Näkökohtia pienten, keskisuurten ja suurten valtioiden välisistä varustelusuhteista 1960-luvulla

Kirjoittajat

• J. Harjula

Avainsanat:

Sodankäyntikyky, 1960-luku

Abstrakti

Artikkelin alussa tiivistetään sisältö. "Valtion sodankäyntikyky määräytyy ensisijaisesti sen puolustusvoimien määrästä ja laadusta sekä sen puolustuspotentiaalista: taloudellisesta kestävyydestä, hallinnollisesta kyvykkyydestä ja taistelutahdosta. Tässä tutkielmassa pyritään esittämään eräitä keskeisiä määrällisiä ja laadullisia tekijöitä, jotka muodostavat perustan puolustusvoimien välittömälle suorituskyvylle. Puolustuspotentiaaliin liittyviä tekijöitä ei käsitellä erikseen - niihin puututaan vain mikäli ne tulevat esille ensiksi mainitun ongelman yhteydessä. Pyrkimyksenä on ensiksikin mittaamalla ja vertailemalla puhtaasti määrällisten tekijöiden absoluuttisia sekä suhteellisia arvoja osoittaa eri valtioiden asema ja sen kehitys konventionaalisen sodankäyntikyvyn hierarkiassa; toiseksi, esittää eräitä kvalitatiivisia eroavuuksia puolustuskyvyssä vertailemalla joitakin puolustuskykyyn vaikuttavia laadullisia tekijöitä; kolmanneksi, muodostaa taulukko määrällisistä suhteellisista tekijöistä ja osoittaa sen avulla Suomen sotilaallisen aseman kehitys 1960-luvulla sekä lopuksi testata erään matemaattisen mallin soveltuvuus asekilvan tutkimiseksi Suomen kohdalta.
Tutkimuksen kohteena olevat valtiot - Itävalta, Ruotsi, Suomi, Sveitsi, Englanti, Norja, Puola, Ranska, Saksan Demokraattinen Tasavalta, Saksan Liittotasavalta, Tanska, Neuvostoliitto ja Yhdysvallat edustavat neljää eri ryhmää: pienet puolueettomat valtiot, pienet ja keskisuuret liittoutuneet valtiot sekä supervallat. Tutkimuksessa voidaan tällöin verrata neljän ryhmän välistä absoluuttista varustelutason eroa, niiden suhteellista eroa sekä Suomen asemaa varustelukilvassa." Tutkielmassa käytetään pääasiassa kvantitatiivista menetelmää, joka tarkoittaa tilastoihin perustuvaa vertailua niiden tekijöiden osalta, jotka muodostavat pääasiallisen sodankäyntikyvyn.