Yhteiskuntapolitiikka

Suomalainen sosiaaliturva ekosysteemiajattelun valossa

Harri Jalonen — ke, 03 huhti 2024 00:00:00 +0300

Muistisairaiden omaiset paikkaavat puuttuvia palveluja

Ulla Halonen — ke, 03 huhti 2024 00:00:00 +0300

Väkivallan kysymysten haastavuus lastensuojelussa – apua riskinarvioinnin välineestä?

Miia Ståhlberg — ke, 03 huhti 2024 00:00:00 +0300

Alueelliset erot väestön ikärakenteessa ja ikääntyneiden elinoloissa

Milena Nevanto, Katja Ilmarinen, Timo Kauppinen — ke, 03 huhti 2024 00:00:00 +0300

Regional differences in age structure and the living conditions in the elderly population

Ageing of the population has been associated with increasing regional differences in the age structure in Finland. However, less is known about the regional differences living conditions of the elderly.

The aim of the article is to examine the regional differences in the age structure and the living conditions of the elderly. We use register-based data from the years 1995–2020 collected by Statistics Finland. We start with descriptive analysis of low income, living alone and low standard of housing equipment among the population aged 65 and over. Then we apply multilevel logistic regression to investigate how socio-demographic characteristics of individuals and households and urbanity predict the low income of the elderly and explain its variance between wellbeing services counties, municipalities, and zip-code areas. We also describe spatial clustering of low income with the global and local Moran's I index.

Based on the results, there are differences in the ageing of the population and the living conditions of the elderly in different parts of the country. Regional variation in the low income of the elderly has increased both between and within wellbeing services counties during 1995–2020. The low income of the elderly is more spatially clustered and spatial differences appear as larger regional entities than before. The regional variation is mainly explained by the highest educational level in the household and the urbanity of the residential area. The assessment of the need for services is more accurate when information is available on living conditions and the regional distribution of well-being.

Julkinen, puolijulkinen ja yksityinen tila lasten turvallisuutta koskevissa näkemyksissä

Terhi Tuukkanen — ke, 03 huhti 2024 00:00:00 +0300

Tässä artikkelissa tarkastellaan 6–16-vuotiaiden suomalaislasten näkemyksiä turvallisuutta heikentävistä ja edistävistä tekijöistä. Artikkelissa vastataan kysymykseen, miten lapset hahmottavat turvallisuutta suhteessa julkiseen, puolijulkiseen ja yksityiseen tilaan. ”Julkisen” ja ”yksityisen” tilan välistä jaottelua pidetään yhtenä keskeisenä näkökulmana länsimaisessa yhteiskuntaa, politiikkaa ja jokapäiväistä elämää koskevassa sosiologisessa analyysissa. Artikkelin tarkoituksena on tuoda lasten näkemyksiä ajankohtaiseen, turvallisuutta koskevaan yhteiskuntapoliittiseen keskusteluun ja päätöksentekoon.

Artikkeli perustuu yhdessä päiväkodissa ja kahdessa koulussa alkuvuodesta 2022 kerättyyn aineistoon. Tutkimuksen aineisto kerättiin tapaamalla kolme eri lasten ryhmää ja keskustelemalla heidän kanssaan turvallisuudesta. Yhteensä tapaamisiin osallistui 52 lasta. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysia avulla.

Tulokset osoittivat, että yksityisen tilan merkitys lasten turvallisuuden tunteen kannalta on suuri. Yksityisessä tilassa turvaa lapsille toivat heidän lähellään olevat arkiset asiat, kuten koti, läheiset ihmiset ja mieleinen toiminta. Julkinen tila näyttäytyi lapsille turvattomana, aikuisten hallitsemana tilana. Turvattomuutta koettiin sekä omalla paikkakunnalla että maailmanlaajuisesti turvallisuutta heikentävien asioiden, kuten huumeiden käytön ja sodan vuoksi. Lapset näkivät puolijulkisen tilan sekä turvallisena että turvattomana tilana. Puolijulkisessa koulussa lapsille aiheuttivat turvattomuutta esimerkiksi esitykset ja kokeet, joissa lapset pelkäsivät epäonnistuvansa.

Vaikka lapsilla oli useita ajatuksia siitä, miten turvallisuutta voisi yhteiskunnassa ja maailmanlaajuisesti edistää, julkinen tila ei näyttäytynyt lapsille poliittisena tilana, johon heillä olisi pääsy. Lapset määrittivät julkisen tilan aikuisten tilaksi, kun kyse on turvallisuutta koskevasta päätöksenteosta. Olennaista on, että myös lasten ja nuorten näkemykset otetaan vakavasti turvallisuutta koskevassa päätöksenteossa.

Työelämän laatu yksityisillä palvelualoilla ennen koronapandemiaa ja sen aikana

ke, 03 huhti 2024 00:00:00 +0300

Tässä artikkelissa tarkastellaan, miten yksityisten palvelualojen työntekijöiden kokemus työelämän laadusta muuttui keväästä 2019 syksyyn 2020. Työn laatu on Suomessa ollut korkealla tasolla, muiden pohjoismaiden tapaan. Koronapandemia toi mukanaan monia muutoksia myös työelämään, kuten etätyön asiantuntijatehtäviin. Suorittavan työn tekijät eivät kuitenkaan siirtyneet etätyöhön, joten kokemus työstä koronan aikana on ollut heille erilainen kuin etätyöhön siirtyneille työntekijöille. Yksityisiin palvelualoihin kohdistui koronan aikana monia muutoksia, kuten matkailu- ja ravintola-aloja rasittaneet rajoitustoimet ja suojavarusteiden käytön työpaikoilla.
Analyysin kohteena on yksityisen palvelualan työntekijöille vuosina 2019 ja 2020 tehty kysely. Artikkelin keskeinen havainto on, että suurella osalla työntekijöistä kokemus työelämän laadusta ei muuttunut vuosien 2019 ja 2020 välillä. Työ koettiin kiireiseksi ja fyysisesti rasittavaksi, mutta johtamiseen ja työyhteisöön oltiin tyytyväisiä. Niillä, joilla kokemus työn laadusta muuttui, suuremmalla osalla muutos oli myönteiseen suuntaan.

Keiden tasa-arvo tai yhdenvertaisuus? Yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden kielet uutisjournalismissa 1999–2018

Antti Olavi Kanner, Anu Koivunen, Riikka Era, Maciej Janicki, Eetu Mäkelä — ke, 03 huhti 2024 00:00:00 +0300

Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus ovat suomalaisen poliittisen keskustelun keskeistä sanastoa. Siinä missä tasa-arvon käsitteellä on pitkä historia, 2000-luvulla yhdenvertaisuus on vakiintunut näkyväksi osaksi suomalaista politiikan kieltä ja yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta koskevia keskusteluja. Taustalla ovat vuonna 2000 käyttöön otettu uusi perustuslaki ja vuonna 2004 voimaan tullut yhdenvertaisuuslaki.

Analysoimalla vuosien 1999–2018 journalistisia aineistoja (Yle, Helsingin Sanomat, STT, Iltalehti) kysymme, miten yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon käsitteet, kieli ja teemat näkyvät ja jäsentyvät uutisjournalismissa sekä ennen että jälkeen yhdenvertaisuuslain voimaantulon. Samalla operationalisoimme yhdenvertaisuuteen ja tasa-arvoon sisältyvän poliittisen lupauksen kysymykseksi edustuksesta ja ääneenpääsystä: kysymme, keiden julkista poliittista kieltä yhdenvertaisuus ja tasa-arvo ovat ja onko yhdenvertaisuuskäsitteistys monipuolistanut esille ja ääneen pääsyä ja siten vaikuttanut politiikan agendaan. Kuinka paljon yhdenvertaisuudesta ja tasa-arvosta julkisuudessa (journalistisen median kautta peilattuna) puhutaan? Miten tämä muuttuu 2000-luvulla yhdenvertaisuuslainsäädännön myötä?

Tutkimus osoittaa, että yhdenvertaisuuslain säätäminen ei vuonna 2004 tuottanut merkittävää kasvua yhdenvertaisuus-käsitteen käytössä, mutta vuoden 2010 jälkeen sekä yhdenvertaisuus-, että tasa-arvokieli ovat yleistyneet dramaattisesti kaikissa aineistoissamme. Sanaston yleistyminen alkaa asiantuntijakirjoituksista ja mielipideosastoista, joita seuraavat mielipiteelliset journalistiset tekstit ja uutistekstit. Suurin osa kielenkäyttäjistä ja kielenkäyttötilanteista ei erottele tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuskäsitteitä toisistaan, vaan niitä käytetään rinnakkain ja vaihdannaisesti, parhaimmillaan samaan asiaan samassa virkkeessä viitaten. Poikkeuksen tähän tekevät oikeusasiantuntijat, jotka kielenkäytössään erottelevat lainopilliset käsitteet selvästi toisistaan. Toisen poikkeuksen käsitteiden vaihdannaisuuteen muodostaa sukupuolten tasa-arvo historiallisesti vahvana käsitteellisenä kenttänä.

Aineistostamme selviää, että yhdenvertaisuus-kieli on tehnyt tilaa uusille ryhmille ja teemoille: 2010-luvulla niin turvapaikanhakijat kuin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt ovat saaneet lisää palstatilaa sekä prosentuaalisesti että ennen muuta absoluuttisesti. Tähän liittyy myös kansalaisjärjestöjen edustajien suurempi ääneenpääsy ja vakiintuminen julkisiksi keskustelijoiksi. Tutkimustuloksena voidaan todeta, että journalismin perusteella yhdenvertaisuuden käsite ja kieli ovat laventaneet sekä politiikan että julkisen keskustelun agendaa ja tehneet tilaa uusille teemoille ja äänille. Tässä mielessä yhdenvertaisuuden kieli on edistänyt sekä representaatiota että ääneen pääsyä.

Lapset ja nuoret turvapaikanhakijoina Suomessa vuonna 2015

Jussi Jauhiainen, Iiris Niskanen — ke, 03 huhti 2024 00:00:00 +0300

Vuonna 2015 Suomeen tuli poikkeuksellisen monta – noin 32 000 – turvapaikanhakijaa. Heistä oli noin 3 000 alaikäistä, jotka hakivat turvapaikkaa Suomesta yksin ilman vanhempia tai muuta huoltajaa. Lain mukaan he olivat haavoittuvassa asemassa, mikä tuli huomioida turvapaikkamenettelyssä.

Migriltä hankitun vuoden 2015 turvapaikanhakijoita koskevan aineiston analyysin perusteella alaikäisistä yksin Suomesta turvapaikkaa hakeneista hyvin monet (93,9%) olivat poikia, afgaaneja (60%) tai irakilaisia (17%), ja lähellä täysi-ikää (86,0% 15–17-vuotiaita). Tyypillisin hakija oli 15–17-vuotias afgaanipoika. Alaikäiset yksin turvapaikkaa hakeneet saivat aikuisia harvemmin turvapaikan, mutta selvästi useammin oleskeluluvan Suomeen toissijaisen suojelun tai muun perusteen kautta. Irakilaisten nuorten hakemukset hylättiin muita useammin. Täysi-ikäiseksi tuleminen turvapaikkamenettelyn aikana vähensi mahdollisuutta turvapaikkaan tai oleskelulupaan. Heitä koskeva turvapaikkamenettely kesti yleensä kauemmin kuin niiden, jotka olivat edelleen päätöshetkellä alle 18-vuotiaita. Turvapaikkapäätösten perusteella turvapaikkapolitiikka kiristyi Suomessa vuoden 2016 aikana koskien alaikäisiä turvapaikanhakijoita, jotka olivat tulleet Suomeen vuonna 2015.

Kuinka merkittäviä elämäntapahtumat ovat toimeentulotuelle siirtymiseen lapsiperheissä?

Aapo Hiilamo, Markus Keski-Säntti, Lauri Mäkinen, Tiina Ristikari — ke, 03 huhti 2024 00:00:00 +0300

Selvitämme kuinka merkittäviä eri elämäntapahtumat ovat lapsiperheissä toimeentulotuelle siirtymiseen. Toimeentulotuelle siirtyminen on ongelma, koska tukeen liittyy merkittäviä kannustinloukkuja. Käytämme kansallista 1997-syntymäkohorttiaineistoa ja laskemme toimeentulotuelle siirtymiseen liittyvien elämäntapahtumien riskisuhteet sekä väestösyyosuudet. Väestöosuudet kuvaavat osuutta toimeentulotuelle siirtymisistä, jotka voitaisiin välttää, mikäli valittua elämäntapahtumaa ei tapahtuisi väestössä lainkaan. Suurin riski siirtyä toimeentulotuelle liittyy vanhempien eroon ja psykiatriseen erikoissairaanhoidon hoitoilmoitukseen. Suurin väestösyyosuus liittyy vanhempien työttömyyteen ja eroon.