Kaupunkien sotaa ja tähtienkin

Kirjoittajat

• Hannu Antikainen Maanpuolustuskorkeakoulu

Avainsanat:

Ballistinen ohjus, käyttöperiaatteet, kehittyminen

Abstrakti

Johdannossa todetaan eräitä artikkelin rajoituksia. "Taktisina ballistisina ohjuksina käsitellään ensisijaisesti asejärjestelmiä, joiden kantamat ovat alle INF-sopimuksen (Intennediate Nuclear Forces) salliman 500 km. ... Määritelmää on vaikea pitää täysin yksiselitteisenä, sillä jo eri maiden käsitykset vaihtelevat. Sama ohjus voi olla taktinen, operatiivis-taktinen tai keskimatkan. Ballistiset ohjukset ovat vain osa taktisia ohjuksia." Kirjoittaja toteaa lisäksi, että tykistöraketteja on myös käsitelty, koska niitä ja ohjuksia käytetään kantaman puitteissa samankaltaisiin tehtäviin. Johdannossa todetaan, että artikkelin tiedot perustuvat arvionteihin ja lähteistä johtuen Yhdysvallat tulee korostetusti esille.
Ensimmäisessä luvussa käsitellään ballististen ohjusten käytöstä ja torjunnasta saatuja kokemuksia. Tarkastelussa ovat muun muassa toinen maailmansota, Yom Kippurin sota 1973, Afganistanin sota sekä Persianlahden sodat 1980-1988 ja 1991, joista jälkimmäistä käsitellään vaiheittain yksityiskohtaisemmin. Lopuksi todetaan, että ballistiset ohjukset tulevat olemaan osa eriasteisia kriisejä ja käyttökynnys tulee alenemaan sekä esitetään muutamia johtopäätöksiä sotien kokemuksina. Toinen luku käsittelee ohjuksia maailmanlaajuisena uhkana, tuoden esille hankintatapoja, syitä hankinnoille, leviämisen vaikutuksia ja eräitä kriisialueita. Ohjusten tekniikka käsiteltäessä tuodaan esille muun muassa ohjusten tarkkuus, ohjusten hyötykuorma ja taistelukärkien ominaisuuksia sekä tavanomaisten ohjusten tehoon liittyviä yksityiskohtia. Ohjusten sotilaallisen käytön jälkeen tarkastellaan yksityiskohtaisesti torjuntatoimenpiteitä. Torjuntatekniikan yleisperiaatteiden esittelyn jälkeen tarkastellaan Yhdysvaltojen ja yleispiirteisemmin Venäjän (Neuvostoliiton) sekä Eräiden Euroopan maiden torjuntajärjestelmiä ja niiden kehittymistä erityispiirteineen. Viimeisessä luvussa tarkastellaan Pohjolan alueen uhkakuvaa, vastatoimenpiteitä sekä alueen omien ohjusten hankintatarpeita.