Virittäjä https://journal.fi/virittaja <p class="kks1">Virittäjä on suomen kielen ja sen opetuksen tutkimusta esittelevä tieteellinen aikakauslehti, joka julkaisee artikkelien lisäksi myös alaa koskevia esseitä, katsauksia, havaintoja ja kirja-arvosteluja sekä keskustelupuheenvuoroja. Virittäjä on perustettu vuonna 1897, ja se ilmestyy neljästi vuodessa.</p> <p class="kks1">Lehti on vapaasti luettavissa 12 kuukauden kuluttua numeron julkaisemisesta (numerosta 1/2002 alkaen). Jäsentilaajat voivat rekisteröityä verkkolehden lukijoiksi, jolloin lehden sisältö on avoinna heti ilmestymisestä alkaen. Rekisteröitymisessä käytetään Virittäjän omaa sähköistä lomaketta, ks. <a href="http://journal.fi/virittaja-rekisteroityminen/register.php">tilaukset</a>.</p> <p class="kks1">Lehti käyttää OJS-julkaisujärjestelmää, mutta osa aineistosta on edelleen vanhoilla verkkosivuilla osoitteessa <a href="http://www.kotikielenseura.fi/virittaja/" target="_blank" rel="noopener">http://www.kotikielenseura.fi/virittaja/</a>.</p> <p class="kks1">Virittäjä on vuoden 2015 alusta ottanut käyttöön Tieteellisten seurain valtuuskunnan vertaisarviointitunnuksen ja sitoutunut noudattamaan sen käytölle asetettuja ehtoja (ks. <a href="http://www.tsv.fi/tunnus" target="_blank" rel="noopener">http://www.tsv.fi/tunnus</a>).</p> <p class="kks1">&nbsp;</p> Kotikielen Seura fi-FI Virittäjä 0042-6806 <p>Jokaisesta Virittäjässä julkaistavasta kirjoituksesta solmitaan lehden ja tekijän tai tekijöiden edustajan kanssa kustannussopimus. Virittäjän kustannussopimus pohjautuu väljästi <a href="http://www.tiedekustantajat.fi">Tiedekustantajien liiton</a> sopimusmalliin. Kustannussopimus kattaa kirjoituksen julkaisun Virittäjän paperi- ja/tai verkkolehdessä. Lisäksi se ennakoi sähköisen julkaisun ja arkistoinnin mahdollisia tulevia tarpeita. Sopimuksella tekijä sitoutuu välttämään kirjoituksensa rinnakkaisjulkaisua.</p> <p>Tekijänoikeuksista saa lisätietoa <a href="http://www.kopiosto.fi">Kopioston</a> sivuilta. Virittäjä on tieteellinen aikakausjulkaisu, joka ei tavoittele kaupallista hyötyä vaan kustannussopimuksen tavoitteena on tunnustaa tekijän moraaliset oikeudet teokseen ja mahdollistaa Virittäjän tarjoama tieteellisen tiedon levittäminen niin painetussa muodossa kuin sähköisillä foorumeilla.</p> <p><a href="http://www.kotikielenseura.fi/wp-content/uploads/2017/05/kustannussopimus.pdf">Kustannussopimuslomake pdf-muodossa</a>.</p> Suunvuoro https://journal.fi/virittaja/article/view/79328 <p>Tässä numerossa tarkastelun kohteena ovat paitsi erilaisten suomen kielen ilmiöiden käyttö myös niiden kuvaustavat ja käytön mittaamisen menetelmät. Hannele Forsberg analysoi artikkelissaan paheksuntaimperatiiviksi nimeämäänsä kiteytynyttä rakennetta. Mari Hongon, Scott Jarvisin ja Seppo Vainion kiinnostus kohdistuu leksikaalisen diversiteetin arviointiin, ja Kristiina Lierin tapaustutkimus käsittelee kaksikielisten nuorten verbien käyttöä. Tapani Kelomäki puolestaan tarkastelee suomen passiivin olemusta ja kuvaustapoja suhteuttaen niitä yleislingvistiseen passiivitutkimukseen.</p> <p>Havaintoja ja keskustelua -osasto osoittaa jälleen, että Virittäjää luetaan tarkasti. Viime aikoina erityisesti kirja-arviot ovat herättäneet keskustelua. Jos arvioinnin kohteena on oma teos ja jos tekijä kokee, ettei arvio tee teokselle oikeutta tai että arviossa on selviä virheitä, harmistukselta ei voi välttyä. Tällöin on hyvä muistaa, että tällaisten kohtien taustalla on todennäköisesti tahaton väärinymmärrys, erilainen näkökulma tai inhimillinen huolimattomuus, ei tahallinen vääristely. Tämä ei tietenkään poista arvioijan vastuuta: kirjoituksen faktat on syytä tarkistaa huolellisesti, ja mahdolliset kriittiset kommentit kannattaa muotoilla harkiten. Arvioitavan teoksen sisältöä koskevat huomiot jäävät väistämättä kirjoittajan vastuulle, sillä toimitus ei pysty perehtymään kaikkiin esiteltyihin teoksiin. Toivomme kuitenkin, ettei kirjoituskynnys nousisi liian korkeaksi ja että myös esimerkiksi jatko-opiskelijat edelleen tarjoaisivat aktiivisesti kirjoituksia kirjallisuusosastoon. Kokemattomampi kirjoittaja voi hyvin keskittyä teoksen esittelyyn ja jättää kriittisen arvioinnin vähemmälle.</p> <p>Keskustelu on edelleen tervetullutta, kunhan se pysyy sävyltään rakentavana ja keskittyy asioihin eikä ihmisiin. Koska todennäköisesti jokaisesta arviosta (artikkeleista puhumattakaan) löytyy jokin yksityiskohta, johon voi tarttua, jatkossa julkaisemme vain sellaisia puheenvuoroja, jotka tarjoavat aiheeseen selvästi jonkin uuden tai syventävän näkökulman – pelkän oikaisun sijasta. Parhaimmillaan keskustelu voi viedä tutkimusta eteenpäin ja syventää käsitystämme esimerkiksi siitä, millaisia merkityksiä käsitteillä voi olla eri tutkimusperinteissä, miten eri menetelmiä voi soveltaa ja miten kielestä kannattaa kirjoittaa erilaisille kohderyhmille.</p> <p>Keskustelua voi ja kannattaa käydä myös kasvotusten. Tähän on tilaisuus esimerkiksi Suomen tiedekustantajien liiton järjestämällä Tiedon tähden -nimisellä tiedelehtien esittelykiertueella, jolle Virittäjäkin osallistuu mahdollisuuksien mukaan. Toivomme tapaavamme sen yhteydessä lehden lukijoita ja kirjoittajia. Päivitämme tietoa aikataulusta Facebook-sivullemme.</p> <p>Virittäjän toimituksessa on tapahtunut muutoksia. Syksystä 2017 toimitussihteerinä toiminut Henna Leskelä on siirtynyt Kotimaisten kielten keskukseen kielenhuoltajaksi, ja hänen työtään jatkaa Markus Lakaniemi. Toimitus kiittää lämpimästi Hennaa hyvästä yhteistyöstä ja merkittävästä työpanoksesta Virittäjän hyväksi.</p> Hanna Lappalainen Mikko T. Virtanen ##submission.copyrightStatement## 2019-03-20 2019-03-20 123 1 10.23982/vir.79328 Paheksuntaimperatiivi – affektinen lausekonstruktio https://journal.fi/virittaja/article/view/59164 <p>Artikkelissa tarkastellaan yhtä imperatiivin prototyyppisestä poikkeavaa käyttötapaa, jolla ilmaistaan kielteistä suhtautumista puhuteltavan toimintaa kohtaan. Esimerkiksi äidin lapsilleen lausuma <em>repikää nyt se mun hame siinä</em> ilmaisee paheksuntaa ja varoittaa samalla toiminnan ei-toivotuista seurauksista. Käyttötapaa nimitetään paheksuntaimperatiiviksi, ja sen osoitetaan olevan itsenäinen affektinen lausekonstruktio. Artikkelin yleisempänä tavoitteena on näyttää imperatiivin käyttötapojen moninaisuus ja sen hienojakoinen konstruktioituminen.</p> <p>Tutkimuksen teoreettinen lähestymistapa on konstruktionaalinen ja vuorovaikutuslingvistinen. Artikkeli perustuu noin 90 esiintymän aineistoon, joka on koottu monenlaisista puhutun ja kirjoitetun kielen lähteistä, muiden muassa murrearkistoista, haastattelulitteraatioista, puheesta tehdyistä muistiinpanoista, kaunokirjallisuudesta ja internetistä. Paheksuntaimperatiivi on yleiskielessä harvinainen; sen alueellinen tausta on aineiston perusteella itä- ja pohjalaismurteissa.</p> <p>Aineiston esiintymiä analysoidaan muodon ja merkityksen kannalta vuorovaikutuskonteksti huomioon ottaen. Paheksuntaimperatiivin itsenäisen konstruktiostatuksen osoittamiseksi sitä vertaillaan myös eräisiin sen lähikonstruktioihin, esimerkiksi imperatiivimuotoisiin kieltoihin ja uhkauksiin. Paheksuntaimperatiivilla on monia rakenteellisia ja semanttisia ominaispiirteitä, kuten tietyt partikkelit, affektiset verbit ja verbirakenteet. Se voidaan muodostaa myös verbeistä, jotka eivät ilmaise tahdonalaista toimintaa.</p> <p>Tyypilliseen imperatiivin käyttöön paheksuntaimperatiivin yhdistää toimintaa ohjaileva tehtävä ja lausuman suuntaaminen tietylle vastaanottajalle tietyssä tilanteessa. Direktiivisyys jää kuitenkin taka-alalle. Vaikka konstruktiolla voidaan pyrkiä keskeyttämään meneillään oleva toiminta, puhuteltavat tulkitsevat lausumat ennen kaikkea toimintaansa kohdistuviksi moitteiksi. Affektin voimakkuus vaihtelee tilannekontekstista riippuen; yleensä se on hyvin vahva. Paheksuntaimperatiivia käytetään muun muassa perheenjäsenten välisissä keskusteluissa ja niiden fiktiivisissä kuvauksissa, esimerkiksi varoitettaessa lapsia tai riideltäessä, sekä kirjoitetuissa verkkokeskusteluissa, joissa anonyymit osallistujat arvostelevat toistensa toimintaa.</p> <p>&nbsp;</p> <p><strong>The reproachful imperative as affective construction</strong></p> <p>This article examines a non-prototypical use of the Finnish imperative: an affective clause construction displaying a negative stance towards the action performed by the addressee. An example of this is a mother’s utterance to her children <em>repikää nyt se mun hame siinä</em> (‘go on, tear my skirt there’), which indicates that she strongly disapproves of the action; simultaneously she may be signalling potential, undesirable consequences. The author terms the above construction the ‘Reproachful Imperative’. The broader aim of the article is to demonstrate the variety of imperative clause types and their constructionalisation.</p> <p>The theoretical framework of the study shares many assumptions with Construction Grammar and Interactional Linguistics. The study is based on empirical data from spoken and written language consisting of approximately 90 instantiations of the construction. The data has been gathered from dialect archives, interview transcriptions, field notes taken by individual researchers, fictive dialogue in novels, and the internet. The ‘Reproachful Imperative’ is rare in Standard Finnish. It is mostly used in Eastern dialects and in the dialects of Ostrobothnia.</p> <p>In analysing the data in conversational contexts, both form and meaning are examined. In order to demonstrate that the ‘Reproachful Imperative’ has the status of an independent construction, the author compares it with various closely related imperative constructions, such as prohibitions and threats. The ‘Reproachful Imperative’ is characterised by several structural and semantic features, e.g. particles, affective verbs and verb constructions, and the possibility of formation from verbs expressing an un-controllable action.</p> <p>The use of the ‘Reproachful Imperative’ resembles the prototypical directive use of the imperative in that it is directed to a specific addressee in a specific situation. However, the directivity of the imperative is not emphasised when using the construction. Although it may be used to stop the on-going activity, the recipients interpret the utterances primarily as a reproach. The strength of the affective stance varies depending on the context; it is usually very strong. A typical context in which the construction is used is in conversations between family members – spouses quarrelling with each other or parents warning and reproaching their children. In written online discussions the construction is used by anonymous participants who criticise each other’s acts</p> Hannele Forsberg ##submission.copyrightStatement## 2019-03-20 2019-03-20 123 1 10.23982/vir.59164 Lukijat sanaston monimuotoisuutta määrittämässä https://journal.fi/virittaja/article/view/59025 <p>Artikkelissa tarkastellaan leksikaalisen diversiteetin eli tekstin sanastollisen monimuotoisuuden rakentumista. Tavoitteena on esitellä leksikaalisen diversiteetin tutkimuksen metodiikkaa ja osoittaa sen potentiaali kielitaidon arvioinnin välineenä. Tutkimuksessa selvitetään, kuinka yksilöllisiä arvioijien käsitykset tietyn tekstin sanastollisesta monimuotoisuudesta ovat, missä määrin arvioijien käsityksiä voidaan selittää tekstien sanastollisilla piirteillä ja mitkä näistä piirteistä ovat käsitysten selittäjinä tärkeimpiä.</p> <p>Artikkelissa leksikaalista diversiteettiä tutkitaan tekstejä ja niiden tulkintaa vertailemalla. Aineisto koostuu koululaisten kirjoittamista kertomusteksteistä ja aikuisten lukijoiden teksteille antamista sanastollisen monimuotoisuuden arvioista. Kunkin tekstin (yht. 60) arvioi 23 arvioijaa, joiden vastausten yhdenmukaisuutta tarkasteltiin tilastollisesti. Tämän jälkeen selvitettiin tätä tutkimusta varten rakennetun tilastollisen mallin avulla, millaisiin sanastollisiin piirteisiin inhimilliset arvioijat kiinnittävät huomiota tekstien sanastollista monimuotoisuutta arvioidessaan.</p> <p>Tulokset osoittavat, että arvioijien käsitykset yksittäisten tekstien sanastollisesta monimuotoisuudesta ovat hyvin yhdenmukaisia (Cronbachin alfa = 0,959). Arviointien luotettavuutta lisää se, että arvioitavien tekstien suuresta määrästä huolimatta kaikki arvioijat suorittivat tehtävän loppuun saakka eikä arviointilinja olennaisesti muuttunut tehtävän aikana. Leksikaalisen diversiteetin määrittelyn kannalta on olennaista, että tekstien yksittäisistä sanastollisista muuttujista neljä riittää selittämään lähes kolme neljäsosaa (n. 73 %) arvioiden vaihtelusta. Tutkitun aineiston perusteella lukijoiden tulkinta tekstin sanastollisesta monimuotoisuudesta tukeutuu vahvasti 1)&nbsp;tekstin eri sanojen määrään (<em>runsaus</em>), 2) tietyn sanan esiintymien välisiin etäisyyksiin tekstissä (<em>sironta</em>), 3) sanojen laatuun (<em>erityisyys</em>) sekä 4) tekstin sanastolliseen tiheyteen (<em>vaihtelevuus</em>), joka perustuu uusien sanojen tasaiseen ilmaantumiseen tekstissä.</p> <p>&nbsp;</p> <p><strong>Readers’ perceptions of lexical diversity: Examining lexical diversity at the interface between quantitative and qualitative research</strong></p> <p>This article examines the construct of lexical diversity while focusing on research methodology and the potential for lexical diversity to be used as an index of language proficiency. The study gives attention to questions of inter-rater reliability, the effects of texts’ lexical characteristics on raters’ lexical diversity ratings, and which set of features best accounts for raters’ perceptions of lexical diversity.</p> <p>The present study focuses on lexical diversity in Finnish, and it does this by comparing the lexical characteristics of texts with how they are perceived. The data consists of narrative texts written by school children, as well as lexical diversity ratings assigned to the same texts by adult raters. Each text (n = 60) was rated by 23 raters, whose ratings were tested statistically for inter-rater reliability. A regression model was then used to investigate which lexical features the raters relied on while assessing the texts’ levels of lexical diversity.</p> <p>The results show that the raters’ lexical diversity ratings were highly consistent with one another (Cronbach’s alpha = 0.959). Despite the large number of texts they were asked to rate, all raters rated each of the 60 texts, and their intra-rater consistency remained high from the beginning to the end of the rating task. The results have important implications for the construct definition of lexical diversity: of all the lexical features examined in the present study, four alone suffice to account for nearly three quarters (roughly 73%) of the variance in the ratings. The results suggest that raters’ perceptions of lexical diversity are strongly associated with 1) the number of different words in a text (abundance), 2) the intervals between occurrences of the same word (dispersion), 3) the semantic quality of individual words in the text (specialness) and 4) the overall degree of repetitiveness in the text (variety).</p> <p><span style="color: #000000; font-family: 'Times New Roman'; font-size: 16px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; background-color: transparent;"><span style="color: #000000; font-family: 'Times New Roman'; font-size: 16px; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: 400; text-decoration: none; vertical-align: baseline; background-color: transparent;">&nbsp;</span></span></p> Mari Honko Scott Jarvis Seppo Vainio ##submission.copyrightStatement## 2019-03-20 2019-03-20 123 1 10.23982/vir.59025 Puheessa esiintyvistä riittävyyden verbeistä norjansuomalaisilla nuorilla https://journal.fi/virittaja/article/view/66109 <p>Tässä artikkelissa tarkastellaan, millaisia riittävyyden verbejä Oslon seudulla asuvat kuusi 12–23-vuotiasta kaksi- ja monikielistä norjansuomalaista nuorta käyttävät spontaanissa puheessaan. Nuoret ovat oppineen suomen ensikielenään (L1) ja norjan toisena kielenä (L2). Artikkelissa pohditaan myös, miten informanttien kielenkäyttöaktiivisuus heijastuu riittävyyden verbien käyttöön kielikontaktitilanteessa.</p> <p>Tutkimusaineisto koostuu neljästä haastattelusta. Norjansuomalaisten informanttien verbikonstruktioiden käyttöä tarkastellaan suhteessa verrokkiryhmän vastaavaan käyttöön. Verrokkiryhmä koostuu samanikäisistä Suomessa asuvista informanteista. Teoreettisesti tutkimus pohjautuu kielenoppimista koskevaan käyttöpohjaiseen (<em>usage-based</em>) lähestymistapaan, jossa kielen rakenteet kehittyvät käytössä. Tutkimus on luonteeltaan kvalitatiivinen.</p> <p>Tulokset osoittavat, että norjansuomalaiset nuoret käyttävät puheessa vain muutamia riittävyyden verbejä. He käyttävät kuitenkin enimmäkseen samoja verbejä kuin suomensuomalainen verrokkiryhmä. <em>Voida</em>-verbin ohella useimmin esiintyvät verbit ovat<em> päästä</em> ja <em>pystyä</em>. Kaksikielisten informanttien välillä on yksilöllisiä eroja, jotka johtuvat erityisesti suomen kielen käyttöaktiivisuudesta. Melko tavallisten verbien pienten semanttisten erojen omaksuminen on vaikeaa kontekstissa, jossa kieltä käytetään vain muutamien ihmisten kanssa. Aineisto osoittaa, että informantit käyttävät kompleksisia suomen kielen verbikonstruktioita pääasiassa suomen yleiskielen mallin mukaisesti. Muutama esimerkki nostaa kuitenkin esiin toisen kielen vaikutuksen.</p> <p>&nbsp;</p> <p><strong>Verbs of sufficiency in spontaneous speech among Finnish-Norwegian adolescents</strong></p> <p>The aim of the present study is to investigate what kind of verbs of sufficiency six young Finns aged 12–23 living in the greater Oslo area in Norway use in spontaneous speech. The six subjects have learned Finnish as their L1 and Norwegian as L2. The article also discusses how the speakers’ language use is reflected in their use of verbs of sufficiency in a language context situation.</p> <p>The primary data consists of four audio-recorded interviews with six bilingual and multilingual Finnish-Norwegian adolescents. Their use of verbs is compared with that of Finnish L1 speakers of the same age. The study is based on the usage-based approach to language learning, where constructions develop in language use. The analysis of the data is qualitative.</p> <p>The results show that Finnish-Norwegian subjects use only a few verbs of sufficiency. However, they mostly use the same verbs as native speakers. The most frequent verbs beside <em>voida</em> are <em>päästä</em> and <em>pystyä</em>. There are individual differences between the bilingual subjects, which is due in particular to how actively they use the Finnish language. Adopting rather small semantic differences of fairly common verbs is difficult in a context where the language is used by only a few people. The data indicates that complex Finnish modal verb constructions are used with only a few deviations from the spoken patterns of native Finnish speakers. However, some examples reveal the influence of the L2.</p> <p>&nbsp;</p> Kristiina Lieri ##submission.copyrightStatement## 2019-03-20 2019-03-20 123 1 10.23982/vir.66109 Suomen passiivin ja impersonaalin määritelmistä ja keskinäisistä suhteista https://journal.fi/virittaja/article/view/49512 Tapani Kelomäki ##submission.copyrightStatement## 2019-03-20 2019-03-20 123 1 10.23982/vir.49512 Kalle Päätalon Iijoki-sarja kielielämäkertana https://journal.fi/virittaja/article/view/77272 <p>Sari Keskimaan suomen kielen alaan kuuluva väitöskirja tarkastettiin Oulun yliopistossa 13. lokakuuta 2018. Vastaväittäjänä toimi dosentti Hanna Lappalainen Helsingin yliopistosta ja kustoksena professori Harri Mantila.</p> <p><strong>Sari Keskimaa<em>: </em></strong><em>Kalle Päätalon Iijoki-sarja kielielämäkertana.</em> Acta Universitatis Ouluensis. Series B Humaniora 165. Oulun yliopisto 2018. <a href="http://urn.fi/urn:isbn:9789526220536">http://urn.fi/urn:isbn:9789526220536</a>.</p> <p>&nbsp;</p> Sari Keskimaa ##submission.copyrightStatement## 2019-03-20 2019-03-20 123 1 10.23982/vir.77272 Tekijän identiteetti taloussanomalehtien pääkirjoituksissa https://journal.fi/virittaja/article/view/77509 <p>Heli Katajamäen soveltavan kielitieteen alaan kuuluva väitöskirjatutkimus tarkastettiin lauantaina 17. marraskuuta 2018 Vaasan yliopistossa.<span data-ccp-props="{&quot;201341983&quot;:0,&quot;335551550&quot;:6,&quot;335551620&quot;:6,&quot;335559739&quot;:160,&quot;335559740&quot;:259}">&nbsp;</span>Vastaväittäjänä toimi dosentti, FT Pekka Pälli Aalto-yliopistosta ja kustoksena professori Merja Koskela.&nbsp;</p> <p><strong>Heli Katajamäki</strong>: <em>Tekijän identiteetti taloussanomalehtien pääkirjoituksissa. Pääkirjoitustoimittajan sosiaalisesta roolista tuotettu, teksteistä tulkittu</em>. Vaasan yliopisto. Markkinoinnin ja viestinnän akateeminen yksikkö. Acta Wasaensia 411. Vaasa: Vaasan yliopisto 2018. <a href="http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-476-833-7">http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-476-833-7</a>.</p> Heli Katajamäki ##submission.copyrightStatement## 2019-03-20 2019-03-20 123 1 10.23982/vir.77509 Mitä tarkoittaa konvergenssi? https://journal.fi/virittaja/article/view/77510 Kaisa Häkkinen ##submission.copyrightStatement## 2019-03-20 2019-03-20 123 1 10.23982/vir.77510 Sosiolingvistinen teoria ja aikamme ilmiöt https://journal.fi/virittaja/article/view/77479 <p>Arvioitu teos:</p> <p><strong>Nikolas Coupland</strong> (toim.):<em> Sociolinguistics. Theoretical debates</em>. Cambridge: Cambridge University Press 2016. 458 s. isbn 978-1-107-63575-3.</p> Johanna Vaattovaara ##submission.copyrightStatement## 2019-03-20 2019-03-20 123 1 10.23982/vir.77479 Vuorovaikutuksen näkökulmia imperatiivisten vuorojen rakenteeseen ja käyttöön https://journal.fi/virittaja/article/view/70273 <p>Arvioitu teos:</p> <p><strong>Marja-Leena Sorjonen</strong>,<strong> Liisa Raevaara </strong>&amp;<strong> Elizabeth Couper-Kuhlen</strong> (toim.): <em>Imperative turns at talk. The design of directives in action.</em> Studies in Language and Social Interaction 30. Amsterdam: John Benjamins 2017. 435 s. isbn 978-90-272-2640-2.</p> Niina Lilja ##submission.copyrightStatement## 2019-03-20 2019-03-20 123 1 10.23982/vir.70273 Korpuslingvistiikka kohtaa historiantutkimuksen https://journal.fi/virittaja/article/view/77279 <p>Arvioitu teos:</p> <p><strong>Anthony McEnery</strong> &amp; <strong>Helen Baker</strong>: <em>Corpus linguistics and 17th-century prostitution. Computational linguistics and history</em>. Research in Corpus and Discourse. Lontoo: Bloomsbury 2017. 257 s. isbn 978-1-4725-0609-2.</p> Antti Kanner ##submission.copyrightStatement## 2019-03-20 2019-03-20 123 1 10.23982/vir.77279 Lukutaito emansipaation välineenä ja yhteisön voimavarana https://journal.fi/virittaja/article/view/74289 <p>Arvioitu teos:</p> <p><strong>Tuija Laine</strong>: <em>Aapisen ja katekismuksen tavaamisesta itsenäiseen lukemiseen. Rahvaan lukukulttuurin kehitys varhaismodernina aikana.</em> Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2017. 210 s. isbn 978-952-222-862-8.</p> Pirjo Hiidenmaa ##submission.copyrightStatement## 2019-03-20 2019-03-20 123 1 10.23982/vir.74289