Puolustuslohkojen leveydet meikäläisillä yksiköillä ja yhtymillä

Kirjoittajat

• Y. A. Järvinen Puolustusvoimat

Avainsanat:

Puolustus, käyttöala, lohkon leveys

Abstrakti

Artikkelin alussa todetaan, että "Keskeisempiä kysymyksiä eri maiden armeijoissa on nykyään asemasodan välttäminen tulevaisuudessa ja pyrkimys liikkuviin operaatioihin." Toisaalta todetaan, että aseistus on kehittynyt puolustusta hyödyntäväksi. Artikkelissa käsitellään seikkaperäisesti kysymystä, mitkä ovat ne minimivoimat , joilla kestävä puolustus olisi silloisissa oloissa järjestettävissä. Kenttäohjesäännössä on päätös jätetty päällystön tilanteenarvioinnin varaan. Ensimmäisessä luvussa tarkastellaan puolustuslohkojen leveyteen vaikuttavia yleisiä näkökohtia. Tarkasteluun otetaan todennäköisen sotanäyttämömme luonne ja sen vaikutus hyökkäys- ja puolustusmahdollisuuksiin. Voimien käytön yleisiä periaatteita ja voimasuhteita tarkastellaan lähinnä Karjalan kannaksella. Tarkastelussa käsitellään venäläisten joukkojen lukumäärää ja hyökkäysleveyksiä sekä esitetään teoreettisia voimasuhdelaskelmia painopistesuunnaksi oletetulla alueella. Lisäksi tarkastellaan Venäjän armeijan organisaatiota, koulutusta, henkeä, strategiaa ja taktiikkaa. Johtopäätöksissä todetaan muun muassa, että "Tämä yleisluonteinen tarkastelu siis osoittaa, että puolustustaistelu tulee todennäköisesti meikäläisille joukoille olemaan varsin raskas ja vaatimaan äärimmäisiä ponnistuksia." Toisessa luvussa tarkastellaan puolustuslohkojen leveyttä, siihen vaikuttavia tekijöitä ja niiden merkitystä. Yksityiskohtaiseen tarkasteluun otetaan muun muassa suomalaisten ja venäläisten yksikköjen tulivoima ja päädytään laskennallisiin lohkoleveyksiin. Puolustusaseman vaatimuksia ja mahdollisuuksia tarkasteltaessa käsitellään etuvartioasemia, pääpuolustuslinjaa, konekiväärien ja kiväärijalkaväen käyttöä, kranaatinheittimien vaikutusta, syvyysporrastusta, tykistön vaikutusta sekä reservien käyttöä. Johtopäätöksissä määritetään kiväärikomppanian, pataljoonan, rykmentin ja divisioonan puolustuksen lohkoleveydet. Lisäksi luvussa tarkastellaan maastotekijöitä ja pimeyden, keinotekoisen savun ja sumun, taistelukaasujen käytön sekä panssarivaunujen käytön vaikutuksia. Linnoittamisen (varustustöiden) merkitystä korostetaan ja esimerkkien valossa tarkastellaan talviajan vaikutuksia. Artikkelin kolmannessa luvussa tarkastellaan puolustuslohkojen ja hyökkäyskaistojen leveyssuhdetta pää- ja sivutoimintasuunnilla sekä todennäköisten tappioiden suhteita. "Lopullisina" johtopäätöksinä määritetään mm. eri maasto-oloihin taulukoituna kiväärikomppanian, jalkaväkipataljoonan ja -rykmentin sekä divisioonan menestyksellisen puolustuksen mahdollistavat lohkoleveydet.