Virittäjä

Suunvuoro

Laura Visapää — 2024-10-09

Elokuussa julkaistiin professori Tiina Onikki-Rantajääskön oikeusministeriön pyynnöstä laatima selvitysraportti suomen kielen tilasta, haasteista ja kielipoliittisesta tilanteesta. Raportti Suomi osallisuuden kielenä tarkastelee suomen kielen asemaa keskeisesti kahdesta näkökulmasta: yhtäältä sitä, voiko Suomessa elää täysipainoista elämää suomen kielellä esimerkiksi palvelujen ja koulutuksen näkökulmasta, ja toisaalta sitä, miten toteutuu maahanmuuttajien pääsy osalliseksi suomen kieleen.

Raportti on hyvin laaja ja kattaa esimerkiksi koulutuksen varhaiskasvatuksesta yliopisto-opintoihin, palveluiden ja työpaikkojen kielen, julkishallinnon kielen ja säädöskielen sekä arjen ja vapaa-ajan kieliympäristön. Kartoitusten jälkeen raportissa esitetään suosituksia, joiden avulla suomen kielen elinvoimaisuutta voisi tukea. Suomen kielen tila määritellään hyväksi, mutta esiin piirtyy monia aloja, joiden suhteen vaaditaan konkreettisia muutoksia. Erityisen ongelmalliseksi hahmottuu englannin kielen käyttö korkeakouluissa; oman jaksonsa saa myös suomenkielisen tiedejulkaisemisen keskeisyys ja ne haasteet, joita sillä avoimeen julkaisemiseen siirtyvässä julkaisumaailmassa on. Raportti peräänkuuluttaa ilahduttavan suorasanaisesti muuttunen julkaisutilanteen realistista hyväksymistä sekä ennen kaikkea rahoitusmallin muuttamista sellaiseksi, että suomenkieliset tiedelehdet voivat säilyä elinvoimaisina myös avoimen julkaisemisen aikakautena.

Suosittelen Virittäjän uusimman numeron lukemista selvitysraportin rinnalla, sillä se avaa kiinnostavia näkymiä raportin käsittelemiin kysymyksiin. Ehkä ilmeisin näistä on maahanmuuttajien pääsy osalliseksi suomen kieleen. Katriina Rantala käsittelee maahanmuuttajien suomen kielen oppimista episteemisistä aukoista neuvottelun kautta, ja Jyrki Kalliokoski sitä, kuinka suomen kieli kuuluu kaikille – ja miten meidän tulisi päästää irti metaforisesta käsitteistyksestä, jossa suomen kieli hahmottuu hauraaksi esineeksi, joka voi mennä rikki ”väärin” käytettäessä. Kielipoliittinen tilanne piirtyy esiin myös Sierge Rasmuksen artikkelissa, jossa tarkastellaan Utsjoelta kerätystä aineistosta suomen kielen verbien morfologista mukauttamista pohjoissaameen. Numeron monissa kirja-arvioissa nousee esiin intersektionaalisia teemoja, joissa käsitellään erityisesti vähemmistöjä ja haavoittuvia väestöryhmiä. Metatason suhteeseen taas voi hahmottaa Taru Nordlundin ja Ritva Pallaskallion artikkelin, jossa käsitellään saan ilmoittaa -rakenteen kehitystä historiallisesti ja kielellisesti suhteessa kirkonkuulutuksiin, joiden kautta kansalle välitettiin hallinnon tarpeelliseksi katsomia tietoja, ohjeita ja määräyksiä.

Uusin Virittäjä on heti avoimesti saatavilla kaikille tilaajilleen lehden julkaisupäivästä alkaen, muutoin vuoden päästä julkaisuajankohdasta. Kalliokosken puheenvuoro julkaistaan kuitenkin ajankohtaisuutensa takia heti avoimesti saatavana.

Keskustelukumppanina chatbotti

Heidi Vepsäläinen — 2024-10-09

Performatiivin voima ja tekstilajin synty

Taru Nordlund — 2024-10-09

Tutkimus käsittelee asetuksille ja kuulutuksille tyypillisen hallinnollisen kielen tekstilajipiirteen, performatiiviformulan saan minä ilmoittaa, siirtymistä sanomalehtien kaupallisiin ilmoituksiin 1800-luvun lopussa. Teoreettisesti tutkimus sijoittuu sosiolingvistiikan ja diskurssintutkimuksen alueille. Tutkimuksen kuulutusaineisto on peräisin Kaarinan seurakunnanarkistosta, ja sanomalehtiaineiston analyysissä on hyödynnetty Kansalliskirjaston digitaalista sanomalehtiarkistoa.

Kuulutukset ja ilmoitukset erotetaan tutkimuksessa eri tekstilajeiksi sekä funktionaalisten että kielellisten piirteiden perusteella. Kuulutuksille keskeistä on tekstin velvoittavuus: niiden funktiona oli ohjata ja määrätä alamaisia. Kielellisesti velvoittavuutta rakentaa hallinnollinen performatiiviformula, jonka ilmoittamaan asiaan performatiivin lausujalla on ilmoitusvelvoite tai toteuttamisvalta, sekä intertekstuaaliset viittaukset hallinnollisen tekstiketjun muihin teksteihin. Ilmoitukset sen sijaan ovat erilaisia valtakunnallisia, alueellisia tai henkilökohtaisia tiedottavia tekstejä, joita velvoittavuuden sijaan määrittelee tekstin tuottajan ja vastaanottajan välinen vapaaehtoisuuteen perustuva suhde. Sekä kuulutuksia että ilmoituksia luettiin perinteisesti ääneen kirkossa (ns. kirkonkuulutukset), ja ne siirtyivät 1800-luvulla myös sanomalehtiin.

Tutkimus osoittaa, että performatiivirakenteeseen siirtyminen kirkossa ääneen luettavasta hallinnollisesta kielestä sanomalehtien kaupallisiin ilmoituksiin on osa 1800-luvun lopun yhteiskunnallista muutosta. Se on myös osoitus entekstualisaatioprosessista, jossa diskurssit ja vuorovaikutuksen osallistujien roolit järjestäytyivät uudella tavalla. Kaupallisen tekstin tuottaja ei enää sijoittanut itseään osaksi hallinnollista ketjua, vaan ilmauksen kautta rakentuivat uudenlaiset kauppiaan ja asiakkaan roolit, joista eksplisiittinen merkki olivat ilmoituksiin ilmestyvät vuorovaikutukselliset asemointi-ilmaukset (nöyrimmästi, kunnioitetulle yleisölle). Niiden avulla ilmoittaja asettui yleisöä palvelevaan asemaan. Uudessa tekstikontekstissa performatiivirakenne kantoi yhä mukanaan yhteisöllistä muutoksen ja arvovallan merkitystä, jonka avulla ilmoittaja rakensi itselleen luotettavan liikeenharjoittajan ja kauppiaan identiteettiä.

Performatiivirakenteeseen kiteytyy suuri määrä sosiosemioottista tietoa 1800-luvun yhteiskunnan toiminnasta ja arvoista. Rakenteen siirtyminen uuteen kontekstiin valaisee osaltaan myös kaupallisten ilmoitusten varhaisvaiheita suomenkielisessä lehdistössä.

Performative power and evolution of a text genre. The formula saan ilmoittaa ‘[I] let you know’ as a genre feature in some Finnish texts in 1850–1939

The article examines how a linguistic feature from administrative language came to be used in commercial announcements printed in Finnish newspapers at the end of the 19th century. The theoretical basis of this research is in historical sociolinguistics and discourse analysis, and the analysis leans on the concept of entextualisation. The material used in this study is taken from the Kaarina parish archive and the digital newspaper archive of the Finnish National Library.

The structure analysed in this study is a performative formula of the type saan minä [kunnioitettavalle yleisölle] ilmoittaa ‘[I] let [the respected audience] know’. In the first part of the article, the selected texts are divided into two separate genres according to their form and function. Announcements are texts that contain a performative formula, that oblige the recipient, and appear as part of a longer administrative genre chain. The function of announcements is thus to direct and to order subordinates of the ruler. Notices, however, consist of local, regional, or national texts with an informative function. As opposed to announcements, in notices, the relationship between the producer and the recipient of the text is a voluntary one. Announcements and notices were both read aloud in church, and both also appeared in newspapers. The research material also contains hybrid texts that combine features of both genres.

The second part of the analysis illustrates one such entextualisation process, namely the transition of the performative formula from administrative language to commercial notices in newspapers. The analysis shows how this linguistic change was linked to certain societal changes. The earliest commercial newspaper notices employ rhetorical devices used by administrative authorities. Gradually, however, a new kind of participation framework was built into these notices. In the earliest advertisements, the announcer no longer positioned himself as part of an administrative chain, but rather, new interactive roles of merchant and customer were established. Explicit signs of these roles were ‘positioning expressions’ (e.g. respected audience) that began to appear in the notices. In the new context, the performative formula still carries the meaning of performative power and enables the announcer to build the identity of a reliable businessman and merchant for himself.

A large amount of socio-semiotic information about the practices and values of 19th-century Finnish society is crystallised in this performative formula. Its transition to a new context also sheds light on the early stages of commercial announcements in the Finnish-language press.

Episteemiset aukot ja niiden käsittely luokkahuonevuorovaikutuksessa S2-alkeisoppijoilla

Katriina Rantala — 2024-10-09

Tutkimuksessa tarkastellaan, miten suomi toisena kielenä (S2) -alkeisoppijat tuovat esille kielenainekseen tai oppimateriaaleihin liittyviä episteemisiä aukkoja ja miten niitä käsitellään vuorovaikutuksessa. Episteemisellä aukolla viitataan tilanteeseen, jossa osallistuja asemoituu tietämättömäksi jonkin asian suhteen ja jota seuraa episteeminen hakujakso. Kielen oppitunnilla kieleen liittyvät episteemiset aukot ovat jatkuvasti läsnä, ja niiden käsittely on keskeinen osa oppimista. Tiedollisiin suhteisiin liittyy myös normeja siitä, millä tavalla tietämistä tai tiedon pyyntöjä on hyväksyttävää esittää.

Aineistona käytetään videoituja luokkahuonetilanteita, joissa oppijat tekevät kauppaharjoitusta ostajan ja myyjän rooleissa. Mukana on vertaisoppijoiden lisäksi opettajana toimiva tutkija, joka voi myös osallistua sanastollisten ongelmien ratkaisemiseen. Menetelmänä on keskustelunanalyysi.

Aineiston episteemiset hakujaksot alkavat kahdenlaisessa sekventiaalisessa asemassa: ostajana toimiva oppija aloittaa episteemisen hakujakson ostamisen kohteen nimityksestä, tai myyjänä toimiva oppija aloittaa hakujakson, joka kohdistuu ostajan pyytämään tuotteeseen. Ostajan oma-aloitteiset hakujaksot näyttäytyvät hyväksyttävänä keinona, jolla oppija voi tuoda esille sanastollisen ongelman ja suuntautua oppimiseen. Avoimimmin episteeminen aukko tuodaan esille suuntaamalla eksplisiittinen tiedon pyyntö tutkijalle. Yleistä on myös aloittaa sanahaku, jonka aikana oppija voi tuoda esille kompetenssiaan kielenkäyttäjänä mutta myös saada apua vastaanottajilta, usein toiselta oppijalta. Sen sijaan tilanteita, joissa episteeminen aukko on myyjänä toimivalla oppijalla, osallistujat käsittelevät häivytetymmin. Oppijat voivat tuoda episteemistä statustaan esille eri tavoilla ja tukeutua myös keholliseen toimintaan. Aineistossa korostuu kehollisuus ja oppimateriaalien hyödyntäminen osana episteemisistä suhteista neuvottelemista, jolloin episteemisiä aukkoja ei useinkaan tarvitse eksplisiittisesti sanallistaa.

Epistemic gaps and how to manage them in L2 classroom interactions with beginner-level learners

The article examines how beginner-level learners of Finnish as a second language (L2) express and manage knowledge gaps in classroom interactions. By epistemic gap, the author means a situation in which a participant is positioned as lacking knowledge about a certain subject, and this is then followed by an epistemic search sequence. In a language classroom, language-related knowledge gaps are constantly present, and managing them is an essential part of learning. The epistemic domain contains norms that dictate the acceptable ways in which claims of and requests for knowledge are presented.

The data consists of classroom activities in which learners practise shopping situations, both in the roles of buyer and seller. In addition to other peer learners, a teacher-researcher is also present and can contribute to solving any lexical problems. The methodological framework for this study is that of conversation analysis.

The epistemic search sequences in the data start in two sequential positions: the learner as a buyer initiates the epistemic search sequence regarding the name of the object to be purchased, while the learner as a seller initiates the search sequence regarding the product requested by the buyer. The buyer’s self-initiated epistemic search sequences are seen as an acceptable way for the learner to raise a vocabulary problem and orient themselves towards learning. The most overt way to claim a lack of knowledge is to address an explicit request for information to the researcher. It is also common to initiate a word search, during which the learner can not only express their competence as a language user but also receive help from a recipient, often another learner. In contrast, participants deal with situations in which the seller is the one with the epistemic gap in a more covert manner. Learners can express their epistemic status in different ways, and they can also rely on embodied action. The data highlights embodiment and the use of learning materials as ways of negotiating epistemics, which means that epistemic gaps often do not need to be explicitly verbalised.

Suomen kielen verbien morfologinen mukauttaminen pohjoissaameen puhutun kielen aineistossa

Sierge Rasmus — 2024-10-09

Artikkelissa tarkastellaan suomen kielen verbien morfologista mukauttamista puhuttuun pohjoissaameen. Aihetta ei ole aikaisemmin tutkittu, mutta on esitetty, että pohjoissaamessa vieraskieliset verbit sovitetaan supistumaverbien taivutusluokkaan.

Aikaisemmin on esitetty, että kielisukulaisuus tai typologinen samankaltaisuus mahdollisti verbien monipuolisen mukauttamisen saamesta kveeniin. Käsillä oleva artikkeli tutkii samaa ilmiötä, mutta tässä mukauttamissuunta on päinvastainen eli itämerensuomesta saameen. Tutkimusaineisto on kerätty Oulun yliopiston Saamelaisen kulttuuriarkiston pohjoissaamenkielisestä haastatteluaineistoista.

Verbien lainaamiseen on eroteltu neljä lainaamisen strategiaa (suora upotus, epäsuora upotus, tehdä-verbi strategia ja paradigman siirto). Tämän tutkimuksen kannalta kaksi ensimmäistä strategiaa ovat merkittäviä. Suorassa upotuksessa lainattu verbi sijoitetaan johonkin olemassa olevaan taivutuskategoriaan ja epäsuorassa upotuksessa verbiin liitetään lainaverbeille ominainen johdin, kuten esimerkiksi suomen tapauksessa eera-johdin. Verbejä lainattaessa suomesta saameen ei ole vastaavanlaista selvää johdinta, joka olisi varattu vain verbien lainaamiseen, mutta sen sijaan suomen ja saamen välinen verbien mukauttaminen hyödyntää olemassa olevia johdinvastaavuuksia. Johdinvastaavuuksien käyttö mahdollistaa verbien täyden integroimisen kieleen, mikä tarkoittaa sitä, että lainatulle verbille on mahdollista luoda täysi taivutusparadigma kohdekielessä. Täten verbien lainaaminen on ikään kuin morfologian tasolla tapahtuva etymologinen nativisaatio. Suomen kielen yleisemmät verbityypit mukautetaan ongelmitta saameen (esimerkiksi haastatella > haastatallat). Tutkimusaineistossa ei ole verbejä, jotka kuuluisivat suomen kielen marginaalisempiin taivutustyyppeihin, kuten esimerkiksi juosta, piestä, syöstä.

The morphological adaptation of Finnish verbs to Northern Sámi in a spoken corpus

The article examines the morphological adaptation of Finnish verbs to spoken Northern Sámi. This topic has not been studied before, but it has been posited that in Northern Sámi foreign verbs are adapted to the conjugation class of contracted verbs.

Lindgren and Niiranen’s (2018) research has shown that linguistic kinship or typological similarity enable the versatile adaptation of verbs from Sámi to Kven. The present article examines the same phenomenon, but here adaptation occurs in the opposite direction.

The research material is gathered from the interview collections of the Sámi culture archive held at the University of Oulu. Finnish verbs were then extracted from these interviews. Wohlgemuth (2009) distinguishes four verb-borrowing strategies: direct insertion, indirect insertion, do-verb strategy, and paradigm shift. For the purposes of the present study, the first two of these strategies are important. In direct insertion, the borrowed verb is placed in one of the existing conjugation categories, while in indirect insertion, a suffix characteristic of loan verbs is attached to the verb, such as the -eera suffix in Finnish. When adapting a verb from Finnish to Sámi, there is no equivalent suffix used only for borrowed verbs, but in the adaptation process speakers tend to use the Sámi equivalent for the Finnish suffixes.

The use of suffix correspondences enables the complementary integration of verbs into the language, which means that it is possible to create a full conjugation paradigm for the borrowed verb in the target language. Thus, borrowing verbs is, as it were, the etymological nativisation of morphology. The more common Finnish verb types can be easily adapted into Sámi (e.g., haastatella > haastatallat ,‘to interview’). There are no verbs in the research material that belong to the more marginal Finnish inflectional types, such as juosta (‘to run’), piestä (‘to thrash’), syöstä (‘to throw’).

Koko keho käytössä

Anna-Kaisa Jokipohja — 2024-10-09

Anna-Kaisa Jokipohjan suomen kielen alaan kuuluva väitöskirja tarkastettiin Tampereen yliopistossa lauantaina 17. helmikuuta 2024. Vastaväittäjänä toimi dosentti Teppo Jakonen Turun yliopistosta ja kustoksena professori Niina Lilja.

Anna-Kaisa Jokipohja: Kädet, keho, kieli. Yhteisymmärryksen multimodaalinen jäsentyminen ja kielen oppimisen hetket kokkaus- ja viljelyvuorovaikutuksessa. Tampere: Tampereen yliopisto 2024.

Kirja on luettavissa osoitteessa: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-3282-2.

Tieteen yleistajuistaminen rajatyönä

Elina Vitikka — 2024-10-09

Elina Vitikan suomen kielen alaan kuuluva väitöskirja tarkastettiin Helsingin yliopistossa perjantaina 3. toukokuuta 2024. Vastaväittäjänä toimi professori Esa Lehtinen Jyväskylän ylipistosta ja kustoksena professori Pirjo Hiidenmaa.

Elina Vitikka: Yleistajuistaminen rajatyönä – Moniäänisyys ja vuorovaikutus tutkijalähtöisessä tiedeviestinnässä. Helsingi: Helsingin yliopisto.

Kirja luettavissa osoitteessa http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-9755-9

Kenelle suomi kuuluu?

Jyrki Kalliokoski — 2024-10-09

Teksti perustuu professori Jyrki Kalliokosken jäähyväisluentoon Helsingin yliopistossa 12.4.2024.

Kielen ja sen oppimisen materiaalisuudesta

Teppo Jakonen — 2024-10-09

Arvio teoksesta:

Anna-Kaisa Jokipohja: Kädet, keho, kieli. Yhteisymmärryksen multimodaalinen jäsentyminen ja kielen oppimisen hetket kokkaus- ja viljelyvuorovaikutuksessa. Tampereen yliopiston väitöskirjat 951. Tampereen yliopisto 2024. 129 s. + liitteet + 4 artikkelia. isbn 978-952-03-3281-5. https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-3282-2

Kattavasti ja kunnianhimoisesti kielen ja osallisuuden suhteesta

Irina Herneaho — 2024-10-09

Arvioitu teos:

Jenny Paananen, Meri Lindeman, Camilla Lindholm & Milla Luodonpää-Manni (toim.): Kieli, hyvinvointi ja haavoittuvuus. Kohti kielellistä osallisuutta. Helsinki: Gaudeamus 2023. 288 s. isbn 978-952-345-216-9.

Mittava perusteos sukupuolen ja seksuaalisuuden tutkimukseen

Sanni Surkka — 2024-10-09

Arvioitu teos:

Jo Angouri & Judith Baxter (toim.): The Routledge handbook of language, gender, and sexuality. Lontoo: Routledge 2021.
650 s. isbn: 9781315514857 (e-kirja). https://doi.org/10.4324/9781315514857.

Digitaalisen vuorovaikutuksen tutkimuskentän nykytilan kartoitus: haasteet ja näkymät

Saija Merke — 2024-10-09

Arvioitu teos:

Aino Koivisto, Heidi Vepsäläinen & Mikko T. Virtanen (toim.): Conversation analytic perspectives to digital interaction. Practices, resources, and affordances. Studia Fennica 22. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2023. 285 s. isbn
978-951-858-631-2 (painettu), 978-951-858-632-9 (e-julkaisu).

Kielten museoita maailmassa

Leena Kolehmainen — 2024-10-09

Arvioitu teos:

Margaret J.-M. Sönmez, Maia W. Gahtan & Nadia Cannata (toim.): Museums of language and the display of intangible cultural heritage. Lontoo & New York: Routledge 2020. 335 s. isbn 978-1-03-208241-7.