Vesistöhyökkäyksistä ja niiden torjunnasta

Kirjoittajat

• Veikko Koppinen Puolustusvoimat

Avainsanat:

Pioneeritoiminta, ylimenohyökkäys, vesistöhyökkäys

Abstrakti

Ensimmäisessä luvussa todetaan, että sotamme eivät ole koskettaneet sisämaan järvialuetta, joten suoranaisia kokemuksia ei ole. Toisessa luvussa käsitellään lyhyesti vesistöjen käytön tarjoamia etuja hyökkääjälle. Siinä todetaan, että ne muun muassa tarjoavat mahdollisuuden voimakkaasti puolustettujen kapeikkojen kiertämiseen.
Kolmannessa luvussa, "Vesistöhyökkäyksen taktillisia edellytyksiä", tarkastellaan ensiksi kotimaisen ylimenokaluston (ruuhi, syöksyvene, ponttoni ja moottoriponttoni) ominaisuuksia ja länsimaisia ylimenokalustoja sekä tarjotaan muun muassa muutamia muistisääntöjä eri kokoisten joukkojen ylimenokalustotarpeiksi. Lisäksi luvussa käsitellään väylien ja rantojen tuntemuksen merkitystä, tulituen järjestämistä, hyökkäyksen teknistä toteutusta sekä tehdään taktillisten edellytysten yleisarvostelu.
Neljännessä luvussa tarkastellaan pelkistetysti vesistöhyökkäyksen operatiivisia edellytyksiä ja todetaan muun muassa, että vesistöhyökkäys muistuttaa järjestelyiltään maahanlaskuhyökkäystä. Viidennessä luvussa, "Vesistöhyökkäyksien torjuminen", todetaan, että vesistöjä ei saa jättää huomiotta ja vesistöhyökkäyksien torjunta vaatii omat aseensa ja menetelmänsä. Ensiksi esitellään aseita ominaisuuksineen, jotka soveltuisivat vesistöhyökkäyksen torjuntaan. Tämän jälkeen tarkastellaan torjuntaosastojen kokoonpanoa ja puolustusryhmitystä sekä luvun lopussa vesistöpuolustuksen periaatteita korostaen ennakkosuunnittelun ja muun muassa suluttamisen merkitystä. Johtopäätöksissä muun muassa todetaan, että artikkelin tarkoituksena oli varoittaa vesistöjen käytöstä teknillisesti hyvin varustetun joukon hyökkäykseen.