Yhteiskuntapolitiikka

Työntekijöiden korona-ajan etätyökokemukset ja työyhteisön sosiaalinen toimivuus organisatorisen resilienssin heijastumana

2023-09-25T12:58:39+03:00

Suuri osa suomalaisista työntekijöistä siirtyi koronapandemian aikana etätyöhön. Tutkimme tilastollisin menetelmin ja organisatorisesta resilienssistä tehtyjä tutkimuksia hyödyntäen tekijöitä, jotka ovat olleet Suomessa yhteydessä työntekijöiden korona-ajan etätyökokemuksiin. Kohteena ovat työyhteisön etätyötä koskevat käytännöt ja sopimisen tavat sekä etätyön vaikutukset työn sujuvuuteen, yhdessä tekemiseen ja yhteisöllisyyteen. Tarkastelemme näitä työyhteisön sosiaalisen toimivuuden elementteinä ja heijastumana organisatorisesta resilienssistä. Laajan vähintään 10 hengen kokoisiin yrityksiin ja julkisyhteisöihin kohdistetun kyselyn pohjalta jaamme etätyötä korona-aikana tehneet työntekijät neljään klusteriin etätyökokemustensa perusteella. Etätyöstä innostuneita erottaa muista eniten työntekijän kokemus psykologisesta turvallisuudesta sekä joiltain osin hyvät digitaidot ja vahva organisaatiossa vallitseva luottamus. Etätyöstä kärsineissä on yliedustus nuorista työntekijöistä. Organisaation kyky pitää yllä toimintojaan myös etätyötä tehden on organisatorisen resilienssin yksi ulottuvuus. Niiden organisaatioiden keskuudessa, joilla edellytykset etätyöhön ovat olemassa, organisatoriseen resilienssiin ei enää kuitenkaan suuresti vaikuta organisaation digitaalinen kehittyneisyys tai työn informaatiointensiivisyys. Tutkimus tuottaa työnantajien ja työntekijöiden näkemyksiä yhdistelemällä ainutlaatuista tietoa korona-ajan etätyökokemuksista ja niihin yhteydessä olevista tekijöistä. Tutkimuksen rajoitteena on, että se perustui poikkileikkausaineistoon. Tutkimukseen valituilla muuttujilla ei myöskään päästy korkeisiin selitysasteisiin. Tämä voi liittyä muuttujien rajoitteisiin, mutta myös itse tutkittavaan ilmiöön. On mahdollista, että etätyökokemus ja sitä selittävät tekijät ovat hyvin työpaikkaspesifejä, jolloin niiden tilastollinen mallintaminen on hankalaa. Jatkossa tarvitaan laadullista tutkimusta, jonka avulla työpaikkakohtaisiin tilannetekijöihin voidaan pureutua tarkemmin.

Moraalijärjestysten rajoilla. Kuvauksia väkivallan kohtaamisesta rajatyönä sosiaali- ja terveydenhuollossa

2023-09-18T16:59:24+03:00

Lähisuhdeväkivaltaan haetaan apua usein sosiaali- ja terveydenhuollosta. Artikkelissa tarkastellaan julkista palvelutehtävää hoitavien sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten tekemää rajatyötä heidän kuvatessaan kohtaamisiaan väkivaltaa kokeneiden asiakkaiden kanssa. Artikkeli osallistuu olemassa olevaan keskusteluun rajatyöstä erityisesti vastuisiin liittyvänä neuvotteluna. Tarkastelemme, millaisiin lähtökohtiin ja järjestyksiin käsitykset vastuista, oikeuksista ja velvollisuuksista kytkeytyvät. Selvitämme, millaisia moraalijärjestyksiä rajatyössä noudatetaan, rinnastetaan ja/tai asetetaan vastakkain. Rajatyön käsite syventää aiempaa, palvelujärjestelmän ja ammattilaisten näkökulmasta tehtyä väkivaltatutkimusta. Samalla käsite avaa uuden näkökulman lähisuhdeväkivallan kohtaamisen ammatillisiin käytäntöihin. Analysoimme temaattisen sisällönanalyysin keinoin kymmentä fokusryhmähaastattelua, joihin osallistui yhteensä 45 sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaista. Rajatyötä tehtiin sekä profession sisällä että professioiden välillä. Profession sisällä tapahtuvaa yksilöllistä rajaamista ilmentävät teemat olivat väkivallan tunnistaminen sekä väkivaltaan liittyvät tunteet. Rajaamisella pyrittiin toisaalta erottamaan ja tunnistamaan lähisuhdeväkivalta asiakkaan ihmissuhteiden muusta problematiikasta ja toisaalta paikallistamaan monimutkaisissa ja haastavissa asiakastilanteissa oman työskentelyorganisaation näkökulmasta kaikista akuutein, puuttumista vaativa ongelma. Professionaalisuuden rajat saattoivat olla hyvinkin henkilökohtaisia. Ne vaihtelivat esimerkiksi siinä, kuinka suhdetta omaan työhön luodaan, kuinka työhön sitoudutaan, kuinka suurta ja realistista vastuuta tilanteen ratkaisemisesta koetaan ja kuinka työstä saatetaan kokea myös tarvetta etääntyä. Professioiden välillä toteutuva rajatyö näkyi me-muut-merkityssuhteista käsin määrittyvänä kollektiivisena toimintana, josta analysoimme teemoja monitoimijaiset neuvottelut ja yhteistyön ulottuvuudet. Ammattikuntien rajoilla neuvotellaan sekä rakennetaan ja tuodaan esille omaa ammatillista roolia, oman profession tietoperustasta kumpuavaa asiantuntijuutta ja professiolle legitimoitua toimivaltaa. Samalla omalle toiminnalle haetaan tunnustusta ja oikeutusta. Institutionaalisen ja juridisen moraalijärjestyksen rinnalla rajatyötä tehtiin myös henkilökohtaiseen moraalijärjestykseen pohjautuen. Erilaiset moraalijärjestykset asettuivat vastakkain ja toimivat rajatyön lähtökohtana sekä profession sisällä että professioiden välillä. Kohtaamista kuvaavatkin oikeuksien ja velvollisuuksien näkökulmasta moraalijärjestysten päällekkäisyys ja limittäisyys sen sijaan, että vastuita jäsennettäisiin selkeästi ohjeisiin ja linjauksiin nojautuen.

Miltä tuntui vastata Lapsiuhritutkimuksen kysymyksiin? Lasten kokemukset väkivaltakyselyyn vastaamisesta

2023-09-25T18:42:59+03:00

Kansainvälistä tutkimusta lapsista on pitkään leimannut kaksijakoinen suhtautuminen tutkimuseettisiin kysymyksiin. Haavoittuvassa asemassa olevina henkilöinä lapsia on suojeltava tutkimukseen osallistumisen mahdollisesti aiheuttamalta haitalta, kuten psyykkiseltä rasitukselta ja negatiiviseksi mielletyiltä tunteilta. Toisaalta lapsilla on oikeus tulla kuulluksi itseään koskevissa asioissa ja liiallinen aikuisten portinvartijuus uhkaa tämän oikeuden toteutumista. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan lasten kokemuksia vuoden 2022 Lapsiuhrikyselyyn vastaamisesta. Kyselyn lopuksi lapset saivat omin sanoin vastata kysymykseen ”Miltä kysymyksiin vastaaminen tuntui?”. Artikkelissa luokitellaan tähän annettuja vastauksia, vertaillaan vastauksia niiden lasten kesken, joilla on väkivaltakokemuksia ja joilla ei ole väkivaltakokemuksia sekä verrataan vastauskokemuksia aikaisempien Lapsiuhritutkimusten (2008 ja 2013) vastauskokemuksiin. Tutkimustulosten perusteella kyselyyn vastaaminen herätti lapsissa sekä positiiviseksi- että negatiiviseksi miellettyjä tunteita. Yleisimpiä kokemuskategorioita olivat neutraalit mutta hieman positiiviset kokemukset sekä tylsyyden tai merkityksettömyyden kokemukset. Verrattuna aikaisempiin Lapsiuhritutkimuksiin, vuonna 2022 pienempi osa lapsista koki vastaamisen negatiivisena ja suurempi osuus tylsänä tai positiivisena. Väkivaltaa kokeneista vastaajista hieman suurempi osa koki vastaamisen negatiivisena verrattuna muihin vastaajiin. Erittäin negatiiviset kokemukset olivat kuitenkin tässäkin joukossa harvinaisia. Tutkimustulokset vahvistavat kuvaa siitä, että Lapsiuhritutkimuksen kaltaisten, vaikeita aiheita kartoittavan kyselytutkimuksen aiheuttamat haitat ovat vähäisiä tutkimuksen hyötyarvon ollessa varsin korkea.

Kuviot hallinnassa?

2023-08-07T13:46:17+03:00

Artikkelissa analysoidaan, miten numeerista dataa visualisoidaan kuviksi ja kuvioiksi hallinnan, poliittisen ohjauksen ja päätöksenteon tarkoituksiin. Empiirisen analyysin kohteena on terveyden edistämisen aktiivisuutta mittaava TEAviisari, joka on kytketty sote-rahoitukseen. Yhdistämme määrällistämisen sosiologian ja hallinnan tutkimuksen käsitteellisiä välineitä visuaalisen retoriikan menetelmällisiin näkökulmiin tutkiaksemme, miten visualisoinnit ja digitaalinen alusta toimivat TEAviisarin tapauksessa sekä miten visuaalisten vertailujen ja digitaalisten mittareiden käyttöön houkutellaan, kannustetaan ja sitoutetaan. Tutkimuksemme tekee näkyväksi, kuinka TEAviisari on vuosien saatossa kietoutunut yhteen muiden kuntien hallintaan, ohjauksen ja valvontaan keskittyvien hallinnan keinojen kanssa. TEAviisarin viehätys ja voima perustuu sen yksinkertaistavaan ja visuaalisesti niukkaan ilmaisuun, näennäiseen helppokäyttöisyyteen, muunneltavuuteen, siirreltävyyteen sekä mittarin reaktiivisuuteen.

Klassiset psykedeelit Suomessa käytettyjen aineiden, käyttöympäristöjen ja käyttäjien mielenmaisemien näkökulmasta

2023-09-15T20:39:31+03:00

Klassisten psykedeelien käytössä Suomessa on nähtävissä pientä nousevaa trendiä. Artikkelissa tarkastellaan haastattelututkimukseen pohjautuen, mitä klassisia psykedeelejä Suomessa käytetään, millaisissa käyttöympäristöissä käyttö tapahtuu, ja millaista mielenmaisemaa ja valmistautumista käyttöön liittyy. Tekstissä pyritään avaamaan psykedeelitutkimuksen keskeisiä käsitteitä myös suomeksi.

Mielenmasema (set) & käyttöympäristö (setting) viittaa käsitepariin, joka viittaa mielenmaisemaan ja käyttöympäristöön, jossa psykedeelejä käytetään. Set viittaa käyttäjän asenteisiin, valmistautumiseen, huoliin ja tunteisiin, joita psykedeelien käyttäjällä on käytettyä ainetta, ja muita käyttötilanteeseen osallistuvia kohtaan. Setting taas viittaa laajaan kokonaisuuteen, joita käyttötilaan, tilanteeseen ja käyttöympäristöön liittyy. Nämä tekijät vaikuttavat olennaisesti siihen, millaiseksi psykedeelien käyttökokemus muodostuu. Näiden lisäksi ympäröivä kulttuurinen ja sosiaalinen todellisuus vaikuttavat kokemuksen muodostumiseen. Nämä tekijät vaikuttavat myös odotuksiin, tarkoituksiin ja mahdollisiin pelkoihin, joita ihmisillä on psykedeelistä kokemusta kohtaan.

Tutkimus on toteutettu laadullisilla menetelmillä. Aineisto koostui neljästäkymmenestä psykedeelejä käyttäneiden suomalaisen haastattelusta. Ne kerättiin maaliskuun 2022 ja heinäkuun 2022 välisenä aikana.

Psykedeelien kokeiluun, käyttöympäristön valintaan ja henkilön mielenmaisemaan ei näyttäisi olevan yhtenäistä polkua, vaan käsitykset, preferenssit ja motiivit ovat moninaisia.

Psykedeelejä käytettiin yleensä kotona, yksityisasunnoissa tai kesämökeillä, entuudestaan tuttujen ihmisten, ystävien, läheisten jne. kanssa. Psykedeelinen kokemus näyttää muodostuvan käytetyn aineen, käyttöympäristön, mielenmaiseman sekä kulttuurisen ympäristön vuorovaikutuksessa.

Psykedeelien lainsäädännöllisellä asemalla on oma vaikutuksen valintaan, omatoimiseen käyttöön suositaan yksityisyyttä tarjoavia ratkaisuja ja kokemuksia voidaan hakea ulkomailta. Kulttuurinen ympäristö vaikuttaa myös valittuun ympäristöön ja psykedeelejä käyttävien ihmisten ajattelutapaan, mutta se voi myös aiheuttaa negatiivisia kokemuksia ja lisätä psykedeelisten lääkkeiden käyttöön liittyvää ahdistusta.

Psykedeelikokemuksen muodostumiseen vaikuttaa näiden tekijöiden lisäksi ympäröivä kulttuuriympäristö, joka osaltaan vaikuttaa niin käyttöympäristöihin, käyttäjien mielenmaisemaan kuin käytön hyväksyttävyyteen tai salailuun.

Ensikertalaisuuden suosiminen ei sovellu taidealan opiskelijavalintoihin

2024-02-26T13:50:01+02:00

Itsensä työllistäjien kirjava joukko

2023-12-10T14:23:50+02:00

Tekstini käsittelee itsensä työllistäjien toimeentuloa ja sosiaaliturvaa ja sen ongelmia sekä luo tästä joukosta yleisen kuvan.

Matalan kynnyksen kohtaamispaikat ja korona-aika

2024-02-27T18:07:12+02:00

Matalan kynnyksen kohtaamispaikat ovat avoimia tiloja, joihin voi tulla viettämään aikaa muiden ihmisten kanssa, juoda kahvia, käyttää tietokonetta, osallistua erilaiseen toimintaan sekä saada apua ja tukea yhteiskunnan palvelujen saamiseen. Vieraileminen on maksutonta eikä edellytä jäsenyyttä tai lähetettä. Paikat palvelevat pääosin työn ja koulutuksen ulkopuolella olevia ihmisiä, joille keskeisiä syitä paikoissa vierailuun ovat sosiaaliset kontaktit, halu saada rutiineja arkeen, päihde- ja mielenterveysongelmat, vertaistuen saaminen ja antaminen ja tuki asioiden hoitamiseen tai perustarpeisiin.

Korona-aikana kohtaamispaikkojen toimintaa rajoitettiin samalla kun ihmisten tarve erilaisille palveluille ja tuen muodoille kasvoi etenkin jo valmiiksi haavoittuvassa asemassa olevin ihmisten kohdalla, joita kohtaamispaikkojen kävijät usein ovat. Tässä katsauksessa tarkastelemme vieraskielisten, ulkomailla syntyneiden ihmisten kokemuksia korona-ajasta ja matalan kynnyksen kohtaamispaikoista pandemian aikana. Matalan kynnyksen kohtaamispaikkoja on tutkittu jossain määrin, mutta vain harvoin vieraskielisten suomalaisten näkökulmasta. Katsauksen tutkimuskysymys on: Millainen oli matalan kynnyksen kohtaamispaikkojen rooli vieraskielisten selviytymisessä korona-aikana? Tulokset perustuvan matalan kynnyksen kohtaamispaikoissa käyville vieraskielisille tehtyihin haastatteluihin, jotka analysoitiin temaattisella sisällönanalyysillä.

Tulokset osoittavat, että niin vieraskielisten kokemukset korona-ajasta kuin kohtaamispaikoista muistuttavat pitkälti aiemman tutkimuksen suomenkielisten suomalaisten kokemuksia. Kuten suomenkielisenkin väestön keskuudessa, korona-aika tuotti pelkoa ja huolta, ja vaikeutti palvelujen saavutettavuutta samalla kun niiden tarve joiltain osin kasvoi. Kohtaamispaikkojen anti vieraskielisille koostui suomenkielisten kokemuksia vastaavasti mahdollisuuksista sosiaalisiin kohtaamisiin turvallisessa ja ystävällisessä ilmapiirissä sekä mahdollisuudesta saada apua ja ohjausta yhteiskunnan palveluihin ja toimintaan. Suomenkielisten kokemuksista eroavan näkökulman toi vieraskielisille tärkeä kokemus siitä, että kohtaamispaikassa ei yleensä tarvitse pelätä rasismia. Kohtaamispaikka tarjosi myös mahdollisuuksia suomen kielen oppimiseen.

Tulos korostaa kohtaamispaikkojen keskeisyyttä ja onnistumista yhtäältä sosiaalisena areenana, toisaalta yhteiskuntaan silloittavana palveluna, joka auttaa ihmisiä saavuttamaan lakisääteisiäkin palveluja ja tukia. Samalla on huolestuttavaa, että ihmisten tarvitsemien palvelujen ja tukien saavuttaminen on riippuvainen palvelusta, joka ei ole lakisääteinen vaan usein järjestöjen ja uskonnollisten yhteisöjen ylläpitämiä. Koska kohtaamispaikat eivät ole lakisääteinen palvelu, ne voivat loppua resurssien heikentyessä tai esimerkiksi pandemiaoloissa, vaikka ihmiset voivat olla niistä hyvin riippuvaisia.