Maavoimien epäsuora panssarintorjunta - panssariaseen roolin muuttajana?

Kirjoittajat

• Markku Koli Sotakorkeakoulu

Avainsanat:

Panssariase, epäsuora panssarintorjunta

Abstrakti

Artikkelin ensimmäisessä luvussa selvitellään panssaritorjunta-asetelman muodostumista, tarkastellen panssarivoiman ja panssarintorjunnan kehittymistä kohti 1980-lukua. Yhteenvedossa todetaan, että "Panssarivoiman ja sen operatiivisen liikkuvuuden kasvu teki pelkästään rintamassa toteutettavan panssarintorjunnan riittämättömäksi." Seuraavaksi käsittelyyn otetaan teema "1980-luvulla muuttuneesta asetelmasta ja sen vaikutuksista" sekä tarkastellaan panssariaseen kehittämistä ja panssaroitujen joukkojen toimintamalleja. Luvun yhteenvedossa todetaan, että "Panssaroitujen joukkojen toimintamalli nojautuu tulevaisuudessa liikemäärän kasvattamiseen nopeutta lisäämällä. Tällä toimintamallilla päästään käyttämään hyväksi vastustajan puutteellista valmiutta ja siten heikentämään sen torjuntamahdollisuuksia."
Toisessa luvussa, "Maavoimien epäsuorasta panssarintorjunnasta", käsitellään epäsuoraan panssarintorjuntaa ja sen järjestelmäkehittämistä sekä maalintiedustelu- ja päätöksentekojärjestelmää. Lisäksi selvitetään johtamis- ja tiedonsiirtojärjestelmämallia sekä tuodaan esille näkökohtia ja yksityiskohtia aselaveteista ja niiden vaikutusosista kuten mm. hakusirotteiden käytöstä. Viimeinen luku käsittelee teemaa "Muuttuuko panssariaseen rooli?" Siinä todetaan muun muassa, että " Panssarijoukkoja kehitetään suurvalloissa pienemmiksi ja siten operaatiokykyisemmiksi. Lähtökohtana on, että niitä ei ajeta taisteluun, ellei taistelutilanteen oleteta muodostuvan edulliseksi. Toisaalta panssarijoukot kootaan vain hyvin syvällä alueella ja viedään taistelukentälle hajautettuina. Epäsuoran panssarintorjunnan kokonaisjärjestelmä voi ketjutetun rakenteensa takia toimia vain varmennettuna. Monikerroksinen maalintiedustelujärjestelmä vaatii toimiakseen joustavan johtamisjärjestelmän."

ISBN: 951-96314-1-0