Virittäjän 50 ensimmäisen ilmestymisvuoden ajalle osuvat esimerkiksi naisten äänioikeus, maan itsenäistyminen, sisällissota, Neuvostoliiton synty sekä maailmansodat. Millaisia implisiittisiä kieltoja on tuolloin – ja myös ihan viime aikoina – ollut, ja millaisiiin agendoihin tehdyt valinnat kytkeytyvät?

Sensuroinnissa on kyse todellisuuden mukauttamisesta omiin pyrkimyksiin – Trumpin kohdalla ennen kaikkea ”woken” ja yleisemmin moniäänisyyden ja vähemmistöjen tasa-arvopyrkimysten kieltämisestä. Ilolla totean, että myös tämä Virittäjä julkaisee monia Trumpin hallinnon kieltämiä sanoja – muunsukupuolisuuden ohella puhe on esimerkiksi alkuperäiskansoista, naisista, vähemmistöistä ja aina vaarallisista pronomineista.

Laura Visapää