Yhteiskuntapolitiikka

Vallan epäsymmetriat sote-integraatiossa

2023-10-18T14:09:14+03:00

Integraatio on keskeinen hyvinvointipoliittinen tavoite, jonka kautta on haettu ratkaisuja ikääntyvän yhteiskunnan muuttuviin ja yhä monimuotoisempiin palvelutarpeisiin. Integraatio on nähty vastauksena erityisesti paljon palveluja tarvitsevien asiakkaiden, kuten ikäihmisten palvelujen järjestämiseksi. Integraatiossa kulminoituvat poliittishallinnolliset taustaintressit ja sosiaalisen kautta rakentuva asiakaskokemus tuottavat integraatiosta jännitteisen ilmiön, jota avaava kriittinen ja valtasuhteiden analyysiin kiinnittyvä tutkimus on toistaiseksi jäänyt vähälle huomiolle.
Tutkimuksen tavoitteena oli analysoida kriittisen diskurssianalyysin avulla, miten integraatiota ohjaavat poliittishallinnolliset diskurssit muotoutuvat ikäihmisten toimijuutta tuottavina valtarakenteina. Artikkelissa tarkastelemme, millaisiin poliittishallinnollisiin diskursseihin kuntien ikäpoliittisissa suunnitelmissa tukeudutaan ja millaista toimijuutta poliittishallinnolliset diskurssit valtarakenteina ikäihmisille tuottavat.
Tunnistimme aineistosta kolme poliittishallinnollista diskurssia: byrokraattinen diskurssi, pragmaattinen diskurssi ja kommunikatiivinen diskurssi. Poliittishallinnollisten diskurssien keskinäinen järjestäytyminen ylläpitää palvelujen järjestämisen tasolle konventionaalista todellisuutta, jossa ikäihmisten toimijuudelle jäävä tila näyttäytyy varsin kapeana tai sitä ei ole ollenkaan. Yleisenä johtopäätöksenä esitämme, että ikäihmisten toimijuutta vahventavat käytännöt edellyttävät rohkeutta ja valmiuksia irrottautua integraatiota ohjaavista hyvinvointipolitiikan perinteistä tavalla, joka vahvistaa poliittishallinnollisella palvelujen järjestämisen tasolla käytävää avointa dialogia ja poliittista reflektiota sekä suhteessa ikäihmisiin että valtionohjaukseen.
Tutkimus täydentää aikaisempaa integraatiotutkimusta avaamalla integraatiossa kulminoituvia jännitteitä ja tuottamalla ymmärrystä siitä, miksi asiakaslähtöisyys ei vaikuta integraation käytännöissä realisoituvan, vaikka sitä poliittisessa argumentaatiossa vahvasti korostetaankin. Jatkossa integraatiotutkimusta olisi tärkeä suunnata vahvemmin kohti asiakasnäkökulmasta motivoituvaa ja vakiintuneita käsityksiä haastavaa kriittistä tutkimusotetta.

Nuorten rikosepäilyjen ja lastensuojelun sijoitusten välisen yhteyden muutokset syntymäkohorteissa 1986–2000

2023-08-14T19:56:24+03:00

Nuorten rikosepäilyjen määrä ja rikoksista epäiltyjen nuorteen osuus ikäluokasta on ollut pääosin laskusuunnassa 2010-luvulla. Samanaikaisesti kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten ja nuorten määrät ovat kasvaneet. Vaikka nuorten rikollisuus ja lastensuojelu linkittyvät yhteen monin eri tavoin, tämän yhteyden ajallisesta muutoksesta ei ole aiempaa suomalaista tutkimusta.

Tässä tutkimuksessa tarkastelemme rekisteriaineistojen avulla, ovatko rikoksista epäillyt nuoret aiempaa useammin sijoitettuna kodin ulkopuolelle ja onko tässä yhteydessä eroja rikosaktiivisuuden, rikoslajin tai ensimmäisen rikosepäilyiän mukaan. Lisäksi tarkastelemme, ovatko kodin ulkopuolelle sijoitetut lapset aiempaa useammin myös rikosaktiivisia. Tutkimuksessa käytetty aineisto kattaa kaikki Suomessa vuosina 1986–2000 syntyneet lapset (N=902 419).

Sijoitettuna 0–17-vuotiaana olleiden osuudet ovat kasvaneet seurannan aikana melko tasaisesti noin kolmesta prosentista kohortissa 1986 noin viiteen prosenttiin kohortissa 2000. Rikoksista 10–17-vuotiaana epäiltyjen nuorten osuus kohortista on puolestaan aluksi kasvanut, mutta laskenut 1990-luvun puolivälin jälkeen syntyneillä, sekä sijoitettuna olleiden että heidän ikätovereidensa joukossa. Rikoksista epäillyt nuoret ovat kuitenkin aiempaa useammin sijoitettuna ja tämä kasvu on jatkunut 90-luvun alussa syntyneistä kohorteista lähtien. Erityisen selvää tämä kasvu on ollut vähintään viidestä rikoksesta epäiltynä olleilla nuorilla. Näillä nuorilla sijoitettuna olleiden osuus on kasvanut noin 30 prosentista 52 prosenttiin pojilla ja noin 40 prosentista yli 70 prosenttiin tytöillä. Rikoksista ensimmäistä kertaa 10–14-vuotiaana epäiltynä olleet ovat erityisen usein sijoitettuna ja nuoremmissa kohorteissa hieman useammin kuin vanhemmissa.

Tulokset osoittavat, että sijoitetut nuoret eivät ole keskimäärin aiempaa rikosaktiivisempia mutta rikoksista epäillyt nuoret ovat aiempaa useammin sijoitettuna. Kun samaan aikaan nuorten rikollisuus on vähentynyt, herää kysymys, onko rikoksia tekevä nuorten ryhmä aiempaa huono-osaisempi vai onko yhteiskunnan reaktio nuorten rikoksiin koventunut. Ilmiön syitä olisi syytä tutkia tarkemmin.

Nuoret ravintola-alan työntekijät ja selviytyminen koronapandemiasta

2023-11-06T11:31:09+02:00

Artikkeli käsittelee ravintola-alan työntekijöiden suhtautumista koronapandemian tuomiin äkillisiin muutoksiin työssä sekä heidän keinojaan selvitä taloudellisesti työttömyydestä ja tulonmenetyksistä. Artikkelin taustalla on kaksi tutkimuskeskustelua: työntekijöiden kokemukset epätyypillisissä työsuhteissa sekä tutkimukset pienituloisten ihmisten keinoista selviytyä arjessaan taloudellisesti. Tutkimuksen tulosten mukaan nuoret ravintola-alan työntekijät selvisivät koronapandemian tuomista äkillisistä muutoksista samankaltaisin keinoin kuin he muutenkin selviävät epätyypillisestä ja kiireisestä työstään, eli joustavuudella, ratkaisukeskeisellä asenteella ja hyvällä toimintakyvyllä. Koska ravintola-ala on rakenteellisesti muodostunut sellaiseksi, että työntekijän joustavuutta odotetaan joka tapauksessa, koronasulku ja siitä aiheutunut joustovaatimus ei varsinaisesti poikennut vaatimuksiltaan työntekijöiden aikaisemmista työmarkkinakokemuksista, vaikka tilanne oli merkittävästi normaaliaikoja epävarmempi ja joustoa vaadittiin huomattavasti enemmän. Taloudellisesti he selvisivät tekemällä töitä koronarajoitusten mahdollistamissa rajoissa ja yhdistämällä sosiaaliturvaa, omien sosiaalisten verkostojensa tarjoamaa tukea ja karsimalla menojaan erityisesti asumiseen liittyvillä järjestelyillä. Kaikkien keinojen näiden keinojen aktivointi vaati kykyä nopeisiin ratkaisuihin. Tätä kykyä selittää sekä epävarmassa työssä kertyneet valmiudet että haastateltujen hyvä toimintakyky sekä se, että heillä oli käsissään vain yksi ongelma, eli tulojen väheneminen. Monimutkaisia tilanteita ja kasautuneita ongelmia olisi ollut huomattavasti vaikeampi ratkaista. Tutkimuksen tulokset vahvistavat aiempia tuloksia sosiaalisten verkostojen tärkeydestä epävarmassa taloudellisessa tilanteessa ja kertovat samalla työelämän prekarisoitumisen ulottuvuuksista.

Sosiaalinen raportointi rakenteellisen sosiaalityön tiedon tuottajana

2023-09-13T10:17:55+03:00

Rakenteellisen sosiaalityön ja siihen liittyvän tiedon tuottamisen merkitys sosiaalityön asiakastyöstä on kasvanut huomattavasti uusimman sosiaalihuoltolain myötä. Tässä artikkelissa tarkastellaan, minkälaista tietoa sosiaalinen raportointi tuottaa rakenteellisen sosiaalityön näkökulmasta. Tutkimuksen aineistona on Vasson sosiaalisen raportoinnin työkalun välityksellä tuotetut, Turun kaupungin sosiaalialan työntekijöiden tekemät raportit (n = 73). Tutkimus toteutettiin tietokoneavusteisena aineistolähtöisenä sisällönanalyysinä. Tulokset osoittavat sosiaalisen raportoinnin työkalun tuottavan sosiaalityön asiakastyöhön perustuvaa laadullista tietoa palvelujärjestelmän epäkohdista ja tarjoavan palvelujärjestelmän kehittämisehdotuksia. Tutkimuksen perusteella sosiaalisen raportoinnin työkalu toteuttaa sille asetetut tiedontuotannolliset vaatimukset ja tuo julkisuuteen sosiaalityön asiakastyössä kohdattuja ilmiöitä.

Uupuvat opettajat: rekrytointivaikeudet ja opettajasegregaatio Suomessa

2023-10-11T15:10:26+03:00

Artikkelissa tarkastellaan opettajien rekrytointivaikeuksien ilmenemistä alueellisten tekijöiden suhteen erityyppisissä oppilaitoksissa. Käytämme aineistona Tilastokeskuksen keräämää vuosien 2016–2023 työnantajahaastatteluaineistoa, joka on rajattu koulutuksen ja varhaiskasvatuksen toimipaikkoihin (N=4352). Yleisesti vaikeinta on rekrytoida varhaiskasvatuksen opettajia ja erityisopettajia. Havaitsemme, että sekä koulun sijaintialueen matala sosioekonominen rakenne että sijainti maaseutumaisessa kunnassa ovat yhteydessä koettuihin rekrytointivaikeuksiin. Opettajien rekrytoiminen kouluihin hyväosaisille alueille kaupungeissa on tulosten perusteella huono-osaisia alueita helpompaa. Varhaiskasvatuksen opettajien rekrytoiminen on kaikkialla vaikeaa.

We examine the experienced challenges in recruitment to the teaching profession on a national level. We use the pooled cross-sectional data from the Finnish Job Vacancy Survey from 2016-2023 (N=4352) to identify regional determinants of experienced difficulties in the recruitment of teaching staff. Generally it is the most difficult to recruit teachers to early childhood education and care (ECEC) and special education teachers. We find evidence suggesting that both the low socioeconomic composition of the school district as well as location in a more rural area are independently associated with experienced difficulties in recruitment. Recruiting teachers to schools in urban affluent areas is easier than to disadvantaged areas. Recruiting teachers to ECEC is difficult everywhere.

Rahapeliautomaattien saatavuus ja niihin kulutetun rahan määrä vaihtelee alueen sosioekonomisen aseman mukaan

2024-04-05T15:14:54+03:00

Tarkastelemme tässä kirjoituksessa rahapeliautomaattien fyysistä saatavuutta ja niihin kulutetun rahan määrän alueellisia eroja. Aiemmassa kotimaisessa ja kansainvälisessä tutkimuksessa on osoitettu rahapeliautomaattien saatavuuden olevan korkeinta matalan sosioekonomisen aseman alueilla. Lisäksi rahapeliautomaatteihin kohdistuvan kulutuksen tason on havaittu olevan yhteydessä automaattien saatavuuteen sekä alueen sosioekonomiseen asemaan. Tämä tutkimus poikkeaa aiemmista, sillä käytettävän aineiston avulla on mahdollista selvittää ensimmäistä kertaa, miten asukkaiden kulutus nimenomaan oman asuinalueensa rahapeliautomaatteihin on yhteydessä automaattien saatavuuteen sekä alueen sosioekonomiseen asemaan. Tässä mielessä tutkimusaineisto on kansainvälisestikin ainutlaatuinen ja tuottaa uudenlaista tietoa rahapeliautomaattien sijoittelusta Suomessa. Tutkimusaineisto koostuu Tilastokeskuksen Paavo-tietokannan postinumeroalueiden sosioekonomista asemaa kuvaavista tiedoista, sekä Veikkaus Oy:n automaattien lukumääriä ja niihin kohdistunutta kulutusta postinumeroalueittain koskevista tiedoista. Alueiden sosioekonomisen aseman tarkastelussa käytettiin muuttujina työttömyysastetta, asukkaiden mediaanituloa ja vain peruskoulun suorittaneiden osuutta. Rahapelikulutusta kuvaavia muuttujia olivat aikuisten keskimääräiset vuotuiset tappiot oman postinumeroalueen rahapeliautomaatteihin sekä paikallisten asukkaiden osuus alueen kokonaispelikatteesta. Rahapeliautomaattien saatavuutta mitattiin suhteuttamalla automaattien lukumäärä alueen asukaslukuun. Postinumeroalueet (N=955) luokiteltiin sosioekonomisen aseman sekä automaattien saatavuuden mukaisiin ryhmiin. Ryhmiä vertailtiin automaattien saatavuuden ja kulutuksen osalta Kruskal-Wallisin testillä. Automaattien saatavuuteen yhteydessä olevia tekijöitä tarkasteltiin regressioanalyysilla. Tulokset osoittavat rahapeliautomaattien saatavuuden olevan korkeinta matalan sosioekonomisen aseman postinumeroalueilla. Korkeampaan saatavuuteen ovat yhteydessä alueen asukkaiden matala tulo- ja koulutustaso. Tappiot aikuista kohden ovat matalan sosioekonomisen aseman alueilla merkittävästi suurempia ylemmän sosioekonomisen aseman alueisiin verrattuna. Korkean saatavuuden alueilla asuvien tappiot ovat selvästi suuremmat kuin matalamman saatavuuden alueilla. Paikallisten asukkaiden osuus omalle postinumeroalueelle sijoitettujen automaattien kokonaispelikatteesta on selvästi suurempi matalimman sosioekonomisen aseman alueilla ylimmän aseman alueisiin verrattuna. Tulokset tukevat aiempien tutkimusten havaintoja kulutuksen ja saatavuuden yhteydestä. Korkeampi automaattien saatavuus todennäköisesti realisoituu asukkaiden suurempana kulutuksena oman asuinalueensa automaatteihin. Tulosten perusteella voidaan arvioida, että rahapelihaittojen ehkäisyn ja oikeudenmukaisuuden näkökulmista rahapeliautomaattien sijoittelua koskevalle lainsäädännölle on Suomessa tarvetta.

Työkykyä rajoittavan diagnosoidun vamman tai sairauden yhteys työmarkkinatulemiin ja sairausperusteisten etuuksien käyttöön

2024-04-16T10:50:36+03:00

Työkykyä alentavat vammat ja sairaudet ja työttömyyden pitkittyminen ovat usein yhteen kietoutuneita haasteita, jotka vaikeuttavat paluuta työelämään. Tarkastelemme tässä analyysissa sitä, miten työvoimapalvelujen kontekstissa todettu työkykyä alentava diagnosoitu vamma tai sairaus on yhteydessä työmarkkinatulemiin sekä sairausetuuksien käyttöön. Aineistonamme on koko Suomen työikäisen väestön kattava rekisteriaineisto vuosilta 2005–2021. Vertailuryhmän määrittämisessä käytämme suoraa kaltaistamista (exact-matching). Tulokset osoittavat, että diagnosoidut työkyvyn rajoitteet ovat yhteydessä heikompaan työmarkkina-asemaan ja lisääntyneeseen sairausperusteisten etuuksien käyttöön jo vuosia ennen diagnoosia ja vuosia sen jälkeen. Riittävän varhainen työkyvyn rajoitteiden tunnistaminen työvoimapalveluissa on tärkeää sekä yksilön että yhteiskunnan kannalta.

Disinformaation torjuntaa verotuksen keinoin

2024-04-22T13:49:00+03:00

Vuosi 2024 on nimetty vaalien supervuodeksi, kun EU, Intia, Yhdysvallat, Taiwan ja kymmenet muut maat päättävät poliittisesta linjastaan. Monet asiantuntijat ovat varoitelleet, että poliittinen disinformaatio voi muodostua ennennäkemättömäksi uhkaksi demokraattisten vaalien kannalta. Tarkastelen tässä artikkelissa poliittisen disinformaation käsitettä ja ehdotan uudenlaista lähestymistapaa sen ymmärtämiseksi. Liberaalien demokraattisten valtioiden yritykset ehkäistä poliittista disinformaatiota ovat osoittautuneet tehottomiksi, joten tarvitaan uusia tapoja disinformaation torjumiseen.

“Tee ensin testi”

2024-05-07T13:55:55+03:00

Onko mielen hyvinvoinnilla sijaa iäkkäiden terveyden ja toimintakyvyn edistämisessä?

2023-12-19T19:10:18+02:00

Kirja-arvio: Pohjoismaisen sosiaalipolitiikan pikkujättiläinen

2024-04-26T08:59:30+03:00