Virittäjä https://journal.fi/virittaja <p class="kks1">Virittäjä on suomen kielen ja sen opetuksen tutkimusta esittelevä tieteellinen aikakauslehti, joka julkaisee artikkelien lisäksi myös alaa koskevia esseitä, katsauksia, havaintoja ja kirja-arvosteluja sekä keskustelupuheenvuoroja. Virittäjä on perustettu vuonna 1897, ja se ilmestyy neljästi vuodessa.</p> <p class="kks1">Lehti on vapaasti luettavissa 12 kuukauden kuluttua numeron julkaisemisesta (numerosta 1/2002 alkaen). Jäsentilaajat voivat rekisteröityä verkkolehden lukijoiksi, jolloin lehden sisältö on avoinna heti ilmestymisestä alkaen. Rekisteröitymisessä käytetään Virittäjän omaa sähköistä lomaketta, ks. <a href="http://journal.fi/virittaja-rekisteroityminen/register.php">tilaukset</a>.</p> <p class="kks1">Lehti käyttää OJS-julkaisujärjestelmää, mutta osa aineistosta on edelleen vanhoilla verkkosivuilla osoitteessa <a href="http://www.kotikielenseura.fi/virittaja/" target="_blank" rel="noopener">http://www.kotikielenseura.fi/virittaja/</a>.</p> <p class="kks1">Virittäjä on vuoden 2015 alusta ottanut käyttöön Tieteellisten seurain valtuuskunnan vertaisarviointitunnuksen ja sitoutunut noudattamaan sen käytölle asetettuja ehtoja (ks. <a href="http://www.tsv.fi/tunnus" target="_blank" rel="noopener">http://www.tsv.fi/tunnus</a>).</p> <p class="kks1">&nbsp;</p> Kotikielen Seura fi-FI Virittäjä 0042-6806 <p>Jokaisesta Virittäjässä julkaistavasta kirjoituksesta solmitaan lehden ja tekijän tai tekijöiden edustajan kanssa kustannussopimus. Virittäjän kustannussopimus pohjautuu väljästi <a href="http://www.tiedekustantajat.fi">Tiedekustantajien liiton</a> sopimusmalliin. Kustannussopimus kattaa kirjoituksen julkaisun Virittäjän paperi- ja/tai verkkolehdessä. Lisäksi se ennakoi sähköisen julkaisun ja arkistoinnin mahdollisia tulevia tarpeita. Sopimuksella tekijä sitoutuu välttämään kirjoituksensa rinnakkaisjulkaisua.</p> <p>Tekijänoikeuksista saa lisätietoa <a href="http://www.kopiosto.fi">Kopioston</a> sivuilta. Virittäjä on tieteellinen aikakausjulkaisu, joka ei tavoittele kaupallista hyötyä vaan kustannussopimuksen tavoitteena on tunnustaa tekijän moraaliset oikeudet teokseen ja mahdollistaa Virittäjän tarjoama tieteellisen tiedon levittäminen niin painetussa muodossa kuin sähköisillä foorumeilla.</p> <p><a href="http://www.kotikielenseura.fi/vir_kustannussopimus/">Kustannussopimuslomake pdf-muodossa</a>.</p> Suunvuoro https://journal.fi/virittaja/article/view/87853 <p>Lokakuun alussa Tiedejulkaisemisen päivät kokosi Tieteiden talolle monipuolisen joukon tieteellisten lehtien ja muiden julkaisujen toimittajia ja kirjoittajia, seurojen edustajia, kirjastoammattilaisia ja muita alan toimijoita. Päivien teemana oli Vastuullisuus, kieli ja avoimuus.</p> <p>Vastuullisuutta tarkasteltiin asianmukaisesti eri toimijoiden näkökulmasta: kirjoittajien, toimittajien ja arvioijien kannalta. Vastuullisuutta määriteltiin yhteisvoimin esimerkiksi sellaisilla käsitteillä kuin <em>läpinäkyvyys</em>, <em>suoraselkäisyys</em>, <em>tasapuolisuus</em>, <em>rehellisyys</em> ja <em>eettisyys</em>. Virittäjä on pyrkinyt osaltaan lisäämään läpinäkyvyyttä esimerkiksi viime numerossa käyttöön otetulla periaatteella: kaikista yhteisartikkeleista käy nyt ilmi, mikä on ollut kirjoittajien välinen työnjako.</p> <p>Myös Tieteen termipankki oli päivillä mukana muistuttamassa, että termi­tietokanta on oiva apu kirjoitettaessa suomenkielistä tieteellistä tekstiä. Esittelyn innostamana ideoitiin uusien aihealueiden perustamista ja pohdittiin termityön tehostamista. Termi­työtä voisi edistää esimerkiksi siten, että se kuuluisi tieteellisten lehtien toimitus­sihteerien tehtäviin. Tämä edellyttäisi tietysti sitä, että työ olisi kokopäiväistä, mihin tarvittaisiin myötämielisiä rahoittajia.</p> <p>Julkaisujen avoimuus on puhuttanut tiedekenttää jo pitkään. Tuskinpa mikään julkaisu vastustaa avoimuutta sinänsä, jos vain löytyy keinot varmistaa taloudelliset toiminta­edellytykset. Tiedejulkaisemisen päivillä esiteltiin erilaisia avoimuuden malleja. Osa avoimista verkkolehdistä toimii hyvinkin pienellä budjetilla, mikä näyttää edellyttävän isoa vapaaehtoisten armeijaa ja melko suurta toimituskunnan vaihtuvuutta. Virittäjän tapaista lehteä, joka on sivumäärältään laaja ja ilmestyy neljästi vuodessa, on kuitenkin vaikea kuvitella ilman palkattua osa-aikaista toimitussihteeriä ja toimituksen pitkäjänteisyyttä.</p> <p>Päivillä korostettiin myös tiedeviestimisen tärkeyttä: miten varmistamme, että ­uudet tutkimustulokset löydetään? Yhä useampi lehti ja seura pyrkii toimimaan monen eri kanavan kautta. Verkkosivut, blogi, Facebook, Instagram ja Twitter on valjastettu palvelemaan osin erilaisia yleisöjä ja tarpeita. Virittäjän uusin kanava, Virittäjä-blogi, näyttää löytäneen hyvin paikkansa, mutta vielä on alaa valtaamatta. Tämän syksyn ilonaiheita on huomattava lisäys verkkoaineistoon, kun Suomen tiedekustantajien liiton apurahalla on saatu jälleen digitoitua aiemmin julkaistuja kirjoituksia ja hankittua niihin julkaisuluvat.</p> <p>Tässä numerossa jatkuu Jaakko Anhavan aloittama keskustelu siitä, puhuiko suomalainen sivistyneistö kirjakieltä. Jatkoa seuraa myös tunnekausatiivien tarkasteluun. Muissa artikkeleissa selvitetään <em>olemassa</em>-adverbiaalin merkitystä vanhassa murreaineistossa, <em>kato</em>-ilmauksen tehtäviä retkeilykontekstissa ja helsinkiläispuhujien kielessä tapahtuneita muutoksia.</p> Hanna Lappalainen Mari Siiroinen Copyright (c) 2019 Virittäjä 2019-12-13 2019-12-13 123 4 10.23982/vir.87853 <i>Piru se on tuo, ei se ole karhu olemassakhan </i> https://journal.fi/virittaja/article/view/59001 <p>Artikkeli käsittelee <em>olemassa</em>-adverbiaalin esiintymistä ja merkitystä suomen vanhoissa kansanmurteissa. Niin yleiskielessä kuin murteissa <em>olemassa</em> toimii adverbiaali-täydennyksenä sellaisessa kopulalauseessa, jossa ei ole paikan adverbiaalia (esim. <em>radio oli olemassa</em>). Tällaisten rakenteiden lisäksi <em>olemassa</em> esiintyy vanhoissa kansan-murteissa adverbiaalimääritteenä muissa lausetyypeissä. Digitaalisesta muoto-opin arkistosta, Lauseopin arkistosta sekä Suomen kielen näytteitä -kokoelmasta poimitun 275 esimerkin aineiston analyysi osoittaa, että <em>olemassa</em> esiintyy vanhoissa kansan-murteissa määritteenä kopula-, predikatiivi-, omistus-, kvanttori-, intransitiivi- ja transitiivi-lauseessa. Määritteenä toimivan <em>olemassa</em>-adverbiaalin merkitys ei kuitenkaan ole aina ilmeinen.</p> <p>Artikkelissa tarkastellaan <em>olemassa</em>-adverbiaalin määritekäytön semantiikkaa kognitiivisessa kehyksessä. Analyysi osoittaa, että adverbiaalin merkitys riippuu paljolti siitä lausekonstruktiosta, jossa sana esiintyy. Esimerkiksi kopulalauseen adverbiaalimääritteenä toimiva <em>olemassa</em> ilmaisee subjektin tarkoitteen eksistenssiä puhehetkeä laajemmin mutta myös asumista määräpaikassa. Omanlaisensa merkitys <em>olemassa</em>-määritteellä on transitiivi- ja intransitiivilauseissa, joissa se toimii kvantifioivana määritteenä tai episteemisenä kiellonvahvistajana. Vanhojen kansanmurteiden <em>olemassa</em>-sana puoltaa näkemystä, että lauserakennetta on hyvä tarkastella yksittäisiä lauseenjäseniä laajemmista konstruktioista käsin ja hakea syntaktisen kuvauksen pohjaksi aineistoa yleiskielen lisäksi murteista ja muusta puhekielestä.</p> <p>&nbsp;</p> <p><strong><em>It’s the devil, definitely not a bear</em>: A semantic and syntactic analysis of the adverbial <em>olemassa</em> in old Finnish dialects</strong></p> <p>This article addresses the usage and meaning of <em>olemassa</em> ‘in being / existence’ as an adverbial modifier in old Finnish folk dialects. In the standard language as well as in dialects, <em>olemassa</em> is used as a compulsory adverbial in copula clauses that lack a locative adverbial (e.g. <em>radio oli olemassa</em> ‘radio existed’). In addition to these, <em>olemassa</em> is used in old dialects as an optional modifier in other sentence types. The data – compiled from the materials of Digital Morphology Archives for Finnish Dialects, The Finnish Dialect Syntax Archive, and Samples of Spoken Finnish – consists of 275 examples and demonstrates that <em>olemassa</em> is used in old dialects in copula, predicative, possessive, quantifier, intransitive and transitive clauses. However, when used as an optional adverbial, the meaning of <em>olemassa</em> is not always obvious.</p> <p>The analysis illustrates that the meaning of <em>olemassa</em> depends greatly on the sentence type in which it is used. For example, in a copula sentence, the word <em>olemassa</em>, as an optional adverbial, expresses the existence of the subject’s referent in a broader sense than merely in the current speech-act situation, or living in some particular residence. The <em>olemassa</em> adverbial also has its own type of meanings in transitive and intransitive sentences where it can be understood as a quantitative modifier or epistemic reinforcer of negation. The <em>olemassa</em> adverbial modifier of old Finnish folk dialects supports the view that syntactic structures should be analysed as constructions larger than mere lexeme constituents. In addition, syntactic description would benefit from more data regarding dialects and other colloquial language.</p> Jari Sivonen Copyright (c) 2019 Virittäjä 2019-12-13 2019-12-13 123 4 10.23982/vir.59001 <i>Kato. Hulluna puolukoita.</i> https://journal.fi/virittaja/article/view/71162 <p>Artikkelissa tarkastellaan puhetoimintoja, joissa esiintyy jokin <em>katsoa</em>-verbin 2. persoonan imperatiivimuodoista, tyypillisesti <em>kato.</em> Tutkimusmenetelmänä käytetään keskustelun­analyysia, ja aineistona toimivat videoidut tilanteet luontoilutoiminnasta, kuten marjastuksesta, sienestyksestä ja retkeilystä. Artikkelissa analysoidaan, miten meneillään oleva toiminta ja sen resursseina kieli, osallistujien kehot, tila, liike ja materiaalinen ympäristö vaikuttavat <em>kato</em>-vuorojen muotoiluun ja tulkintaan.</p> <p>Artikkelissa osoitetaan, että <em>kato</em>-vuoroilla on ainakin neljä eri tehtävää sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Valtaosa tutkimusaineiston <em>kato</em>-vuoroista toimii direktiiveinä tai liittyy direktiivisiin tilanteisiin, joissa puhuja ohjaa vastaanottajaa toimimaan tai olemaan toimimatta tietyllä tavalla. Direktiivisillä <em>kato</em>-vuoroilla puhuja ohjaa vastaan­ottajaa joko 1) katsomaan jotain objektia ympäristössä tai 2) tekemään jotain meneillään olevan toiminnan kannalta relevanttia. Tällaiset direktiiviset <em>kato</em>-vuorot eroavat toisistaan niin kielellisen kuin kehollisen muotoilun suhteen: ­<em>kato</em>-­vuoroissa, joilla ohjataan vastaanottajaa katsomaan, huomion kohde nimetään (<em>kato muulahait­petä</em>) ja siihen suuntaudutaan kehollisesti, mutta osallistujat jäävät hieman etäälle siitä. Sen sijaan sellaisissa <em>kato</em>-vuoroissa, joilla osallistujaa ohjataan tekemään jotain muuta kuin katsomaan, ei yleensä nimetä tekemisen kohdetta tai tekemistä ylipäätään vaan kohde merkitään kehollisesti ja tekemistä käsitellään yhteisesti jaettuna meneillään olevan aktiviteetin perusteella (<em>katopas tuosa</em> ohjaa poimimaan marjan). Tutkimus­aineistossa on myös sellaisia <em>kato</em>-vuoroja, joissa <em>kato</em> toimii 3) päivittelyn keinona tai 4) huomion kohdistavana, selittävänä lausumapartikkelina. Tutkimuksessa vuoro­vaikutusta tarkastellaan holistisesti, eli meneillään oleva toiminta ja osallistujien käyttämät multimodaaliset resurssit luovat puitteet sille, miten toimintoja on mahdollista tuottaa ja tulkita.</p> <p>&nbsp;</p> <p><strong><em>Kato. An insane amount of lingonberries.</em></strong></p> <p><strong><em>Kato</em> as an interactional resource in nature-related activities</strong></p> <p>The article examines actions that include one of the second-person imperative forms of the verb <em>katsoa</em> (‘to look’), typically <em>kato </em>(‘look, see’). Methodologically the study draws on conversation analysis, and the data include video recordings of activities in nature, such as berry picking, mushroom picking and trekking. The article analyses how participants design and interpret turns that include <em>kato</em> on the basis of ongoing activities and available resources, such as language, participants’ bodies, movement, space and the material environment.</p> <p>The article shows that turns including <em>kato</em> have at least four functions in social interaction. In the majority of the cases in the data, <em>kato</em> functions as a directive or is used in a directive context. These turns are used for directing the recipient either 1) to look at some object in the surrounds or 2) to do something relevant in terms of the ongoing activity. Apart from the use of <em>kato</em>, the turns differ in their design: In turns in which <em>kato</em> directs the recipient to look at something, the target is mentioned explicitly (e.g. <em>kato muulahaitpetä </em>‘look an anthill’) and the participants remain at some distance from it. By contrast, in turns in which <em>kato</em> directs the recipient to do something, the target – or the intended action in general – is not mentioned, but the target is indicated by embodied means and the desired course of action is dealt with as shared by the participants on the basis of their ongoing activity (e.g. <em>katopas tuosa</em> ‘look right there’ is used to direct the recipient to pick a berry). The data also include turns in which <em>kato </em>functions 3) as a resource for general wondering or 4) as an explanatory connective and attention getter. The study approaches interaction holistically, having as its premise that the ongoing activity and the multimodal resources employed by the participants provide the framework for the formation and interpretation of social actions.</p> Pauliina Siitonen Mirka Rauniomaa Tiina Keisanen Copyright (c) 2019 Virittäjä 2019-12-13 2019-12-13 123 4 10.23982/vir.71162 Miten ja milloin yksilön kieli muuttuu? https://journal.fi/virittaja/article/view/67808 <p>Artikkelissa tarkastellaan helsinkiläispuhujien idiolektin muutosta 40 vuoden aika­jänteellä. Kyseessä on sosiolingvistinen reaaliaikatutkimus, jossa yhdeksää 1950-luvulla syntynyttä puhujaa on haastateltu kolme kertaa: 1970-, 1990- ja 2010-luvulla. Haastattelut ovat osa Helsingin puhekielen pitkittäiskorpusta. Analyysin kohteeksi on valittu yhteensä 17 äänne- ja muotopiirrettä, joita on tarkasteltu myös aiemmissa Helsingin puhekielen variaatiota koskevissa tutkimuksissa. Tutkimusaineiston mallinnuksessa ja muutoksen arvioimisessa käytetään bayesilaisia tilastomenetelmiä.</p> <p>Tulokset osoittavat, että muutos on tavallisempaa kuin idiolektin säilyminen muuttumattomana. Koko aineiston näkökulmasta muutos on ollut suurempaa kahden ensimmäisen kuin kahden jälkimmäisen haastattelun välillä; useimmissa tapauksissa muutos on ensimmäisen ja toisen haastattelun välillä tapahtunut puhekielestä yleis­kielen suuntaan. Jälkimmäisellä jaksolla muutokset ovat olleet heterogeenisempiä ja pienempiä, mutta niitä on silti tapahtunut. Ainoastaan yksi tutkituista idiolekteista näyttää olevan 40 vuoden ajanjaksolla melko muuttumaton: siinä muutokset olivat niin vähäisiä, ettei tällä aineistolla saatu varmuutta muutoksen suunnasta. Muutossuuntia tarkasteltaessa pohditaan elämänvaiheiden ja haastatteluista ilmenevien kieli­asenteiden merkitystä idiolektissa tapahtuneiden muutosten tai sen muuttumattomuuden selittäjinä.</p> <p>&nbsp;</p> <p><strong>How and when does an idiolect change? Change in the idiolects of Finnish speakers in Helsinki and methods for studying the change</strong></p> <p>This study concerns real-time change and variation at the individual level. The focus is on nine informants born in the 1950s who have been interviewed three times, in the 1970s, 1990s and 2010s. The database is part of The Longitudinal Corpus of Finnish Spoken in Helsinki. The aim is to find out whether informants’ language use has changed during this time period on the level of phonological and morphological ­variables. Altogether 17 variables have been chosen for analysis. The variability and change of these variables are evaluated using Bayesian statistics. Bayesian analysis enables the illustration of an error margin in the idiolect studies. With its help, it is possible to describe the occurrence of each chosen variable on both an individual and a group level at the same time.</p> <p>The results show that tendencies and changes in language use are partly shared, partly individual. The majority of the idiolects studied have changed over the period of 40 years, and changes have been greater from the 1970s to the 1990s than from the 1990s to the 2010s; only one idiolect can be considered stable. In most of the cases, the proportion of the standard variants have increased from youth (1970s) to adulthood (1990s). Variation and change are discussed in the light of those changes that have taken place in individuals’ lives and the language attitudes they present in their interviews.</p> Hanna Lappalainen Liisa Mustanoja Michael O'Dell Copyright (c) 2019 Virittäjä 2019-12-15 2019-12-15 123 4 10.23982/vir.67808 Tunnekausatiivilauseen argumenttirakenne II https://journal.fi/virittaja/article/view/88360 <p>Suomen tunnekausatiivilause muodostuu tunnetta ilmaisevasta verbistä, johon liittyy tyypillisesti partitiivimuotoinen kokija, aiheuttaja tai kumpikin. Aiheuttaja voi olla paitsi nominatiivimuotoinen NP myös lausemainen, kuten ­A-infinitiivi, <em>kun</em>-lause, <em>että</em>-lause tai alisteinen kysymyslause. Tämän artikkelin tavoitteena on osoittaa generatiivisen syntaksin työkaluja käyttäen, että A-infinitiivi ja <em>että</em>-lause sijoittuvat tunnekausatiivi­lauseen argumenttirakenteessa komplementti­positioon, kun taas aiheut­tajana toimiva <em>kun</em>-lause voi sijoittua joko adjunkti- tai komplementti­positioon. Lisäksi artikkelissa esitetään Suomi24-korpusaineiston perusteella, että tunne­kausatiivien luokittelu tunne- ja tuntemusverbeihin korreloi lausemaisen aiheuttaja-argumentin yleisyyden kanssa.</p> <p>Artikkeli on toinen osa kahden artikkelin sarjasta. Ensimmäisessä osassa esitettiin, että aiheuttajana toimiva NP asettuu rakenteessa tyypillisesti ylemmäs kuin kokija. Koska lausemainen aiheuttaja asettuu välttämättä komplementtiin ja alemmas kuin kokija, tunnekausatiivilauseen argumenttirakenne näyttää siis vaihtelevan ainakin aiheuttaja-­argumentin tyypin mukaan.</p> <p>&nbsp;</p> <p><strong>The argument structure of the Finnish experiencer construction II: An embedded clause as a causer argument</strong></p> <p>This paper investigates the Finnish experiencer construction, which involves a psychological predicate and two optional arguments: the nominative causer and the partitive experiencer. The causer argument can be clausal, such as the A infinitive, the <em>kun</em> clause, a finite clause headed by the complementizer <em>että</em>, or an embedded interrogative clause.</p> <p>Mua &nbsp;&nbsp; jännittää &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; &nbsp; kertoa&nbsp;&nbsp; tämä &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp; sulle. (colloquial)</p> <p>I.par &nbsp; excite.caus.pres.3sg &nbsp; tell.inf&nbsp;&nbsp; this.nom &nbsp; you.to</p> <p>‘I’m excited to tell you about this.’</p> <p>The aim of this paper is to show within the framework of generative syntax that the A infinitive and the finite complement clause occupy the complement position in the experiencer construction, while the kun clause may occupy either the adjunct or complement position. The syntactic analysis is complemented with a corpus analysis of a corpus taken from the Suomi24 online messaging site. The comprehensive Finnish grammar divides experiencer verbs into two classes: those that express emotion and those that express sensation. The corpus analysis shows that verb type correlates with the frequency of a clausal causer.</p> <p>This article is the second in a series of two. The first article investigated constructions in which the causer argument was an NP. It demonstrated that the causer NP -occupies a higher position in the argument structure than the experiencer NP. In this -article, the author argues that a clausal causer occupies a lower position than the experiencer. This means that the experiencer construction has alternating argument structures for different types of causers.</p> Saara Huhmarniemi Copyright (c) 2019 Virittäjä 2019-12-18 2019-12-18 123 4 10.23982/vir.88360 Tavattomat infinitiivit https://journal.fi/virittaja/article/view/83320 <p>Markus Hamusen suomen kielen alaan kuuluva väitöskirja tarkastettiin Helsingin yliopistossa keskiviikkona 12. kesäkuuta 2019. Vastaväittäjänä toimi professori Jari Sivonen Oulun yliopistosta ja kustoksena professori Jaakko Leino.</p> <p><strong>Markus Hamunen</strong>: <em>Tavattomat infinitiivit</em>. <em>Eräiden myötätapahtumisen infinitiivirakenteiden konstruktiokielioppia suomen murteissa</em>. Väitöskirja. Helsinki: Helsingin yliopisto. Artikkeliväitöskirjan johdanto on luettavissa osoitteessa <a href="https://helda.helsinki.fi/handle/10138/301732">https://helda.helsinki.fi/handle/10138/301732</a>.</p> <p>&nbsp;</p> Markus Hamunen Copyright (c) 2019 Virittäjä 2019-12-16 2019-12-16 123 4 10.23982/vir.83320 Ajanilmausten sijainnit suomessa ja venäjässä(tulossa) https://journal.fi/virittaja/article/view/83954 <p>Juho Härmeen venäjän käännöstieteen alaan kuuluva väitöskirja <em>Ajanilmausten sijainnit suomessa ja venäjässä: kvantitatiivinen konstruktiotason näkökulma </em>tarkastettiin Tampereen yliopiston informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunnassa perjantaina 14.06.2019. Vastaväittäjänä toimi professori Ruprecht von Waldenfels Jenan yliopistosta ja kustoksena professori Mikhail Mikhailov Tampereen yliopistosta.</p> <p><strong>Juho Härme:</strong> <em>Ajanilmausten sijainnit suomessa ja venäjässä: kvantitatiivinen konstruktiotason näkökulma.</em> Tampereen yliopiston väitöskirjat 69. Tampere: Tampereen yliopisto 2019. Kirja on luettavissa osoitteessa <a href="http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1106-3">http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1106-3</a>.</p> <p>&nbsp;</p> Juho Härme Copyright (c) 2019 Virittäjä 2019-12-15 2019-12-15 123 4 10.23982/vir.83954 Maahanmuuttajalääkärien suomen kielen taito ja kielitaitotarpeet https://journal.fi/virittaja/article/view/85295 <p>Maija Tervolan suomen kielen alaan kuuluva väitöskirja tarkastettiin Tampereen ylipistossa perjantaina 6. syyskuuta 2019. Vastaväittäjänä toimi filosofian tohtori Tapani Möttönen Aalto-yliopistosta ja kustoksena professori Anneli Pajunen.</p> <p>Maija Tervola: <em>Maahanmuuttajalääkärien suomen kielen taito ja kielitaitotarpeet. Erityisalan kielitaidon näkökulma lääkärin työhön</em>. Tampereen yliopiston väitöskirjat 92. Tampere: Tampereen yliopisto. Kirja on luettavissa osoitteessa <a href="http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1164-3">http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1164-3</a>.</p> Maija Tervola Copyright (c) 2019 Virittäjä 2019-12-15 2019-12-15 123 4 10.23982/vir.85295 Millaista kieltä suomalainen sivistyneistö puhui? https://journal.fi/virittaja/article/view/85793 Heikki Paunonen Copyright (c) 2019 Virittäjä 2019-12-13 2019-12-13 123 4 10.23982/vir.85793 Kyllä kirjakieltä puhuttu on https://journal.fi/virittaja/article/view/87583 Erkki Lyytikäinen Copyright (c) 2019 Virittäjä 2019-12-13 2019-12-13 123 4 10.23982/vir.87583 Kansainvälinen nimistöntutkijayhteisö koolla Helsingissä https://journal.fi/virittaja/article/view/85825 Lasse Hämäläinen Jaakko Raunamaa Copyright (c) 2019 Virittäjä 2019-12-13 2019-12-13 123 4 10.23982/vir.85825 Yhteisymmärryksen rakentamisen monet keinot https://journal.fi/virittaja/article/view/83306 <p>Arvioitu teos</p> <p><strong>Jenny Paananen</strong>: <em>Yhteisymmärryksen rakentaminen monikulttuurisilla lääkärin vastaanotoilla</em>. Turun yliopiston<br>julkaisuja – Annales Universitatis Turkuensis, Sarja – Ser. C Osa – Tom. 465. Scripta Lingua Fennica Edita. Turku: Turun yliopisto 2019. isbn 978-951-29-7556-3. Johdanto 119 s., artikkelit 132 s. Luettavissa verkossa osoitteessa <a href="http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-7557-0">http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-7557-0</a>.</p> Esa Lehtinen Copyright (c) 2019 Virittäjä 2019-12-18 2019-12-18 123 4 10.23982/vir.83306 Kirjoitusten kintereillä https://journal.fi/virittaja/article/view/79624 <p>Arvioitu teos</p> <p><strong>Toini Rahtu</strong>, <strong>Susanna Shore</strong> &amp; <strong>Mikko T. Virtanen</strong> (toim.): <em>Kirjoitettu vuorovaikutus</em>. Tietolipas 260. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2018. 295 s. isbn 978-951-858-029-7.</p> Maija Saviniemi Copyright (c) 2019 Virittäjä 2019-12-13 2019-12-13 123 4 10.23982/vir.79624 Suomenruotsalaisuusliike suomalaisuusliikkeen peilikuvana https://journal.fi/virittaja/article/view/85794 <p>Arvioitu teos</p> <p><strong>Max Engman</strong>: <em>Kielikysymys. Suomenruotsalaisuuden synty 1812–1922. Suomen ruotsalainen historia 3.</em> Suomentanut Kari Koski. Svenska litteratursällskapet i Finland. Helsinki 2018. 483 s. isbn 978-951-583-425-6.</p> Heikki Paunonen Copyright (c) 2019 Virittäjä 2019-12-13 2019-12-13 123 4 10.23982/vir.85794 Karjalaan suostuneita https://journal.fi/virittaja/article/view/80339 <p>Arvioitu teos</p> <p><strong>Marja Torikka</strong> &amp; <strong>Jaakko Yli-Paavola</strong> (toim.): <em>Täyttä työtä. Akateemikko Pertti Virtarannan satavuotismuisto.</em> Helsinki: Karjalan Sivistysseura 2018. 294 s. isbn 978-952-7193-16-7.</p> Raija Lehtinen Copyright (c) 2019 Virittäjä 2019-12-13 2019-12-13 123 4 10.23982/vir.80339 Ranskalaisen strukturalismin kaari https://journal.fi/virittaja/article/view/79899 <p>Arvioidut teokset</p> <p><strong>Fransçois Dosse</strong>: <em>Strukturalismin historia. Osa I. Ohjelman synty 1945–1966.</em> Alkuperäisteos Histoire du structuralisme, tome 1: Le champ du signe 1945–1966 1992. Suomentanut Anna Helle. Helsinki: Tutkijaliitto<br>2011. 451 s. isbn 978-952-5169-70-6.</p> <p><strong>Fransçois Dosse</strong>: <em>Strukturalismin historia. Osa II. Joutsenlaulu 1967–</em>. Alkuperäisteos Histoire du structuralisme, tome 2: La chant du cygne 1967 à nos jours 1992. Suomentanut Anna Helle. Helsinki: Tutkijaliitto 2018. 531 s. isbn 978-952-7093-13-9.</p> <p>&nbsp;</p> Tapani Kelomäki Copyright (c) 2019 Virittäjä 2019-12-13 2019-12-13 123 4 10.23982/vir.79899 Vuosisisällys https://journal.fi/virittaja/article/view/88359 Johanna Komppa Copyright (c) 2019 Virittäjä 2019-12-18 2019-12-18 123 4 10.23982/vir.88359