Kaukorakettien käytöstä hyökkäykseen ja niiden torjunnasta toisen maailmansodan aikana sekä sodan jälkeisen kehityksen tarkastelu

Kirjoittajat

• Eino Hirva Sotakorkeakoulu

Avainsanat:

Kaukoraketit, ohjukset, torjunta, maailmasota

Abstrakti

Kirjoittaja toteaa, että vuosiselosteen aiheeksi on aiheeksi, taisteluvälineiden voimakkaasta kehityksestä johtuen, otettu "..eräiden viime sodan keksintöjen, kaukorakettien käsittelyn selvittäminen niiden sodanaikaista käyttöä ja torjuntaa sekä näillä aloilla tapahtunutta ja tapahtuvaa kehitystä". Erityisen tarkastelun kohteena ovat torjuntatoimet. Aluksi määritetään käytetyt käsitteet. "Erotukseksi tarkoin määritetystä ammus-käsitteestä nimitetään kaikkia suihkuvoimalla (reaktio) liikkuvia, räjähdysaineita kuljettavia laitteita, joissa ei ole ohjaajan ihminen (esim. V-1 ja V-2) raketeiksi ja rakettiaseiksi. Etuliitettä 'kauko' käytetään V-aseiden kaltaisten rakettien yhteydessä sekä ohjaukseen liittyvänä."
Artikkelissa tarkastellaan aluksia kaukorakettien käyttöä ja torjuntaa toisessa maailmansodassa. Tarkastelussa ovat muun muassa V-aseiden rakenne ja toiminta, hyökkäykset Englantiin ja Englannin ilmapuolustus sekä torjunnan tuloksia.
Toisessa luvussa pyritään hahmottamaan ulkomaisen lähteistön avulla kehitystä ja kirjoitushetkellä vallinnutta tilannetta. Luvussa tarkastellaan kenttä- ja kaukorakettien sekä ilmatorjuntarakettien kehitystä. Johtopäätöksissä muun muassa todetaan, että ohjattavat raketit eivät toistaiseksi syrjäytä nykyistä ilmatorjunta-aseistusta eikä torjuntahävittäjiä.