Kävelykierros kaupunkitilan (alemmissa) kerroksissa
Kaupunkiaktivismia metron kulttuuriperinnön puolesta ja kaupallisuutta kritisoiden
DOI:
https://doi.org/10.33357/ys.156787Avainsanat:
metro, infrastruktuuri, aktivismi, kulttuuriympäristö, arjen ympäristöAbstrakti
Miten arjen ympäristön arkkitehtuurin ja kulttuurisen merkityksen tutkimusta voidaan toteuttaa kollektiivisesti? Voiko kävelykierros ja kerrostumien etsiminen olla aktivismia? Kokeilimme kuinka Helsingin metron vanhimpien asemien muutosten ja purkamisen arviointi tapahtuu kävelykierroksen kautta. Kävelykierros oli osana Arkkitehtuurin ja muotoilun päivien valtakunnallista ArkMuoto -tapahtumaa, joka järjestettiin muotoilun viikkona 31.1.–7.2.2025.
Helsingissä metro ja sen tilat ovat osa monien kaupungissa elävien jokapäiväistä ympäristöä, mutta jonka muutokset tai historiallisten kerrostumien häviäminen tapahtuvat kuin vaivihkaa. Nykyään rakennettua ympäristöä kehitetään purkaen ja uudelleen rakentaen ja myös metroasemia puretaan ja muutetaan. Erityisesti metro infrastruktuuriympäristönä jättää sen usein pois kulttuurihistoriallisesta tarkastelusta. Metroa koskevat muutokset ovat koskeneet erityisesti sen vanhimpia pysäkkejä, niiden laitureiden ja sisäänkäyntirakennusten arkkitehtuuria, kuten Hakaniemessä sekä Sörnäisissä. Muutkin metroympäristöt muuttuvat kiihtyvää tahtia. Tilalle tuodaan nykyaikaisia materiaaleja ja aiheita.
Työryhmämme pohtii, kuinka herättää keskustelua purkamisen tarpeellisuudesta ja lisätä arjen ympäristön arvostusta. Näin meille jäisi kiinnostavia kerrostumia Helsingin metron historiasta ja siten kaupungin identiteetistä. Keräsimme historiallisia valokuvia ja tietoa, jotka esittelimme niiden alkuperäisessä ympäristössä. Helsingin vanhimpien metroasemia käsittelevä kävelykierros tarjosi mahdollisuuden tarkastella näitä ympäristöjä sekä niiden käyttömahdollisuuksia uusista näkökulmista. Kävelykierroksen metroasemat olivat Hakaniemi, Sörnäinen, Herttoniemi ja Itäkeskus. Kaikki ovat eri arkkitehtien suunnittelemia, valmistuneet 1980-luvun alkupuolella ja nyt muutosten kohteena. Vuoropuhelu kävelykierroksen osallistujien kanssa kartutti tietoa heidän kokemuksistaan. Moderni perintö, kuten 1970-luvun rationaaliset ja paikoin karutkin rakenteet, saattavat helposti näyttäytyä nykyhetken kulutustavarana ja siten korvattavana. Kuitenkin tällaiset ympäristöt voivat sisältää ajalleen ainutlaatuisia ja nykyisin harvinaisia ratkaisuja, jotka ansaitsevat huomiota. Resurssien ja kestävyyden näkökulmasta on ensiarvoisen tärkeää tutkia ja ymmärtää olemassa olevaa rakennuskantaa, sillä purkaminen on aina kestämätön vaihtoehto.
