Virittäjä https://journal.fi/virittaja <p class="kks1">Virittäjä on suomen kielen ja sen opetuksen tutkimusta esittelevä tieteellinen aikakauslehti, joka julkaisee artikkelien lisäksi myös alaa koskevia esseitä, katsauksia, havaintoja ja kirja-arvosteluja sekä keskustelupuheenvuoroja. Virittäjä on perustettu vuonna 1897, ja se ilmestyy neljästi vuodessa.</p> <p class="kks1">Lehti on vapaasti luettavissa 12 kuukauden kuluttua numeron julkaisemisesta (numerosta 1/2002 alkaen). Jäsentilaajat voivat rekisteröityä verkkolehden lukijoiksi, jolloin lehden sisältö on avoinna heti ilmestymisestä alkaen. Rekisteröitymisessä käytetään Virittäjän omaa sähköistä lomaketta, ks. <a href="http://journal.fi/virittaja-rekisteroityminen/register.php">tilaukset</a>.</p> <p class="kks1">Lehti käyttää OJS-julkaisujärjestelmää, mutta osa aineistosta on edelleen vanhoilla verkkosivuilla osoitteessa <a href="http://www.kotikielenseura.fi/virittaja/" target="_blank" rel="noopener">http://www.kotikielenseura.fi/virittaja/</a>.</p> <p class="kks1">Virittäjä on vuoden 2015 alusta ottanut käyttöön Tieteellisten seurain valtuuskunnan vertaisarviointitunnuksen ja sitoutunut noudattamaan sen käytölle asetettuja ehtoja (ks. <a href="http://www.tsv.fi/tunnus" target="_blank" rel="noopener">http://www.tsv.fi/tunnus</a>).</p> <p class="kks1">&nbsp;</p> fi-FI <p>Jokaisesta Virittäjässä julkaistavasta kirjoituksesta solmitaan lehden ja tekijän tai tekijöiden edustajan kanssa kustannussopimus. Virittäjän kustannussopimus pohjautuu väljästi <a href="http://www.tiedekustantajat.fi">Tiedekustantajien liiton</a> sopimusmalliin. Kustannussopimus kattaa kirjoituksen julkaisun Virittäjän paperi- ja/tai verkkolehdessä. Lisäksi se ennakoi sähköisen julkaisun ja arkistoinnin mahdollisia tulevia tarpeita. Sopimuksella tekijä sitoutuu välttämään kirjoituksensa rinnakkaisjulkaisua.</p> <p>Tekijänoikeuksista saa lisätietoa <a href="http://www.kopiosto.fi">Kopioston</a> sivuilta. Virittäjä on tieteellinen aikakausjulkaisu, joka ei tavoittele kaupallista hyötyä vaan kustannussopimuksen tavoitteena on tunnustaa tekijän moraaliset oikeudet teokseen ja mahdollistaa Virittäjän tarjoama tieteellisen tiedon levittäminen niin painetussa muodossa kuin sähköisillä foorumeilla.</p> <p><a href="http://www.kotikielenseura.fi/vir_kustannussopimus/">Kustannussopimuslomake pdf-muodossa</a>.</p> etunimi.sukunimi@helsinki.fi (Hanna Lappalainen) verkko-virittaja@kotikielenseura.fi (Johanna Komppa) ke, 19 kesä 2019 15:29:07 +0300 OJS 3.1.1.4 http://blogs.law.harvard.edu/tech/rss 60 Suunvuoro https://journal.fi/virittaja/article/view/79823 <p>Tämän Virittäjän teemanumeron aiheena on kielikontaktien jäljet kirjoitetun suomen kielen historiassa. Kielikontaktien jälkiä vanhoissa teksteissä voidaan tarkastella niin synkronisesti kuin diakronisesti. Tässä numerossa keskiös­sä ovat kirjallisilla vuosi­sadoilla suomen kieleen vaikuttaneet vieras­peräiset mallit, käännös­toiminnan synnyttämät tarpeet ja valintoja ohjanneet ideaalit. Numero sopii hyvin jatkoksi viime vuosien Virittäjän teemanumeroille, joissa on käsitelty kieli­kontakteja, kääntämistä ja kieli-ideologioita. Kielikontaktien vaikutukset näkyvät suomen­kielisissä teksteissä kaikilla kielen tasoilla. Ne ovat esillä myös teemanumeron kirjoituksissa, joissa tarkastellaan muun muas­sa lause­tason sana- ja muotovalintoja, lainasanoja, johtomorfologiaa, eri­taustaisten ilmaus­ten variaa­tiota, kirjallista vuorovaikutusta ja tekstikonventioita.</p> <p>Suomen kirjakielen historia alkaa 1500-luvulla painetuista teksteistä; niiden lisäksi on säilynyt muutamia samanikäisiä käsikirjoituksia. Menneiden vuosisatojen kieli­kontaktit ovat liittyneet sekä suulliseen kanssakäymiseen että kirjalliseen toimintaan. Kirjakielen osalta merkittävin kielikontakti on kääntäminen, jonka välityksellä on omaksuttu runsaasti vaikutteita muista kielistä. Ruotsin kielen merkitys kulttuuri­vaikutteiden välittäjänä ja kielen käytön esikuvana oli varhaisilla kirjallisilla vuosi­sadoilla erityisen suuri. Vaikutus säilyi voimakkaana vielä Ruotsin ajan jälkeenkin, erityisesti 1800-luvulla. Toinen suomen kannalta merkittävä kieli oli Itämeren alueen kaupunkien ja kaupan kieli alasaksa. Reformaation seurauksena saksan vaikutus ja esikuvallinen rooli pysyi vahvana myös uudella ajalla. Toisinaan on vaikea pitävästi osoittaa, kumpi keskenään läheisistä sukukielistä, ruotsi vai saksa, on lopulta toiminut ensisijaisena vaikuttajana. Kysymys voi olla myös kielten yhteisvaikutuksesta. Tärkeitä lähdekieliä varhaisilla kirjallisilla vuosisadoilla olivat myös sivistyksen kieli latina ja Raamatun alkukieli kreikka.</p> <p>Varhaiset suomenkieliset tekstit edustavat vanhinta dokumentoitua suomea, mikä tekee niistä suomen kielen tutkimuksen kannalta erityisiä. Varhaisten kirjallisten vuosi­satojen intensiivisten kielikontaktien vuoksi ne tarjoavat antoisaa aineistoa monen­tyyppiseen tutkimukseen. Menneiden vuosisatojen tekstien välityksellä voidaan päästä käsiksi erilaisiin kielen rakenteisiin ja käyttöön liittyviin muutosprosesseihin ja kielen kehitykseen vaikuttaneisiin tekijöihin ja selittää siten nykykielen ilmiöitä, rakenteita ja merkityksiä. Ilmiöiden taustan tunteminen mahdollistaa kielen ja sen käytön monipuolisen, syvällisen ja kokonaisvaltaisen ymmärtämisen.</p> <p>Vaikka vanhan kirjakielen ja vanhojen tekstien tutkimus edellyttää erityis­osaamista, kuten useiden kielten ja vanhojen kielimuotojen hallintaa, vanhojen tekstien lukemiseen harjaantuneisuutta ja kulttuurikontekstien tuntemusta, on <em>vanhan kirja­suomen tutkimus</em> luokittelevana käsitteenä yhtä kuvaava kuin <em>nykysuomen tutkimus</em>. Vanha kirja­suomi onkin kielimuodon nimitys, jolla viitataan käytännössä tutkimusaineistoon; tätä aineistoa taas voidaan tarkastella kieli­tieteen eri osa-alueiden näkökulmista, eri metodein ja erilaisissa teoreettisissa viite­kehyksissä. Myös tässä numerossa kieltä ja tekstejä analysoidaan monin tavoin sekä diakronisesti että synkronisesti. Vanhojen tekstien tutkimus on tyypillisesti tavalla tai toisella kontrastiivista. Tämän teemanumeron kirjoituksissa vertailtavina ovat suomi ja sen kanssa kontaktoineet vieraat kielet, kirjasuomen kehitys­vaiheita edustavat kielimuodot sekä suomen tavoin reformaation vaikutuksesta 1500- ja 1600-luvun kuluessa kirjallistunut lähisukukieli viro. Yhtä lailla kiinnostavaa tietoa tarjoavat kielten ja kielimuotojen yhteiset piirteet kuin niiden väliset erot.</p> <p>Molemmissa teemanumeron artikkeleissa haetaan vastauksia kysymyksiin, kuinka kirjakielessä on toimittu, kun lähtökielten rakenteille ja ilmaisutyypeille ei ole ollut olemassa oma­peräisiä vastineita, minkälaisen prosessin tuloksena ja miksi uusi aines tai kielen­käyttötapa on vakiintunut kieleen ja kuinka omaperäisen kiele­naineksen merkitys­ala on muuttunut vieraan vaikutuksen seurauksena. Kirsi-Maria Nummilan artikkelissa analysoidaan lainaperäisten johtimien omaksumista kirjallisilla vuosi­sadoilla. Erityisesti kompleksisen sanaston osalta keskeinen kysymys on kautta kirja­suomen historian ollut, lainataanko vai sovelletaanko omaa ilmaisu­varantoa. Duha Elsayedin artikkeli käsittelee indoeurooppalaisten kielten futuurin ilmaisemista varhaisissa suomen- ja viron­kielisissä teksteissä. Artikkeli vastaa edellä esitettyihin kysymyksiin ja tuo lisäksi esiin, kuinka tarkasteltavissa lähisukukielissä tehdyt valinnat ja kieliopillistumispolut eroavat toisistaan. Artikkeleissa on keskeisesti esillä myös laina­taustaisen ilmaisutyypin elinkaaren pituus ja siihen vaikuttaneet kielensisäiset ja -ulkoiset tekijät.</p> <p>Keskeisiä kysymyksiä kontaktien jälkiä tarkasteltaessa ovat esimerkiksi olleet, minkä­laisia vaikuttavia tekijöitä kielenkäyttäjän valintojen taustalla on ollut, kuinka tiedostettua vieraan mallin tai aineksen käyttö on ollut, kuinka kielenkäyttöön ja kääntämiseen liittyvät ihanteet ovat vaikuttaneet ratkaisuihin ja kuinka tämä kaikki heijastuu nykysuomeen. Vierasperäisten kielen­ainesten ja kielenkäyttötapojen vakiintumisen kannalta keskeistä on ollut kielenohjailun suhtautuminen niihin. Näitä kysymyksiä käsitellään monelta osin sekä edellä esitellyissä teksteissä että erityisesti Heidi Salmen havaintokirjoituksessa. Salmen tutkimuksen kohteena on, kuinka lähdet­ekstit ovat vaikuttaneet Agricolan vihastumista ilmaisevien verbien rektioihin. Analyysi tuo lisäksi esiin muun muassa sen, millainen vaikutus eri tekstilajeissa toteutetuilla käännös­strategioilla on ollut valintoihin vieraan ja omaperäisen ilmaisutyypin välillä.</p> <p>Karin Petersonin ja Maria Lehtosen havaintokirjoitukset käsittelevät kirjoitettuun vuorovaikutukseen liittyviä käytänteitä ja tekstikonventioita vanhimmissa suomen­kielisissä teksteissä. Peterson tarkastelee, minkälaisia funktioita ja merkityksiä koodin­vaihdolla on 1500-luvun sekä suomea että latinaa sisältävässä liturgisessa tekstissä. Lehtonen puolestaan selvittää, minkälaisia lyhentämis­käytäntöjä 1500-luvun käsi­kirjoituksissa esiintyy. Tutkimukset tuovat esiin, kuinka keskiajan ja uuden ajan taitteen eurooppalaisen kulttuuripiirin kirjalliset konventiot ja kielenkäyttötavat ovat päätyneet myös suomalaisiin konteksteihin ja suomenkielisiin teksteihin.</p> <p>Kokonaisuuden päättää Kielitieteen kentiltä -osiossa Lehtosen kirjoitus, jossa hän esittelee Vanhan kirjasuomen sanakirja -hanketta ja sähköisen sanakirjan käyttötapoja.</p> <p>Kirsi-Maria Nummila&nbsp;</p> <p>Tämän teemanumeron on koonnut työryhmä Kirsi-Maria Nummila, Heidi Salmi, Duha Elsayed ja Harri Uusitalo.</p> Kirsi-Maria Nummila ##submission.copyrightStatement## https://journal.fi/virittaja/article/view/79823 ma, 17 kesä 2019 15:20:58 +0300 Lainasanojen vaikutus suomen kirjakielen johtomorfologiaan. https://journal.fi/virittaja/article/view/65375 <p>Johtimien suuri määrä on kuulunut suomen kielen ominaispiirteisiin kautta aikojen. Suomi on ollut kirjallisilla vuosisadoilla eli 1500-luvulta nykypäivään johdin-ainesten suhteen hyvin omavarainen, mutta tästä huolimatta kieleen on omaksuttu laina-sanaston mukana muutamia johtimia. Tässä artikkelissa tarkastellaan, kuinka kirjallisena aikana lainatut johtimet on omaksuttu suomen sananmuodostukseen, milloin vierasperäisellä johtimella on alettu muodostaa uutta sanastoa ja minkälaista johtimen käyttö on eri aikoina ollut. Tutkimuksen keskeisenä tehtävänä on selvittää lainaamisen taustalla oleva motivaatio: miksi ja mihin funktioon runsasjohtiminen kieli on lainannut muilta? Tutkimuksen keskiös-sä ovat sekä omalähtöiselle sanan-muodostukselle mallin tarjonneet lainasanat että näiden mukaan muodostettu uusi sanasto. Yksityis-kohtaisen tarkastelun kohteena ovat lainaperäiset <em>nna</em>- ja <em>isti</em>-johtimet. Vertailun vuoksi tarkastellaan lisäksi <em>skA</em>-, <em>tAr</em>- ja <em>ismi</em>-johdoksia.</p> <p>Suomen lainajohtimet edustavat semanttisesti ja rakenteellisesti kielissä tyypillisesti lainautuvia johtimia. Ne osoittautuvatkin lainatuiksi myös niissä kielissä, joista ne on omaksuttu suomeen. Johdinainesten lainaaminen suomen kieleen on sidoksissa yhteiskunnan muutoksiin, kirjakielistymiseen ja uusien ilmaisu-keinojen tarpeeseen. Semanttisiin tarpeisiin vastaamisen lisäksi lainajohtimilla on voitu täydentää oma-peräistä sananmuodostussysteemiä niiltä osin kuin siinä on produktiivisuuteen vaikuttavia rajoitteita. Yleisesti ottaen suomen ei ole lainattu johtimia ilman syytä ja tarvetta. Kielenohjailu on suhtautunut lainaperäisiin johtimiin torjuvasti, mikä on osaltaan vaikuttanut niiden vakiintumiseen. Tuoreiden ja innovatiivisten johdosten muodostusta se ei kuitenkaan ole estänyt.</p> <p><strong>The impact of loanwords on the derivational morphology of written Finnish: Diachronic study on the borrowing of suffixes during the literary centuries</strong></p> <p>An abundance of derivational morphology has been a characteristic of the Finnish language throughout the ages. During the literary centuries (from the 16th century to the present), Finnish has been particularly self-sufficient in terms of suffixes. There are, however, a few suffixes that have been adopted into Finnish. The present study examines how these few borrowed derivative elements were adopted into native Finnish word formation, when the foreign suffixes began to be used for lexical innovations, and how these elements have been used over time. The central purpose of this diachronic study is to map the motivations behind the borrowing: why and to what purpose does a language with a significant amount of derivational morphology borrow affixes from other languages? The study focuses on loanwords that have provided a model for native word formation as well as lexical innovations in Finnish through these models. Specific focus is given to the loan suffixes -<em>nna</em> and -<em>isti</em>. For comparison the suffixes -<em>skA</em>, -<em>tAr</em>, and -<em>ismi</em> will also be examined.</p> <p>The borrowed suffixes of Finnish are semantically and structurally representative of the kinds of affixes typically borrowed across languages. The same suffixes were first borrowed into the languages from which they were borrowed into Finnish. The adoption of suffixes into the Finnish language is connected to changes in society, the development of the literary language, and the need for new means of expression. In addition to meeting semantic needs, borrowed suffixes have also been used to complement the native system of word formation in places where any limitations affecting productivity exist. In general, suffixes have not been borrowed into Finnish without a specific purpose or need. Language planning in Finland has traditionally had quite a negative attitude towards borrowed suffixes, and this has had an effect on such suffixes becoming established in the language. However, such attitudes have not prevented the formation of new and innovative derivatives.</p> Kirsi-Maria Nummila ##submission.copyrightStatement## https://journal.fi/virittaja/article/view/65375 ma, 17 kesä 2019 15:22:14 +0300 Suomen ja viron PITÄÄ- ja SAADA-verbien käyttö futuurin apuverbeinä varhaisissa raamatunkäännöksissä https://journal.fi/virittaja/article/view/65380 <p>Artikkelissa vertaillaan kahta vanhassa kirjasuomessa ja -virossa runsaana esiintynyttä futuurikonstruktiota, PITÄÄ- ja SAADA-futuureja varhaisimmissa raamatun-käännöksissä: suomen osalta Bibilassa (1642) ja viron osalta Wastne Testamentissa (1686 ja Piibli Ramatissa (1739). Molemmat verbit ovat vanhaa yhteis-sanastoa ja nyky-kielissä monifunktioisia sekä leksikaalisessa että modaalisessa käytössään. Kun varhaiset kääntäjät kehittivät lähtökielten kieliopillisille futuureille vastineita, PITÄÄ ja SAADA päätyivät suomessa ja virossa varsin erilaisten futuuri-muodosteiden aineksiksi. Tämä johtuu siitä, että viron <em>saama</em>-futuuri on kehittynyt verbin kieli-opillistumispolun become-haarasta, joka suomesta puuttuu. Kun Biblian ja Piibli Ramatin intentio-pohjainen PITÄÄ-futuuri on saanut vaikutteita ruotsin <em>skall</em>- ja saksan <em>sollen</em>-futuureista, Wastne Testamentissa runsaana viljelty <em>saama</em> + V<em><sub>ma</sub></em> on saksan <em>werden</em>-futuurin sukua. Futuurina se on aspektuaalista tai -inkoatiivista tyyppiä, mikä tarkoittaa, että se etualaistaa rakenteen infinitiivin kuvaaman toiminnan tai tilan alun.</p> <p>Käännösvaikutuksen vuoksi molemmat futuurityypit ilmestyivät vanhoihin teksteihin valmiiksi pakollisina. Samalla niiden erityisluonne hämärtyi. Tämä osoitetaan tarkastelemalla kyseisten käännösten Luukkaan evankeliumista poimittuja PITÄÄ- ja SAADA-futuureja. Tarkastelun teoreettisena kehyksenä on konstruktiokielioppi ja kognitiivinen semantiikka ja taustana tieto kontaktikieliopillistumisen mekanismeista.</p> <p>Kirjakielien ensi vuosisatoina tapahtuneista futuurin juurrutusyrityksistä huolimatta sekä suomessa että virossa tulevaan viitataan edelleen pääasiassa preesensillä.</p> <p><strong>The usage of the Finnish and Estonian verbs SAADA and PITÄÄ as future auxiliaries in early Bible translations</strong></p> <p>The aim of this study is to compare two grammatical future constructions based on the auxiliaries PITÄÄ ‘seize/hold’ (premodal), ‘must’ (modal) and SAADA ‘get’ (premodal), ‘become’ (only in Estonian), ‘may/be able to’ (modal) used in Old Finnish and Estonian translations of the Gospel of Luke in the Finnish Biblia (1642) and the Estonian Wastne Testament (1686) and Piibli Ramat (1739). The study adopts the framework of Construction Grammar and cognitive semantics, supplemented by knowledge concerning the mechanisms of contact-induced grammaticalization.</p> <p>Even though these verbs are frequent and multifunctional in both languages, the futures they form differ in motivation. While the PITÄÄ future is the equivalent of an intention-based future comparable with Swedish <em>skall</em> or German <em>sollen</em>, the SAADA future (only known in Estonian) has grammaticalized from the become branch of the path and has obviously been influenced by the future of the German <em>werden</em>. This makes the PITÄÄ future intention-based and the SAADA future aspectual/inchoative. The action or state described by the infinitive is thus highlighted in two different ways: as a whole (PITÄÄ) or emphasising its beginning (SAADA).</p> <p>However, contact influence was so intense that both verbs appeared as ready, fully grammaticalized tenses in the old texts. In modern Finnish and Estonian, the present tense is still the primary means of referring to the future.</p> Duha Elsayed ##submission.copyrightStatement## https://journal.fi/virittaja/article/view/65380 ma, 17 kesä 2019 15:22:52 +0300 Toiminnan keskeytymisen ja toimintaan palaamisen multimodaaliset käytänteet englannin- ja suomenkielisessä vuorovaikutuksessa https://journal.fi/virittaja/article/view/77927 <p>Marika Helistenin englantilaisen filologian alaan kuuluva väitös tarkastettiin Oulun yliopistossa 2. marraskuuta 2018. Vastaväittäjä toimi professori Mathias Broth Linköpingin yliopistosta ja kustoksena professori Tiina Keisanen.</p> <p><strong>Marika Helisten:</strong> <em>Participants’ multimodal practices for managing activity suspensions and resumptions in English and Finnish interaction.</em> Acta Universitatis Ouluensis. Series B Humaniora 167. Oulu: Oulun yliopisto 2018. Kirja on luettavissa osoitteessa <a href="http://urn.fi/urn:isbn:9789526220901">http://urn.fi/urn:isbn:9789526220901</a>.</p> Marika Helisten ##submission.copyrightStatement## https://journal.fi/virittaja/article/view/77927 ti, 18 kesä 2019 21:49:28 +0300 ”Sinä iče oled vepsläine, voib sanuda, ka?” (tulossa) https://journal.fi/virittaja/article/view/79846 <p>Ulriikka Puuran suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen alaan kuuluva väitöskirja tarkastettiin Helsingin yliopistossa lauantaina 23. helmikuuta 2019. Vastaväittäjänä toimi professori Anneli Sarhimaa Mainzin yliopistosta ja kustoksena professori Riho Grünthal.</p> <p><strong>Ulriikka Puura</strong>: <em>”Sinä iče oled vepsläine, voib sanuda, ka?” - Vepsäläisyyden rakentuminen ja 2000-luvun vepsän kieli</em>. Helsinki: Helsingin yliopisto. Artikkelimuotoisen väitöskirjan johdanto on luettavissa osoitteessa <a href="http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-4878-0">http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-51-4878-0</a>.</p> Ulriikka Puura ##submission.copyrightStatement## https://journal.fi/virittaja/article/view/79846 ti, 18 kesä 2019 22:21:37 +0300 Yhteisymmärryksen rakentaminen monikulttuurisilla lääkärin vastaanotoilla https://journal.fi/virittaja/article/view/79924 <p>Jenny Paanasen suomen kielen alaan kuuluva väitöskirja tarkastettiin Turun ylipistossa perjantaina 15. maaliskuuta 2019. Vastaväittäjänä toimi professori Esa Lehtinen Jyväksylän yliopistosta ja kustoksena professori Marja-Liisa Helasvuo.</p> <p><strong>Jenny Paananen:</strong> <em>Yhteisymmärryksen rakentaminen monikulttuurisilla lääkärin vastaanotoilla</em>. Turun yliopiston julkaisuja – Annales Universitatis Turkuensis C 465. Turku: Turun yliopisto 2019. Artikkeliväitöskirjan yhteenveto-osa on luettavissa osoitteessa <a href="http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-7557-0">http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-7557-0</a></p> Jenny Paananen ##submission.copyrightStatement## https://journal.fi/virittaja/article/view/79924 ke, 19 kesä 2019 14:57:57 +0300 Lähdetekstien vaikutus Mikael Agricolan tekstien vihastumista ilmaisevien verbien rektioihin https://journal.fi/virittaja/article/view/65385 Heidi Salmi ##submission.copyrightStatement## https://journal.fi/virittaja/article/view/65385 ma, 17 kesä 2019 15:23:22 +0300 Koodinvaihto Mikael Agricolan <i>Messu</i>-teoksessa https://journal.fi/virittaja/article/view/65382 Karin Peterson ##submission.copyrightStatement## https://journal.fi/virittaja/article/view/65382 ma, 17 kesä 2019 15:23:57 +0300 Havaintoja lyhentämiskäytänteistä eräissä 1500-luvun suomalaisissa käsikirjoitusteksteissä https://journal.fi/virittaja/article/view/65395 Maria Lehtonen ##submission.copyrightStatement## https://journal.fi/virittaja/article/view/65395 ma, 17 kesä 2019 15:25:09 +0300 Vanhaa kirjasuomea ongittelemaan https://journal.fi/virittaja/article/view/79459 Maria Lehtonen ##submission.copyrightStatement## https://journal.fi/virittaja/article/view/79459 ma, 17 kesä 2019 15:24:27 +0300 Ossi Kokko 1969–2019 https://journal.fi/virittaja/article/view/80378 Petri Lauerma, Sakari Katajamäki ##submission.copyrightStatement## https://journal.fi/virittaja/article/view/80378 ma, 17 kesä 2019 15:36:39 +0300 Anne Vainikka 1958–2018 https://journal.fi/virittaja/article/view/80390 Pauli Brattico ##submission.copyrightStatement## https://journal.fi/virittaja/article/view/80390 ma, 17 kesä 2019 15:36:02 +0300 Kertomus Kotikielen Seuran 143. toimintavuodesta https://journal.fi/virittaja/article/view/80308 Henri Satokangas ##submission.copyrightStatement## https://journal.fi/virittaja/article/view/80308 ma, 17 kesä 2019 15:34:18 +0300 Tutkimus inkoatiivisista tunneverbeistä ja niiden rektioista https://journal.fi/virittaja/article/view/75313 <p>Arvioitu teos:</p> <p><strong>Maximilian Murmann</strong>: <em>Inchoative emotion verbs in Finnish. Argument structures and collexemes</em>. Department of Finnish, Finno-Ugrian and Scandinavian Studies. University of Helsinki. 196 s. ja liitteet 17 s. isbn 978-951-51-4191-0. Väitöskirjan tiivistelmä on luettavissa osoitteessa <a href="Maximilian%20Murmann: Inchoative emotion verbs in Finnish. Argument structures and collexemes. Department of Finnish, Finno- Ugrian and Scandinavian Studies. University of Helsinki. 196 s. ja liitteet 17 s. isbn 978-951-51-4191-0. Väitöskirjan tiivistelmä on luettavissa osoitteessa https://helda. helsinki.fi/handle/10138/233975">https://helda.helsinki.fi/handle/10138/233975</a></p> Tuomas Huumo, Liina Lindström ##submission.copyrightStatement## https://journal.fi/virittaja/article/view/75313 ma, 17 kesä 2019 15:37:38 +0300 Kun futuuria ei ole https://journal.fi/virittaja/article/view/75031 <p>Arvioitu teos:</p> <p><strong>Miia Karttunen</strong>: <em>No pittää kahttoo. Puhujan tulevan toiminnan ilmausten kielioppia ja pragmatiikkaa</em>. Publications of the University of Eastern Finland. Dissertations in Education, Humanities, and Theology 119. Joensuu: Itä-Suomen yliopisto 2018. 256 s. isbn 978-952-61-2711-8</p> Marja-Liisa Helasvuo ##submission.copyrightStatement## https://journal.fi/virittaja/article/view/75031 ma, 17 kesä 2019 15:38:15 +0300 Ensimmäinen kielitieteellinen väitöskirja Kalle Päätalon tuotannosta https://journal.fi/virittaja/article/view/77642 <p>Arvioitu teos:</p> <p><strong>Sari Keskimaa</strong>: <em>Kalle Päätalon Iijoki-sarja kielielämäkertana</em>. Acta Universitatis Ouluensis B Humaniora 165. Oulu: Oulun yliopisto 2018. Johdanto 101 s., artikkelit 121 s. isbn 978-952-62-2053-6.</p> Hanna Lappalainen ##submission.copyrightStatement## https://journal.fi/virittaja/article/view/77642 ma, 17 kesä 2019 15:38:49 +0300 Pioneerityötä rajakarjalaisen onomastiikan alalla https://journal.fi/virittaja/article/view/74436 <p>Arvioitu teos:</p> <p><strong>Outi Patronen</strong>: <em>Rajakarjalaisen sukunimistön kehittyminen osana Suomen karjalankielisen ortodoksivähemmistön suomalaistumista 1818–1920</em>. Helsingin yliopisto 2017. 519 s. isbn 978-951-51-3641-1.</p> Anneli Sarhimaa ##submission.copyrightStatement## https://journal.fi/virittaja/article/view/74436 ma, 17 kesä 2019 15:39:51 +0300 Nimiä Karjalasta kokemuksella https://journal.fi/virittaja/article/view/76955 <p>Arvioidut teokset:</p> <p><strong>Saulo Kepsu</strong>: <em>Kannaksen kylät</em>. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 54. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus 2018. 542 s. isbn 978-952-5446-92-0. Luettavissa osoitteessa <a href="http://scripta.kotus.fi/www/%20verkkojulkaisut/julk54/Kannaksen_kylat.pdf">http://scripta.kotus.fi/www/</a><br><a href="http://scripta.kotus.fi/www/%20verkkojulkaisut/julk54/Kannaksen_kylat.pdf">verkkojulkaisut/julk54/Kannaksen_kylat.pdf</a></p> <p><strong>Laila Lehikoinen</strong>: <em>Antreasta Äyräpäähän. Luovutetun Karjalan pitäjien nimet</em>.<br>Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 55. Helsinki: Kotimaisten kielten<br>keskus 2018. 52 s. isbn 978-952-5446-93-7. Luettavissa osoitteessa <a href="http://scripta.kotus.fi/www/verkkojulkaisut/julk55/Antreasta_Ayrapaahan.pdf">http://scripta.kotus.fi/www/verkkojulkaisut/julk55/Antreasta_Ayrapaahan.pdf</a></p> Timo Rautakaulio, Jaakko Raunamaa ##submission.copyrightStatement## https://journal.fi/virittaja/article/view/76955 ma, 17 kesä 2019 15:40:46 +0300 Substantiivien moniulotteisista merkityksistä https://journal.fi/virittaja/article/view/76841 <p>Arvioitu teos:</p> <p><strong>Zhengdao Ye</strong> (toim.): <em>The semantics of nouns</em>. Oxford: Oxford University Press 2017. 315 s. ISBN 978-0-19-873672-1.</p> Heli Tissari ##submission.copyrightStatement## https://journal.fi/virittaja/article/view/76841 ma, 17 kesä 2019 15:42:14 +0300 Monipuolinen kokoomateos sosiolingvistisistä paneelitutkimuksista https://journal.fi/virittaja/article/view/77386 <p>Arvioitu teos:</p> <p><strong>Suzanne Evans Wagner </strong>&amp;<strong> Isabelle Buchstaller</strong> (toim.): <em>Panel studies of variation and change</em>. Routledge Studies in Language Change 1. London: Routledge 2018. 294 s. isbn 978-1-138-90390-6.</p> Hanna Lappalainen; Liisa Mustanoja ##submission.copyrightStatement## https://journal.fi/virittaja/article/view/77386 ma, 17 kesä 2019 15:39:22 +0300 Daavidista Goljatiksi https://journal.fi/virittaja/article/view/76463 <p>Arvioitu teos:</p> <p><strong>Eila Hämäläinen</strong>: <em>Suomi vieraana ja toisena kielenä Helsingin yliopistossa. Viisi ensimmäistä vuosikymmentä.</em> Kakkoskieli 8. Helsingin yliopiston suomen kielen, suomalaisugrilaisten ja pohjoismaisten kielten ja kirjallisuuksien laitos. Helsinki. 2017. 101 s. + liitteet 97 s. isbn 978-951-51-3969-6.</p> Leena Maria Heikkola ##submission.copyrightStatement## https://journal.fi/virittaja/article/view/76463 ma, 17 kesä 2019 15:42:58 +0300