Erillistaloista umpikortteleiksi?

Lähiökorttelien täydennysrakentaminen kerrostalojen horisontaalisella laajentamisella

Kirjoittajat

• Jyrki Tarpio Tampereen yliopisto https://orcid.org/0000-0002-9269-4382
• Markku Norvasuo Tampereen yliopisto https://orcid.org/0000-0002-2439-541X

DOI: https://doi.org/10.33357/ys.121901

Avainsanat:

lähiö, kortteli, kerrostalo, kaupunkirakenne, täydennysrakentaminen

Abstrakti

Monien suomalaisten kaupunkien kasvu suuntautuu esikaupunkien lähiöihin, joiden kaupunkirakennetta halutaan tästä syystä tiivistää. Tässä artikkelissa tarkastellaan tiivistämisen keinona lähiökerrostalojen horisontaalista laajentamista olemassa olevaa rakennuskantaa säästäen. Aihetta lähestytään pohtimalla sekä korttelien että rakennusten ominaisuuksia: artikkelissa tutkitaan sekä lähiökorttelien ominaispiirteitä ja muuttamismahdollisuuksia että tyypillisen lähiökerrostalon laajentamisen vaihtoehtoja. Aluksi aihepiiriä taustoitetaan tarkastelemalla lähiökorttelin käsitettä ja historiallista kehitystä. Tämän jälkeen laajennusmahdollisuuksia tutkitaan suunnittelututkimuksen (research by design) keinoin käyttäen materiaalina Espoosta valittua kuutta esimerkkitapausta, jotka edustavat aluerakentamista 1960-luvun lopulta 1980-luvun alkuun. Tuloksena esitetään näkemys rakennusten ja korttelien oleellisimmista laajentamiseen vaikuttavista ominaisuuksista. Lopuksi tarkastellaan lähiörakenteen muuttamisen vaikutuksia ja periaatteellisia kysymyksiä.

-----

Artikkeli pohjautuu tutkimukseen (Muuttuva käsitys lähiöstä tiivistyvässä kaupungissa), joka on saanut avustusta ympäristöministeriön Lähiöohjelmasta 2020–2022.