Ilmatorjuntakaluston teknilliset parannukset ja niiden vaikutus ilmatorjuntatykistön tehoon

Kirjoittajat

• K. Huuhka Pääesikunta

Avainsanat:

Ilmatorjuntatykistö, ilmapuolustus, tulen teho

Abstrakti

Artikkelin johdannossa luetellaan ne vaikeudet, jotka ilmatorjuntatykistöllä oli toisen maailmansodan päättyessä. Ongelmia oli muun muassa tulen keskittämisessä, liian pitkässä lentoajassa, liian suuressa mittaushajonnassa, liian pienitehoisissa ammuksissa, suurissa lentokorkeuksissa jne. Artikkelin katsaus keskittyy noiden ongelmien ratkaisemiseen ulkomailla. Toisessa luvussa, "Aktioilmatorjuntatykistön kehityksen pääpiirteet toisesta maailmansodasta lähtien", esitellään tykkikalustosta ensin järeät ja raskaat ilmatorjuntatykit sekä niiden ammukset ja sytyttimet muutamien kalustoesimerkkien avulla. Kalustojen ominaisuuksia vertaillaan matemaattisen mallinnuksen avulla. Vastaavalla tavalla esitellään ja arvioidaan kevyttä ilmatorjuntatykistöä, ottaen esimerkiksi ruotsalainen ja sveitsiläinen ilmatorjuntatykki. Kehityksen kokonaisarvioita käsiteltäessä pohditaan muun muassa lähtönopeuksien hitautta. Luvun lopussa esitellään mittaus- ja laskinkalustoja, käsitellen etäisyydenmittareita ja tutkia, keskuslaskimia sekä tykkilaskimia. Lisäksi kaluston arviointia koskevassa osiossa todetaan muun muassa, että mittaus- ja laskinkaluston arvioinnissa on ennakkopistehajonnalla suuri merkitys. Patterikokonaisuuksien tehon laskentaa varten esitellään ruotsalaisiin lähteisiin perustuva matemaattinen yhtälö. Rakettiasetta ei artikkelissa tarkemmin käsitellä, koska se on tehty edellisen vuoden teoksessa numero 11. Viimeisessä luvussa kehityksen vaikutuksista todetaan näyttävän siltä, että tekniikka on luonut ilmatorjuntatykistölle paremmat toimintaedellytykset, kuin toisessa maailmansodassa.