Palaa artikkelin tietoihin Suomalaisten nuorten yksilöllistyvät kulttuurivalinnat

Suomalaisten nuorten yksilöllistyvät kulttuurivalinnat

Petteri Räisänen

Tiivistelmä

Tämän artikkelin tehtävänä on selvittää, miten sosiaaliset taustatekijät ja yksilölliset valinnat vaikuttavat suomalaisten 15–29-vuotiaiden nuorten korkeakulttuuriseen suuntautumiseen. Aineistona on vuoden 2009 Nuorisobarometri (n=1900). Sosiaalisia taustatekijöitä mittaavia muuttujia ovat nuoren sukupuoli, ikä, opiskelupaikka, asuinpaikan kuntatyyppi, vanhempien koulutus sekä vanhempien kulttuuriset resurssit. Yksilöllisiä valintoja mitataan nuoren kulttuuriharrastusten määrällä sekä suhtautumisella taiteeseen. Tutkimusmenetelminä ovat yksisuuntainen varianssianalyysi, moniluokitteluanalyysi sekä erotteluanalyysi. Tulosten mukaan yksilöllisillä valinnoilla on sosiaalisia taustatekijöitä voimakkaampi vaikutus nuorten korkeakulttuuriseen suuntautumiseen. Useat kulttuuriharrastukset ja avoin suhtautuminen taiteen moninaisia merkityksiä kohtaan havaittiin olevan selitysvoimaisimpia tekijöitä. Tulos on yhdenmukainen viimeaikaisten tutkimusten kanssa, jotka korostavat kulttuuristen merkityksenantojen ja mieltymysten merkitystä yksilöiden kulttuurivalintoihin. Tulosten mukaan perhetaustalla ei ole yhtä suurta vaikutusta nuorten korkeakulttuuriseen suuntautumiseen kuin aikaisemmin on esitetty.

Avainsanat: nuorten kulttuurivalinnat, korkeakulttuuri, kvantitatiiviset menetelmät

Abstract

Individualized cultural choices of Finnish adolescents

The purpose of this article is to examine how social background variables and individual preferences impact on Finnish adolescents highbrow orientation. The data of the article is Youth barometer (n=1900) from the year 2009. Social background variables are gender, age, educational level of the adolescent, size of the municipality, parent’s educational level and parent’s cultural resources. Individual preferences are measured by the number cultural hobbies and art preferences of the adolescent. The methods are one-way analysis of variance, multiple classification analysis and discrimination analysis. According to the results individual preferences are more powerful determinants than social background variables in explaining adolescents highbrow orientation. Several cultural hobbies and open-minded approach towards various meanings of the art were found to be the most explanatory variables. The results are similar to recent studies which underline the impact of cultural practices and preferences for individuals cultural choices. In addition family background is less significant factor for adolescents highbrow orientation than it is claimed.

Keywords: cultural choices of adolescents, highbrow culture, quantitative methods

Johdanto

Yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa käydään jatkuvaa keskustelua elämäntyyleistä ja niiden muodostumiseen vaikuttavista tekijöistä. Tyypillisenä lähestymistapana on näkemys, jonka mukaan yksilöiden elämäntyylit ovat sidoksissa erityyppisiin sosiaalisiin tekijöihin, kuten sosiaaliseen asemaan (Bourdieu 1984; 56), ikään (Roose, van Eijck & Lievens 2012) tai sukupuoleen (Christin 2012). Sosiaalisia tekijöitä korostaville näkemyksille on myös esitetty vastakkaisia näkemyksiä. Erityisesti viimeaikaisissa tutkimuksissa on alettu korostaa entistä voimakkaammin yksilöiden omien valintojen ja merkityksenantojen roolia elämäntyyliensä rakennusaineina (Daenkindt & Roose 2013; Hanquinet 2013; Lahire 2008).

Vastaavanlaiset lähestymistapojen erot ovat rantautuneet myös nuorten kulttuurivalintojen muodostumisesta käytävään keskusteluun. Erityisesti korkeakulttuurista, kuten kuvataiteesta tai klassisesta musiikista, kiinnostuneiden ja sitä kuluttavien nuorten kulttuurivalintoja lähestytään erilaisten sosiaalisten tekijöiden kautta. Tyypillisesti nuoren korkeakulttuurista suuntautumista selitetään heidän vanhempiensa koulutuksella ja kulttuurin harrastamisella (Nagel, 2010; Willekens & Lievens, 2014), nuoren sukupuolella (van Wel, Couwenbergh-Soeterboek, Couwenbergh, ter Bogt & Raaijmakers 2006) tai koulutuksella (Nagel & Ganzeboom 2002).

Vaikka näkemys sosiaalisten tekijöiden merkityksestä on säilynyt vahvana, niin joidenkin nuorisotutkijoiden mukaan (esim. Salasuo 2006, 31) 2000-luvun nuorten elämäntyylejä leimaa atomisoituneisuus, jolloin perinteisten sosiaalisten tekijöiden merkitys nuorten elämäntyylillisiin valintoihin olisi aikaisempaa heikompaa. Kodin sijaan nuoret saavat virikkeitä elämäntyyleihinsä muun muassa kavereiltaan tai internetistä. Myös korkeakulttuurista kiinnostuneiden nuorten tutkimuksissa on havaittu, että sosiaalisten tekijöiden lisäksi heitä yhdistää erityyppiset yksilölliset valinnat kuten samanlaiset vapaa-ajan viettotavat (van Wel, Couwenbergh-Soeterboek, Couwenbergh, ter Bogt & Raaijmakers, 2008) tai yhdenmukainen musiikkimaku (Tanner, Asbridge & Wortley, 2008).

Tämä artikkeli ottaa osaa edellä kuvattuun keskusteluun tarkastelemalla korkeakulttuuriin suuntautuneiden nuorten kulttuurivalintojen muodostumiseen vaikuttavia tekijöitä. Artikkelissa tutkitaan, miten sosiaaliset taustatekijät ja yksilölliset valinnat vaikuttavat suomalaisten 15–29-vuotiaiden nuorten korkeakulttuuriseen suuntautumiseen, jota mitataan korkeakulttuuria edustavien kulttuuri- ja taidelaitosten tärkeinä pitämisen näkökulmasta. Valittuja kulttuuri- ja taidelaitoksia ovat oopperaesitykset ja oopperajuhlat, taidemuseot ja taidenäyttelyt, kulttuurihistorialliset museot ja näyttelyt, teatteriesitykset, sinfonia- ja kamarimusiikkiesitykset sekä kulttuuri- ja taidetalojen palvelut. Tutkimukseen valittuja kulttuuri- ja taidelaitoksia on aikaisemmin pidetty korkeakulttuuria edustavina kulttuuri-instituutioina (Peterson & Kern, 1996: van Eijck & Bargeman, 2004; van Eijck & Knulst, 2005; Christin, 2012). Aineistona käytetään vuoden 2009 Nuorisobarometriä, jonka vastaajien määrä on 1900. Tutkimuksen analyysimenetelmiä ovat yksisuuntainen varianssianalyysi, moniluokitteluanalyysi sekä erotteluanalyysi.

Luokkamausta yksilöllisiin kulttuurivalintoihin

Ajatus sosiaalisten rakenteiden vaikutuksesta yksilön kulttuurivalintojen muodostumiseen on säilynyt vahvana. Yksilön kulttuurimaun ja -kulutuksen ajatellaan olevan kytköksissä niin lapsuuden (Bourdieu 1984, s. 13; van Eijck, 1997) kuin myöhempien elämänvaiheiden sosiaaliseen asemaan (esim. Daenekindt & Roose, 2014). Kiinnostus tietyntyyppisiä kulttuurituotteita kohtaan yhdistää samanlaisessa sosiaalisessa asemassa olevia. Samalla yhdenmukaiset kiinnostuksenkohteet luovat symbolisia eroja eri yhteiskuntaluokkien välille. (Bourdieu 1984, s. 171–172.)

Vallitseva käsitys sosiaalisen aseman yhteydestä yksilön kulttuurivalintoihin on kuitenkin asetettu entistä kyseenalaisemmaksi. Sosiaalisen aseman ohella muilla sosiaalisilla tekijöillä näyttää olevan omanlaisensa vaikutus yksilön kulttuurivalintojen muodostumiseen, minkä sosiaalisen aseman roolia korostava näkökulma sivuuttaa (Hanquinet 2013; Lahire 2008). Lisääntynyt korkeakoulutus ja sosiaalinen liikkuvuus ovat heikentäneet ylempien sosiaaliryhmien tarvetta erottautua alemmista sosiaaliryhmistä kulttuurivalintojensa kautta (Peterson & Kern, 1996; van Eijck & Knulst, 2005). Tämän seurauksena kulttuurivalintojen lähestyminen yksinomaan sosiaalisen aseman näkökulmasta antaa yksiulotteisen kuvan niiden muodostumiseen vaikuttavista tekijöistä.

Uudempien tutkimusten mukaan muun muassa sukupuoli (Christin, 2012), ikä (van Eijck & Knulst, 2005) tai koulutus (van Eijck & Bargeman, 2004) selittää entistä vahvemmin yksilöiden kulttuurimaun ja kulttuurinkulutuksen eroja. Tämä näkyy myös korkeakulttuurista kiinnostuneiden kulttuurivalinnoissa, joita sosiaalinen asema selittää aikaisempaa heikommin. Esimerkiksi Suomessa korkeakulttuurista makua edustavat ja korkeakulttuuria kuluttavat pääsääntöisesti naiset (Rahkonen & Purhonen, 2004; Alasuutari, 2009).

Sosiaalisen aseman voimakkuuden heikentymisen seurauksena kulttuurivalintojen tutkimuksessa on alettu huomioida erityyppisten yksilöllisten valintojen merkitys. Samalla yhteiskuntaluokkien kulttuurivalintojen yhdenmukaisuus on asetettu kyseenalaiseksi (Daenekindt & Roose, 2013; Lahire, 2003). Tietyntyyppistä kulttuuria kuluttavien, kuten taidemuseoissa käyvien, kulttuuriset mieltymykset ja kiinnostuksenkohteet ovat epäyhtenäisiä, eivätkä ne edusta minkään tietyn yhteiskuntaluokan kulttuurimakua (Hanquinet, 2013). Sosiaalisesti ja kulttuurisesti monimuotoisessa yhteiskunnassa yksilön kulttuurivalinnat vaihtelevat elämänkulun aikana sekä erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa (Lahire, 2008). Tämän vuoksi yksilön kulttuurivalintoja ei tulisi mieltää yksinomaan sosiaalisen aseman ilmaukseksi. Lisäksi teknologian kehittyminen on mahdollistanut konserttien katsomisen tai taideteoksiin tutustumisen internetin välityksellä, mikä on osaltaan muuttanut kulttuurinkulutuksen tapoja entistä yksilöllisemmiksi (Gripsrud, Hovden & Moe, 2011).

Nuorten korkeakulttuuristen valintojen muodostuminen

Nuorten kulttuurivalintojen tutkimuksessa painottuu sosiaalisia tekijöitä korostava lähestymistapa, mikä näky erityisesti korkeakulttuurista kiinnostuneiden nuorten tutkimuksessa. Nuorten korkeakulttuurisen suuntautumisen muodostumiseen nuoren perhetaustalla ajatellaan olevan keskeinen merkitys. Erityisesti korkeasti koulutettujen vanhempien lapset erottuvat korkeakulttuurin kuluttajina (Nagel, 2010; Willekens & Lievens, 2014). Lisäksi vanhempien kulttuuriset resurssit, kuten oma kulttuurinkulutus ja harrastaminen, vaikuttavat nuoren kulttuurisen suuntautumisen muodostumiseen. Korkeakulttuurista kiinnostuneille nuorille on tyypillistä kulttuuritapahtumissa ja taidelaitoksissa käyvät vanhemmat (Nagel, Damen & Haanstra, 2010). Usein tällaiset vanhemmat käyvät niissä yhdessä jälkikasvunsa kanssa (Tolonen, 2013). Lisäksi taiteesta ja kulttuurista kiinnostuneet vanhemmat kannustavat jälkikasvuaan taide- ja kulttuuriharrastusten pariin (Scherger & Savage, 2010). Näin ollen vanhempien kulttuuriset resurssit edesauttavat nuorta sisäistämään vanhempiensa kulttuuriset kiinnostuksenkohteet.

Perhetaustan lisäksi nuorten korkeakulttuurisen kiinnostuksen ajatellaan kytkeytyvän muihin sosiaalisiin tekijöihin. Koulutusasteella ja -alalla näyttäisi olevan yhdenmukainen vaikutus nuorten kulttuurivalintoihin. Erityisesti korkeammin kouluttautuneet nuoret käyvät muita nuoria aktiivisemmin kulttuuri- ja taidelaitoksissa (Nagel, 2010; Willekens & Lievens, 2014). Lisäksi humanistisia tieteitä opiskelevat ovat kiinnostuneempia korkeakulttuurista ja taiteesta kuin kauppa- tai luonnontieteitä opiskelevat (Gripsrud ym., 2011).

Nuorten kulttuurivalinnoissa havaitaan myös sukupuolen mukaisia eroja. Erilaisissa kulttuurilaitoksissa käyminen on yleisempää nuorille naisille (van Wel ym., 2006). Lisäksi he pitävät enemmän korkeakulttuuriksi mielletyistä musiikkityyleistä, kuten klassisesta musiikista ja oopperasta (Tanner ym., 2008).

Myös nuorten kulttuurivalintojen tutkimuksessa on alettu suhtautua aikaisempaa kriittisemmin sosiaalisia tekijöitä korostaviin näkemyksiin. Esimerkiksi perhetaustan voimakkuutta vastaan puhuvat väitteet nuorten elämätyylien atomisoitumisesta. Tällöin ajatellaan, että esimerkiksi perheen merkitys nuoren kulttuurivalintojen muodostumiseen on aiempaa heikompaa (Salasuo 2006, 31). Nuoret saavat vaikutteita kulttuuristen tyyliensä rakentamiseen vanhempiensa lisäksi muun muassa kavereiltaan (Tolonen 2013; van Wel ym. 2006).

Korkeakulttuurista kiinnostuneiden nuorten tutkimuksessa on alettu kiinnittää huomioita myös yksilöllisten valintojen merkitykseen. Tietyntyyppisten sosiaalisten tekijöiden lisäksi korkeakulttuurista kiinnostuneita nuoria yhdistävät erinäiset yksilölliset valinnat, kuten omaehtoinen kulttuurin tekeminen. Tällaiset nuoret lukevat enemmän, harrastavat soittamista ja käyvät useammin musiikki- ja kuvataidekouluissa (van Wel ym., 2008). Lisäksi korkeakulttuuriin suuntautuneita nuoria yhdistää yhdenmukainen suhtautuminen erilaisiin kulttuuri-ilmiöihin, mikä ilmenee kiinnostuksena erityyppisiin musiikkityyleihin (Tanner ym. 2008).

Tutkimuksen muodostaminen

Aineisto ja tutkimusmenetelmät

Tutkimuksessa pyritään selvittämään, miten sosiaaliset taustatekijät ja yksilölliset valinnat vaikuttavat suomalaisten nuorten korkeakulttuurisen suuntautumisen muodostumiseen. Tämän selvittämiseksi muodostetaan kaksi erillistä tutkimusasetelmaa. Niistä ensimmäisessä selvitetään, mitkä tekijät ennustavat nuorten korkeakulttuurista suuntautumista. Toisessa tutkimusasetelmassa pyritään löytämään ne tekijät, jotka erottelevat korkeakulttuuriin suuntautuneita nuoria, niistä nuorista, jotka eivät ole kiinnostuneita korkeakulttuurista. Kahden eri tutkimusasetelman tavoitteena on lähestyä tutkittavaa ilmiötä tilastollisia menetelmiä hyödyntäen eri näkökulmista, mikä avaa ilmiötä huomattavasti moniulotteisemmin kuin pelkän yhden tutkimusasetelman käyttäminen.

Tutkimuksen aineistona on vuoden 2009 Nuorisobarometri (n=1900), jonka vastaajina ovat 15–29-vuotiaat suomalaiset nuoret, ahvenanmaalaisia lukuun ottamatta. Nuorisobarometri on joka vuosi kerättävä tutkimus, jossa selvitetään suomalaisten nuorten arvoja ja asenteita. Vuonna 2009 teemana oli taide ja kulttuuri.

Ensimmäisen tutkimusasetelman menetelminä käytetään yksisuuntaista varianssianalyysia sekä moniluokitteluanalyysia. Yksisuuntaisella varianssianalyysilla saadaan selville, mitkä selittäviksi valituista muuttujista ovat yhteydessä selitettävään muuttujaan (Nummenmaa 2010, s. 185). Muuttujien välinen yhteisvaihtelu ei vielä takaa niiden välistä todellista yhteyttä, vaan muuttujien väliset yhteydet vakioidaan käyttämällä moniluokitteluanalyysia. Se osoittaa, muuttuuko yksittäisen muuttujan yhteys selitettävään muuttujaan, kun selittäväksi muuttujaksi valitaan useita muuttujia (Jokivuori & Hietala 2007, s. 155–160). Moniluokitteluanalyysi tuottaa jokaiselle selittävälle muuttujalle standardoidun beta-kertoimen, joka kuvaa yksittäisen selittävän muuttujan suhteellista ennustuskykyä (mt., s. 167–169).

Toisen tutkimusasetelman menetelmänä käytetään askeltavaa erotteluanalyysia, joka muodostaa selittäviksi valittujen muuttujien pohjalta erottelu-ulottuvuuden. Menetelmä jättää erottelu-ulottuvuudelle tutkittavia ryhmiä voimakkaimmin erottelevat muuttujat ja poistaa siitä ryhmiä erottelemattomat muuttujat. Erotteluanalyysi huomioi kolmannen tekijän vaikutuksen vakioimalla muuttujien väliset yhteydet. (Jokivuori & Hietala 2007, s. 119, 122, 132.)

Tutkimuksessa käytettävien muuttujien muodostaminen

Korkeakulttuurisen suuntautumisen mittaamiseksi ei ole olemassa mitään yleisesti tunnustettua mittaria. Aikaisemmissa tutkimuksissa sitä on mitattu korkeakulttuuria edustavien kulttuurinmuotojen kulutuksen ja pitämisen (Purhonen 2011) sekä tärkeyden (Alasuutari 2011) näkökulmista. Tässä artikkelissa nuorten korkeakulttuurisen suuntautumisen mittarina käytetään sitä, miten tärkeänä nuori pitää erilaisia kulttuuri- ja taidelaitoksia oman elämänsä ja vapaa-aikansa kannalta. Mitä tärkeämmäksi nuori kulttuuri- ja taidelaitokset kokee, sitä voimakkaampi on hänen korkeakulttuurinen suuntautuminen. Tutkimukseen valitut kulttuuri- ja taidelaitokset ovat oopperaesitykset ja oopperajuhlat, taidemuseot ja taidenäyttelyt, kulttuurihistorialliset museot ja näyttelyt, teatteriesitykset, sinfonia- ja kamarimusiikkiesitykset sekä kulttuuri- ja taidetalojen palvelut. Korkeakulttuuria edustaville kulttuuri- ja taidelaitoksille ei ole olemassa mitään yhdenmukaista määritelmää. Aikaisemmissa tutkimuksissa niitä edustaviksi kulttuuri- ja taidelaitoksiksi ovat lukeutuneet oopperaesitykset, klassisen musiikin konsertit, taidenäyttelyt, museot sekä teatteriesitykset (Peterson & Kern, 1996; van Eijck & Bargeman, 2004; van Eijck & Knulst, 2005; Christin, 2012).

Ensimmäisessä tutkimusasetelmassa korkeakulttuurista suuntautumista lähestytään jatkuvana ilmiönä, joka voi saada minkä tahansa arvon minimi- ja maksimiarvojen väliltä. Tämän johdosta yksittäisistä kulttuuri- ja taidelaitoksista muodostetaan yksi keskiarvoestimoitu summamuuttuja, joka mittaa nuorten korkeakulttuurista suuntautumista. Se laskee yksittäisten kulttuuri- ja taidelaitosten havaintoarvot yhteen ja muodostaa niistä keskiarvon (Nummenmaa 2010, s. 161). Muuttujan vaihteluväliksi tulee 1-5. Mitä suuremman arvon summamuuttuja saa, sitä voimakkaampi on nuoren korkeakulttuurinen suuntautuminen. Korkeakulttuurista suuntautumista mittaava summamuuttuja on sisäisesti tarpeeksi yhtenäinen, sillä sen cronbachin alpha -kerroin on 0,780, joka on raja-arvona pidettyä 0.6:tta korkeampi (mt., s. 356).

Toisessa tutkimusasetelmassa korkeakulttuurista suuntautumista mitataan kahden ryhmän avulla, jotka muodostetaan k-keskiarvoklusterianalyysilla (liite 1-2). Menetelmä etsii havaintojoukosta yhdenmukaisia havaintoyksikköjä ja muodostaa niistä ryhmiä (Nummenmaa 2010, s. 428). Ensimmäisessä ryhmässä ovat korkeakulttuuriin suuntautuneet nuoret. Tämän ryhmän havaintojen määrä on 684. Jälkimmäisessä ryhmässä ovat nuoret, jotka eivät ole suuntautuneet korkeakulttuuriin. Kyseisessä ryhmässä on yhteensä 1216 havaintoa.

Tutkimuksen selittävät muuttujat muodostuvat erilaisista sosiaalisia taustatekijöitä ja yksilöllisiä valintoja mittaavista muuttujista. Sosiaalisia taustatekijöitä mittaavia muuttujia ovat nuoren sukupuoli, ikä, opiskelupaikka, asuinpaikan kuntatyyppi sekä vanhempien koulutusaste. Lisäksi vanhempien kulttuuristen resurssien vaikutusta mitataan taiteeseen tai muuhun luovaan toimintaan osallistumiseen kannustamisen näkökulmasta. Aikaisemmissa tutkimuksissa vanhempien kulttuurisia resursseja on mitattu jälkikasvunsa kulttuuriharrastuksiin kannustamista mittaavalla muuttujalla (esim. Scherger & Savage, 2010). Tässä tutkimuksessa valittu muuttuja on likert-asteikollinen. Sen vastausvaihtoehtojen ensimmäisessä päässä on ”Täysin riittävästi” ja toisessa päässä ”Täysin riittämättömästi” vanhemmiltaan kannustusta taiteeseen tai muuhun luovaan toimintaan osallistumiseen saaneet nuoret. Yksilöllisiä valintoja mittaavia muuttujia ovat nuoren kulttuuriharrastusten määrä sekä viisi taiteeseen liittyvää asenneväittämää, joihin suhtautumista mitataan myönteinen-kielteinen-ulottuvuuden kautta.

Ensimmäisen tutkimusasetelman tulokset

Ensimmäisessä tutkimusasetelmassa selvitetään, miten selittäviksi valitut muuttujat ennustavat nuorten korkeakulttuurista suuntautumista. Tutkittavaa ilmiötä lähestytään jatkuvana ilmiönä, joka voi saada minkä tahansa arvon minimi- ja maksimiarvojen väliltä. Aluksi tarkastellaan, miten eri selittävät muuttujien ovat yhteydessä korkeakulttuuriseen suuntautumiseen. Menetelmänä käytetään yksisuuntaista varianssia analyysia, jonka tulokset esitetään taulukossa 1. Mitä korkeampi on muuttujan vastausvaihtoehdon ryhmäkeskiarvo, sitä voimakkaampi on muuttujan yhteys korkeakulttuuriseen suuntautumiseen.

Taulukko 1 Sosiaalisten taustatekijöiden ja yksilöllisten valintojen yhteys korkeakulttuuriseen suuntautumiseen

Muuttuja N Keskiarvo Keskihajonta
Sukupuoli
Nainen 928 2,31 ,873
Mies 972 2,36 ,936
Ikä
15-19-vuotiaat 642 2,38 ,952
20-24-vuotiaat 617 2,34 ,891
25-29-vuotiaat 640 2,30 ,873
Opiskeleeko lukiossa tai korkeakoulussa
Kyllä 406 2,38 ,915
Ei 1494 2,33 ,903
Vanhempien koulutusaste**
Ei yliopistotutkintoa 1380 2,31 ,885
Vain toisella vanhemmista yliopistotutkinto 355 2,38 ,920
Molemmilla vanhemmilla yliopistotutkinto 165 2,55 1,019
Asuinpaikka***
Pääkaupunkiseutu 386 2,18 ,800
Kaupunkimainen kunta 1089 2,38 ,933
Taajaan asuttu tai maaseutumainen kunta 406 2,37 ,916
Koetko saaneesi riittävästi kannustusta taiteeseen tai muuhun luovaan toimintaan osallistumiseen vanhemmiltasi?**
Täysin riittävästi 913 2,38 ,882
Melko riittävästi 547 2,41 ,939
En ole kaivannut kannustusta 157 2,06 ,843
Melko riittämättömästi 186 2,29 ,936
Täysin riittämättömästi 97 2,07 ,845
Kulttuuriharrastusten määrä***
Ei yhtään harrastusta 716 2.22 ,853
1-2 harrastusta 714 2,32 ,912
3 tai useampi harrastus 470 2,55 ,940
Taiteella voi vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin***
Täysin samaa mieltä 455 2,52 ,939
Jokseenkin samaa mieltä 719 2,47 ,903
En osaa sanoa 69 2,14 ,848
Jokseenkin eri mieltä 451 2,07 ,769
Täysin eri mieltä 206 2,12 ,953
Taiteen harrastaminen kasvattaa itsetuntemusta***
Täysin samaa mieltä 536 2,56 ,933
Jokseenkin samaa mieltä 854 2,34 ,883
En osaa sanoa 136 2,15 ,977
Jokseenkin eri mieltä 235 2,12 ,804
Täysin eri mieltä 49 1,95 ,855
Taiteesta on taloudellista hyötyä***
Täysin samaa mieltä 137 2,59 ,992
Jokseenkin samaa mieltä 527 2,44 ,993
En osaa sanoa 111 2,20 ,904
Jokseenkin eri mieltä 843 2,33 ,834
Täysin eri mieltä 282 2,11 ,842
Taiteesta ei tarvitse olla hyötyä, vaan se on itseisarvo***
Täysin samaa mieltä 437 2,43 ,885
Jokseenkin samaa mieltä 833 2,38 ,913
En osaa sanoa 176 2,17 ,881
Jokseenkin eri mieltä 371 2,26 ,926
Täysin eri mieltä 83 2,10 ,805
Graffitit tulee ymmärtää taiteena eikä rikoksena***
Täysin samaa mieltä 424 2,45 ,972
Jokseenkin samaa mieltä 769 2,39 ,912
En osaa sanoa 108 2,27 ,804
Jokseenkin eri mieltä 382 2,31 ,870
Täysin eri mieltä 217 2,20 ,785
*** P<.001, ** P<.01, * P<.05

Sosiaalisista taustatekijöistä korkeakulttuuriseen suuntautumiseen ovat yhteydessä vanhempien koulutusaste, nuoren asuinpaikka sekä vanhempien kulttuurisia resursseja mittaava muuttuja. Vanhempien koulutusasteen osalta, korkeakulttuuriseen suuntautumiseen, on yhteydessä molempien vanhempien yliopistotutkinto, sillä tällaisten nuorten ryhmäkeskiarvo on korkein. Kaupunkimaisissa kunnissa että taajaan asutuissa tai maaseutumaisissa kunnissa asuvat nuoret ovat korkeakulttuurisesti suuntautuneempia kuin pääkaupunkiseudulla asuvat nuoret. Vanhempien kulttuurisilla resursseilla on vaikutusta nuorten korkeakulttuuriseen suuntautumiseen, sillä kannustusta ”Täysin riittävästi” tai ”Melko riittävästi” saaneiden nuorten keskiarvot ovat korkeimmat. Nuoren sukupuolella, iällä tai opiskelupaikalla ei ole yhteyttä tutkittavaan ilmiöön.

Yksilöllisiä valintoja mittaavista muuttujista kaikki ovat tilastollisesti erittäin merkitsevässä yhteydessä korkeakulttuurista suuntautumista mittaavaan summamuuttujaan. Kulttuuriharrastusten määrä on positiivisessa yhteydessä tutkittavaan ilmiöön, sillä vähintään kolme kulttuuriharrastusta omaavat nuoret ovat kaikkein suuntautuneimpia korkeakulttuuriin. Taiteeseen liittyvien asenneväittämien osalta yhteys korkeakulttuuriseen suuntautumiseen on yhdenmukainen. Nuoret, jotka suhtautuvat myönteisesti esitettyihin väittämiin, ovat korkeakulttuurisesti suuntautuneimpia.

Taulukko 2. Moniluokitteluanalyysin tulokset

Muuttuja Vakioitu keskiarvo Eta Beta Poikkeama kokonais- keski arvosta
Vanhempien koulutusaste**
Ei yliopistotutkintoa 2,31 ,077 ,071 -,03
Vain toisella vanhemmista yliopistotutkinto 2,34 ,00
Molemmilla vanhemmilla yliopistotutkinto 2,54 ,21
Asuinpaikka
Pääkaupunkiseutu 2,26 ,088 ,043 -,07
Kaupunkimaiset kunnat 2,37 ,03
Taajaan asutut tai maaseutumaiset kunnat 2,33 -,00

Koetko saaneesi riittävästi kannustusta taiteeseen tai muuhun

luovaan toimintaan osallistumiseen vanhemmiltasi?**

Täysin riittävästi 2,36 ,123 ,089 ,02
Melko riittävästi 2,40 ,07
En ole kaivannut kannustusta 2,14 -,20
Melko riittämättömästi 2,28 -,06
Täysin riittämättömästi 2,18 -,15
Kulttuuriharrastusten määrä***
Ei yhtään kulttuuriharrastusta 2,24 ,141 ,105 -,10
1-2 kulttuuriharrastusta 2,34 ,00
Vähintään kolme kulttuuriharrastusta 2,48 ,14
Taiteella voi vaikuttaa yhteiskunnallisiin asioihin***
Täysin samaa mieltä 2,45 ,215 ,147 ,11
Jokseenkin samaa mieltä 2,43 ,10
En osaa sanoa 2,21 -,13
Jokseenkin eri mieltä 2,14 -,20
Täysin eri mieltä 2,22 -,12
Taiteen harrastaminen kasvattaa itsetuntemusta***
Täysin samaa mieltä 2,49 ,187 ,128 ,15
Jokseenkin samaa mieltä 2,32 -,02
En osaa sanoa 2,36 ,03
Jokseenkin eri mieltä 2,15 -,19
Täysin eri mieltä 2,15 -,19
Taiteesta on taloudellista hyötyä***
Täysin samaa mieltä 2,53 ,144 ,097 ,19
Jokseenkin samaa mieltä 2,41 ,07
En osaa sanoa 2,29 -,05
Jokseenkin eri mieltä 2,32 -,02
Täysin eri mieltä 2,19 -15
Taiteesta ei tarvitse olla hyötyä, vaan se on itseisarvo
Täysin samaa mieltä 2,34 ,109 ,054 ,00
Jokseenkin samaa mieltä 2,37 ,03
En osaa sanoa 2,26 -,07
Jokseenkin eri mieltä 2,34 ,00
Täysin eri mieltä 2,15 -,19
Graffitit tulee ymmärtää taiteena eikä rikoksena**
Täysin samaa mieltä 2,40 ,135 ,093 ,06
Jokseenkin samaa mieltä 2,39 ,06
En osaa sanoa 2,27 -,06
Jokseenkin eri mieltä 2,29 -,05
Täysin eri mieltä 2,14 -,19
*** P<.001, ** P<.01, * P<.05

Selitysaste R2 ,119

Yhteiskorrelaatio R ,344

Mittarin kokonaiskeskiarvo 2,34

Seuraavaksi otetaan jatkotutkimuksen kohteeksi ne selittävät muuttujat, joiden havaittiin olevan yhteydessä nuorten korkeakulttuuriseen suuntautumiseen. Tarkoituksena on vakioida muuttujien väliset yhteydet ja poistaa kolmannen tekijän vaikutus selittävän muuttujan ja korkeakulttuurista suuntautumista mittaavan summamuuttujan väliltä. Muuttujien vakioimisessa menetelmänä käytetään moniluokitteluanalyysia. Sen tulokset esitetään taulukossa 2. Muuttujan saama beta-arvo kuvaa, kuinka hyvin se ennustaa nuorten korkeakulttuurista suuntautumista.

Moniluokitteluanalyysilla suoritettava muuttujien välisten yhteyksien vakiointi muuttaa hieman selittävien muuttujien yhteyttä korkeakulttuuriseen suuntautumiseen. Samalla nuoren asuinpaikkaa ja taiteen itseisarvoa mittaavien muuttujien yhteys korkeakulttuuriseen suuntautumiseen katoaa.

Sosiaalisista taustatekijöistä nuorten korkeakulttuurista suuntautumista ennustavia tekijöitä ovat vanhempien koulutusaste sekä kulttuurisia resursseja mittaava muuttuja. Vanhempien koulutusasteen ja korkeakulttuurisen suuntautumisen väliseen yhteyteen vakiointi ei vaikuta ja nuorten korkeakulttuurista suuntautumista ennustavat molempien vanhempien yliopistotutkinto. Toisaalta muuttujan ennustusaste jää matalaksi. Vanhempien kulttuurisia resursseja mittaavan muuttujan keskiarvoissa tapahtuu hienoisia muutoksia vakioinnin seurauksena. Siitä huolimatta kannustuksen riittävyys ennustaa nuorten korkeakulttuurista suuntautumista, joskin muuttajan ennustusaste jää verrattain alhaiseksi.

Yksilöllisiä valintoja mittaavista muuttujista lähes kaikki, taiteen itseisarvoa mittaavaa muuttujaa lukuun ottamatta, ennustavat nuorten korkeakulttuurista suuntautumista vahvemmin tai heikommin. Yhteyden säilyttäneiden muuttujien suunta korkeakulttuuriseen suuntautumiseen säilyy samansuuntaisena vakioinnista huolimatta, vaikka vakiointi nostaa ja laskee yksittäisten vastausvaihtoehtojen keskiarvoja. Lisäksi yksilöllisiä valintoja mittaavien muuttujien ennustusastetta mittaavien beta-kertoimien arvot ovat korkeampia kuin sosiaalisia taustatekijöitä mittaavien muuttujien. Tulosten mukaan, useat kulttuuriharrastukset ennustavat nuorten korkeakulttuurista suuntautumista. Lisäksi myönteinen suhtautuminen eri taideväittämiin on nuorten korkeakulttuurista suuntautumista ennustava tekijä.

Toisen tutkimusasetelman tulokset

Toinen tutkimusasetelma poikkeaa ensimmäisestä sen suhteen, että nyt tarkastelun kohteena on jatkuvan muuttujan sijaan kaksi ryhmää. Ensimmäisessä ryhmässä ovat korkeakulttuuriin suuntautuneet nuoret. Jälkimmäisessä ryhmässä ovat nuoret, jotka eivät ole suuntautuneet korkeakulttuuriin. Erotteluanalyysin avulla tutkitaan, miten eri selittävät muuttujat erottelevat tutkimuksen kohteena olevia ryhmiä toisistaan. Toisen tutkimusasetelman menetelmänä käytetään askeltavaa erotteluanalyysia. Menetelmä luo ryhmien välille erottelu-ulottuvuuden, jossa ovat ryhmiä voimakkaimmin erottelevat muuttujat.

Erotteluanalyysin onnistumisen kannalta on tärkeää että erottelufunktion tutkittavat ryhmät eroavat toisistaan tilastollisesti merkitsevästi (Jokivuori & Hietala 2007, s 126). Wilkisin lambdan mukaan funktion p-arvo on ,000 (Liite 3-4), mikä tarkoittaa, että ryhmät eroavat toisistaan tarpeeksi voimakkaasti. Erottelu-ulottuvuuden ensimmäisessä päässä ovat korkeakulttuuriin suuntautuneet nuoret, joiden painopisteeksi tulee ,409. Nuoret, jotka eivät ole korkeakulttuuriin suuntautuneita, sijoittuvat erottelu-ulottuvuuden toiseen päähän. Heidän painopisteensä on -,229. Erottelufunktion muuttujien kanoniset korrelaatiot kuvaavat muuttujien etäisyyttä erottelu-ulottuvuuden keskipisteestä. Tutkittavia ryhmiä voimakkaasti erottelevat muuttujat sijaitsevat mahdollisimman kaukana keskipisteestä.

Erottelufunktiolle tulevien muuttujien kanoniset korrelaatiot esitetään taulukossa 3. Sen mukaan seitsemän muuttujaa erottelee nuorten korkeakulttuurista suuntautumista. Muuttujista yksi liittyy sosiaalisiin taustatekijöihin ja kuusi yksilöllisiin valintoihin. Ryhmiä erottelemattomia muuttujia ovat nuoren sukupuoli, opiskelupaikka, asuinpaikka ja vanhempien koulutus.

Taulukko 3. Erottelufunktio ja sen sisältämät muuttujat

1.

Taiteen harrastaminen kasvattaa itsetuntemusta

(eri mieltä - samaa mieltä)
,595

Taiteella voi vaikuttaa yhteiskunnan asioihin

(eri mieltä - samaa mieltä)

,594

Kulttuuriharrastusten määrä

(ei yhtään - useita)

,466

Taiteesta ei tarvitse olla hyötyä, vaan se on itseisarvo

(eri mieltä - samaa mieltä)

,400

Graffitit tulee ymmärtää taiteena eikä rikoksena

(eri mieltä - samaa mieltä)

,335

Koetko saaneeni riittävästi kannustusta taiteeseen tai muuhun luovaan toimintaan osallistumiseen vanhemmiltasi?

(riittämättömästi - riittävästi)

,291

Taiteesta on taloudellista hyöytä

(eri mieltä - samaa mieltä)

,267

Sosiaalisista taustatekijöistä tutkittavia ryhmiä erottelee vanhempien kulttuurisia resursseja mittaava muuttuja. Korkeakulttuurisesti suuntautuneet nuoret kokevat saavansa vanhemmiltaan riittävästi kannustusta taiteelliseen tai muuhun luovaan toimintaan osallistumiseen. Vastaavasti nuoret, jotka eivät ole korkeakulttuurisesti suuntautuneita, kokevat saavansa kannustusta riittämättömästi.

Yksilöllisiä valintoja mittaavista muuttujista tutkittavia ryhmiä erottelee kulttuuriharrastusten määrä sekä kaikki taiteeseen liittyvistä asenneväittämistä. Korkeakulttuuriin suuntautuneille nuorille on tyypillistä useat kulttuuriharrastukset. Sen sijaan vähän kulttuuria harrastavat lukeutuvat nuoriin, jotka eivät ole korkeakulttuurisesti suuntautuneita. Eri taideväittämät erottelevat tutkittavia ryhmiä yhdenmukaisesti. Myönteinen suhtautuminen taideväittämiin yhdistää korkeakulttuurisesti suuntautuneita nuoria. Vastaavasti korkeakulttuuriin suuntautumattomille on tunnusomaista kielteinen suhtautuminen esitettyihin taideväittämiin.

Yhteenveto tutkimusasetelmien tuloksista

Tässä artikkelissa on pyritty selvittämään kahden tutkimusasetelman avulla, miten sosiaaliset taustatekijät ja yksilölliset valinnat vaikuttavat suomalaisten nuorten korkeakulttuurisen suuntautumisen muodostumiseen. Tutkimusasetelmista saadut tulokset ovat varsin yhdenmukaisia. Niiden mukaan yksilöllisillä valinnoilla on sosiaalisia taustatekijöitä voimakkaampi vaikutus nuorten korkeakulttuuriseen suuntautumiseen.

Tutkimuksessa yksilöllisiä valintoja mitattiin nuoren kulttuuriharrastusten määrällä sekä suhtautumisella erilaisiin taideväittämiin. Molemmat tutkimusasetelmat osoittavat, että useat kulttuuriharrastukset ovat tyypillisiä korkeakulttuuriin suuntautuneille nuorille. Lisäksi molempien tutkimusasetelmien mukaan myönteinen suhtautuminen taiteen moninaisia merkityksiä kohtaan yhdistää korkeakulttuuriin suuntautuneita nuoria.

Sosiaaliset taustatekijät näyttävät vaikuttavan heikosti nuorten korkeakulttuuriseen suuntautumiseen. Nuoren sukupuolella, iällä tai opiskelupaikalla ei havaittu olevan yhteyttä korkeakulttuuriseen suuntautumiseen kummassakaan tutkimusasetelmassa. Ensimmäisessä tutkimusasetelmassa molempien vanhempien yliopistotason koulutuksen havaittiin ennustavan heikosti nuorten korkeakulttuurista suuntautumista, mutta toisessa tutkimusasetelmassa vanhempien koulutuksen ei havaittu erottelevan tutkittavia ryhmiä.

Sosiaalisten taustatekijöiden osalta ainoastaan vanhempien kulttuurisia resursseja mittaavalla muuttujalla havaittiin olevan yhteys korkeakulttuuriseen suuntautumiseen molemmissa tutkimusasetelmissa. Vanhempien kulttuurisia resursseja mitattiin vanhemmilta saadulla kannustuksella taiteeseen tai muuhun luovaan toimintaan osallistumiseen. Molemmissa tutkimusasetelmissa havaittiin, että kannustuksen riittävyys on yhteydessä korkeakulttuuriseen suuntautumiseen. Kuitenkin muuttujan ennustusaste ja sen erottelukyky jäävät useita yksilöllisiä valintoja mittaavia muuttujia heikommaksi.

Loppukeskustelu

Tämä artikkeli on ottanut osaa ajankohtaiseen nuorten kulttuurivalintojen muodostumisesta käytävään keskusteluun tarkastelemalla suomalaisten nuorten korkeakulttuuriseen suuntautumiseen vaikuttavia tekijöitä. Tulosten mukaan yksilöllisillä valinnoilla on sosiaalisia taustatekijöitä voimakkaampi vaikutus nuorten korkeakulttuurisen suuntautumisen muodostumiseen. Korkeakulttuuriin suuntautuneita nuoria yhdistää useat kulttuuriharrastukset sekä avoin suhtautuminen taiteen moninaisia merkityksiä kohtaan. Sosiaalisista taustatekijöistä ainoastaan vanhempien kulttuurisilla resursseilla on vaikutusta korkeakulttuuriseen suuntautumiseen, joskin sen vaikutus jää yksilöllisiä valintoja heikommaksi.

Yksilöllisten valintojen vaikutusta korostava tulos on johdonmukainen viimeaikaisten keskustelujen kanssa. Muuan muassa väitteet nuorten elämäntyylien atomisoitumisesta (Salasuo 2006, 31) näyttäisivät pitävän paikkaansa tarkasteltaessa suomalaisten nuorten korkeakulttuurisen suuntautumiseen vaikuttavia tekijöitä. Tämän lisäksi tulos on linjassa uudempien kulttuurisosiologisten tutkimusten kanssa, joiden mukaan (esim. Daenekindt & Roose 2013; Hanquinet, 2013; Lahire 2008) kulttuuristen tyylien ja kulttuurivalintojen muodostumisessa erinäisillä yksilöllisillä valinnoilla, kuten kulttuurisilla kiinnostuksenkohteilla tai taiteelle annetuilla merkityksenannoilla, on entistä suurempi merkitys.

Sen sijaan tulokset näyttäisivät puhuvan aikaisempia käsityksiä vastaan, jotka korostavat erilaisten sosiaalisten taustatekijöiden, kuten perhetaustan (Nagel 2010), nuoren sukupuolen (van Wel ym., 2006) tai koulutusasteen (Willekens & Lievens, 2014), merkitystä nuorten korkeakulttuurisen suuntautumisen muodostumiseen. Erityisesti perhetaustan vaikutuksen heikkous on yllättävää, sillä juuri vanhempien korkeakoulutusta ja kulttuurisia resursseja on aiemmin pidetty keskeisinä nuorten korkeakulttuuriseen suuntautumiseen vaikuttavina tekijöinä (Nagel, 2010; Nagel ym. 2010; Willekens & Lievens, 2014). Vanhempien koulutuksen vaikuttamattomuuden syynä voi olla, että suomalaisessa yhteiskunnassa korkeakulttuurin kuluttamista voimakkaimmin erotteleva tekijä on sukupuoli (Alasuutari 2009; Rahkonen & Purhonen 2004), vaikka sen kuluttamisessa ilmenee koulutuksen mukaisia eroja (Purhonen ym. 2011). Koulutuksen vähäisempi merkitys voikin osaltaan selittää, miksi vanhempien koulutus ei näyttele niin tärkeää osaa nuorten korkeakulttuurisen suuntautumisen muodostumiseen Suomessa. Vanhempien kulttuuristen resurssien ja nuorten korkeakulttuurisen suuntautumisen välisen heikon yhteyden taustalla voi olla se, että vanhemmilta saatujen resurssien lisäksi nuoret hankkivat kulttuurisia tietoja myös itsenäisesti tai omien kavereidensa ja muiden verkostojensa kautta. Yhdessä tekeminen kavereiden kanssa ja niistä saaduilla kokemuksilla tai internetistä hankituilla tiedoilla voi olla vanhempia suurempi merkitys nuorten kulttuurivalintojen muodostumiseen.

Toisaalta vanhempien kulttuurisia resursseja mitattiin tässä tutkimuksessa vanhemmilta saadulla kannustuksella taiteelliseen tai muuhun luovaan toimintaan osallistumiseen, mikä on yksi tapa vanhempien kulttuuristen resurssien vaikutusten mittaamiseen (Scherger & Savage, 2010). Kulttuuristen resurssien vaikutusta tulisi lähestyä myös muista tarkastelukulmista, kuten vanhempien taidelaitoksissa ja kulttuuritapahtumissa käymisen näkökulmasta (vrt. Nagel 2010). Tarkastelukulman laajentaminen tarjoaisi monipuolisempaa tietoa vanhempien kulttuuristen resurssien vaikutuksesta nuorten kulttuurivalintojen muodostumiseen. Tässä tutkimuksessa käytettävä aineisto ei kuitenkaan mahdollistanut tällaisen tarkastelukulman mukaanottoa.

Vaikka tutkimuksen tulokset korostavat yksilöllisten valintojen merkitystä suomalaisten nuorten korkeakulttuurisen suuntautumisen muodostumiselle, niin tuloksista ei välttämättä kannata tehdä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä nuorten kulttuurivalintojen yksilöllistymisen suhteen, sillä tutkimukseen valittu lähestymistapa mittaa nuoren subjektiivista kokemusta eri kulttuuri- ja taidelaitosten tärkeydestä, eikä niissä käymisen aktiivisuutta, mihin nuoren perhetaustan (Nagel 2010) sukupuolen (van Wel 2006) ja koulutuksen (Willekens & Lievens, 2014), on muissa maissa tehdyissä tutkimuksissa havaittu vaikuttavan. Lähestymistavan erilaisuus voikin osaltaan selittää tuloksen poikkeavuutta suhteessa aikaisempiin tutkimuksiin. Sosiaaliset rakenteet, kuten nuoren asuinpaikkakunnan kulttuuri- ja taidelaitosten tarjonta tai niiden pääsylippujen hinnat, luovat osallistumisen esteitä kulttuuri- ja taidelaitoksissa käymiseen, mutta nämä esteet eivät välttämättä näy nuorten subjektiivisissa asenteissa. Nuori saattaa kokea kulttuuri- ja taidelaitokset tärkeiksi, vaikka hänen mahdollisuutensa niissä käymiseen olisivat satunnaisia. Tällaisen tulkinnan tekeminen tarkoittaisi, että kulttuurivalintojen tutkimuksen tulokulmaa tulisi laajentaa niin, että se huomioisi, kulttuuriosallistumisen eri ulottuvuudet, kuten kulttuurinkulutuksen sekä kulttuurille annetut subjektiiviset merkityksenannot, entistä paremmin. Tutkimuksen tulokulman laajentaminen antaisi entistä vahvempaa tietoa sosiaalisten tekijöiden ja yksilöllisten valintojen vaikutuksesta nuorten kulttuurivalintoihin.

Lähdekirjallisuus:

Alasuutari, P. (2009). Snobismista kaikkiruokaisuuteen: musiikkimaku ja koulutustaso.

Teoksessa M., Liikkanen (toim.) Suomalainen vapaa-aika. Arjen ilot ja valinnat (81—100). Helsinki, Suomi: Gaudeamus.

Bourdieu, P. (1984). Distinction: a social critique of the judgment of taste. Cambridge, United States of America: Harvard University Press.

Christin, A. (2012). Gender and highbrow cultural participation in the United States Poetics, 40:5, 423—443.

Daenekindt, S. & Roose, H. (2013). Cultural chameleons: Social mobility and cultural practices in the private and the public sphere. Acta Sociologica, 56:4, 309—324.

Daenekindt, S. & Roose, H. (2014). Social mobility and cultural dissonance. Poetics, 42:1, 82—97.

DiMaggio, P. & Mukhtar, T. (2004). Arts participation as cultural capital in the United States, 1982-2002: Signs of decline? Poetics, 32:2, 169—194.

Gripsrud, J., Hovden, J., F. & Moe, H. (2011). Changing relations: Class, education and cultural capital. Poetics, 39:6, 507—529.

Hanquinet, L. (2013). Visitors to modern and contemporary art museums: towards a new sociology of ”cultural profiles”. The Sociological Review, 61:4, 790—831.

Jokivuori, P. & Hietala, R. (2007). Määrällisiä tarinoita. Monimuuttujamenetelmien käyttö ja tulkinta. Porvoo, Suomi: WSOY.

Lahire, B. (2003). From the habitus to an individual heritage of dispositions. Towards a sociology at the level of the individual. Poetics, 31:5-6, 329—355.

Lahire, B. (2008). The individual and the mixing of genres: Cultural dissonance and self- distinction. Poetics, 36:2-3, 166—188.

Nagel, I. (2010). Cultural Participation Between the Ages of 14 and 24: Intergenerational Transmission or Cultural Mobility? European Sociological Review, 26:5, 541—556.

Nagel, I., Damen, M. & Haanstra, F. (2010). The arts course CKV1 and cultural participation in the Netherlands. Poetics, 38:4, 365—385.

Nagel, I. & Ganzeboom H. (2002). Participation in Legitimate Culture: Family and School

Effects from Adolescence to Adulthood. The Netherlands’ Journal of Social Sciences, 38:2, 102—120.

Nummenmaa, L. (2010). Käyttäytymistieteiden tilastolliset menetelmät. Helsinki, Suomi: Tammi. Nuorisobarometri (2009) [elektroninen aineisto]. FSD2484, versio 1.0 (2009-11-26).Helsinki:Innolink Research [aineistonkeruu], 2009. Helsinki: Opetusministeriö. Nuorisoasiain neuvottelukunta (NUORA) & Helsinki: Nuorisotutkimusseura. Nuorisotutkimusverkosto [tuottajat]. Tampere: Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto [jakaja], 2009.

Peterson, R., A. & Kern, R., M. (1996). Changing Highbrow Taste: From Snob to Omnivore. American Sociological Review, 61:5, 900—907.

Purhonen S. (2011). Televisiokatselun sosiaalinen eriytyminen ja yhteiskunnalliset seuraukset nyky-Suomessa. Yhteiskuntapolitiikka, 76:5, 599-619.

Purhonen S., Gronow, J. & Rahkonen, K. (2011). Highbrow culture in Finland: Knowledge, taste and participation. Acta Sociologica, 54:4, 385—402.

Rahkonen, K. & Purhonen, S. (2004). Kulttuuripääoma ja hedonistinen kuluttaminen Suomessa – Empiriisesti orientoitunut jälkikirjoitus 1990-luvun kulutussosiologiaan. Teoksessa P., Jokivuori & P., Ruuskanen (toim.) Arjen talous: Talous, tunteet ja yhteiskunta (157—184). Jyväskylä, Suomi: Minerva Kustannus.

Roose, H., Koen van, E. & Lievens, J. (2012). Culture of distinction or culture of openess? Using a social space approach to analy the social structuring of lifestyles. Poetics, 40:6, 491-513.

Scherger, S. & Savage, M. ( 2010). Cultural transmission, educational attainment and social mobility. The Sociological Review, 58:3, 406—428.

Salasuo, M. (2006). Atomisoitunut sukupolvi. Pääkaupunkiseudun nuorisokulttuurinen maisema ja nuorisotyön haasteita 2000-luvun alussa. Helsigin kaupungin tutkimuksia 2006:6. Helsinki, Suomi: Yliopistopaino.

Tanner, J., Asbridge, M. & Wortley, S. (2008). Our favourite melodies: Musical consumption and teenage lifestyles. British Journal of Sociology, 59:1, 117—144.

van Eijck, K. (1997). The impact of family background and educational attainment on cultural consumption: A sibling analysis. Poetics, 25:4, 195—224.

van Eijck, K. & Bargeman, B. (2004). The changing impact of social background on lifestyle: ”culturalization” instead of individualization? Poetics, 32:6, 439—461.

van Eijck, K. & Knulst, W. (2005). No More Need for Snobbism: Highbrow Cultural Participation in a Taste Democracy. European Sociological Review, 21:5, 513—528.

van Wel, F., Maarsingh, W., ter Bogt, T. & Raaijmakers, Q. (2008). Youth cultural styles. from snob to pop? Young, 16:3, 325—340.

van Wel, F., Couwenbergh-Soeterboek, N., Couwenbergh, C., ter Bogt, T. & Raaijmakers, Q. (2006). Ethnicity, youth cultural participation, and cultural reproduction in the Netherlands. Poetics, 34:1, 65—82.

Willekens, M. & Lievens, J.(2014). Family (and) culture: The effect of cultural capital within the family on the cultural participation of adolescents. Poetics, 42:1, 98—113.

Liitteet:

Liite 1. Klusteroitavien muuttujien varianssianalyysin tulokset

Kulttuuri- tai taidelaitos Cluster Error F Sig.
Mean Square Df Mean square df
Oopperaesitykset ja oopperajuhlat 302,868 1 0,862 1898 351,158 ,000
Taidemuseot ja taidenäyttelyt 1682,759 1 0,864 1898 1948,656 ,000
Kulttuurihistorialliset museot ja näyttelyt 1916,368 1 0,863 1898 2220,685 ,000
Teatteriesitykset 910,003 1 1,534 1898 593,370 ,000
Sinfonia- ja kamarimusiikkiesitykset 948,700 1 1,243 1898 763,209 ,000
Kulttuuri- ja taidetalojen palvelut 950,467 1 1,452 1898 654,753 ,000

Liite 2. Yksittäisten kulttuuri- tai taidelaitoksen saamat klusteripisteet

Kulttuuri- tai taidelaitos Klusteri

Kulttuuri- ja taidelaitokset

eivät tärkeitä

Kulttuuri- ja taidelaitokset

tärkeitä

Oopperaesitykset ja oopperajuhlat 1,28 2,12
Taidemuseot ja taidenäyttelyt 1,65 3,61
Kulttuurihistorialliset museot ja näyttelyt 1,71 3,80
Teatteriesitykset 2,49 3,93
Sinfonia- ja kamarimusiikkiesitykset 1,47 2,94
Kulttuuri- ja taidetalojen palvelut 2,09 3,57
N 1216 684

Liite 3. Erotteluanalyysin tuottama funktio

Funktio Ominaisarvo Erottelukyky (%) Erottelukyky kumulatiivinen Kanoninen korrelaatio
1 ,094 100,0 100,0 ,293

Liite 4. Wilks’ Lambda

Test of Function(s) Wilks’ Lambda Chi-square Df Sig.
1 ,914 167,835 7 ,000