Ilmatorjunnan kehittymisen nykyvaiheesta

Kirjoittajat

• M. Santavuori Pääesikunta

Avainsanat:

Ilmatorjunta, 1970-luku

Abstrakti

Artikkelin johdannon mukaan "Ilmatorjunnan tekniikka ja taktiikka on asiallisesti ottaen kehittynyt lähinnä teoreettisten spesifikaatiotarkastelujen ja toteuttavuustutkimusten sekä kokeilujen pohjalta." Ensimmäisessä luvussa tarkastellaan ilmatorjunnan ulottuvuuden uutta käsitteistöä. Torjuntatehtävien mukaan ilmatorjunta jaetaan artikkelissa kauko-, alue-, kohde- ja lähitorjuntaan, joiden piirteitä esitellään luvussa hivenen tarkemmin. Lisäksi todetaan, että torjuntakorkeuden mukaan käytetään termejä korkea-, keski- ja matalatorjunta.
Toisessa luvussa, "Ilmatorjunnan johtaminen", tarkastellaan ensin käsitteistöä ja sen jälkeen ryhmityksen johtamista sekä tulen käytön johtamista, käsitellen yleisten vaatimusten lisäksi sisäisiä viestiyhteyksiä esimerkkikaavion avulla. Kolmannessa luvussa esitellään ilmatorjunnan asejärjestelmät tarkastellen ensin nykytilanteeseen johtanut kehitys, jonka jälkeen esitellään silloiset ilmatorjunta-asejärjestelmät. Aluetorjunta-aseista englantialisen Bloodhound-järjestelmän toisen polven todetaan olevan pisimmälle kehittyneen. Kohdetorjunta-aseista esitellään automaattijaokset, ilmatorjuntapanssarivaunut ja ohjusjärjestelmät. Lähitorjuntaa käsiteltäessä, todetaan sen olleen kuluneen vuosikymmenen aikana ilmatorjunnan problemaattisin alue. Loppupäätelmissä todetaan muuna muassa, että "Yleinen piirre tämän hetken järjestelmissä on niiden suhteellisen kallis hinta, joka on seurauksena tekniikan viime saavutusten soveltamisesta ja voimakkaasta pyrkimyksestä säilyttää välineissä ampumateknillisestä täydellisyydestä huolimatta hyvä liikkuvuus."