Carl von Clausewitz ja modernin sodankäynnin teoria

Kirjoittajat

• Pekka Visuri

Avainsanat:

Clausewitz, moderni sodankäynti

Abstrakti

Artikkelin alkujuonnossa todetaan, että "Kenraali Carl von Clausewitzista on sanottu, että hän on yksi maailman eniten
lainattuja ja vähiten luettuja filosofeja. Tähän toteamukseen voisi viime aikojen kokemuksesta lisätä, että hän on vielä vähemmän ymmärretty. Aina kun jossain alkaa sota, lehtiin ilmestyy Clausewitz-sitaatteja mitä kummallisimpiin yhteyksiin ja hänen "suuresta sotateoriastaan" haetaan varmoja perusteita tulkinnoille ja ennusteille valikoimalla mieleisiä irtoajatuksia." Artikkelin alkuluvussa, "Mistä Clausewitz sai kokemuksensa?", todetaan, että hänen "teorioidensa ymmärtämiseksi on välttämätöntä tuntea niiden syntyyn johtaneet olosuhteet ja johtopäätösten teossa käytetyt menetelmät". Luvussa tuodaan esille Clausewitzin nuorena alkanut monivivahteinen sotilasura ja hänen kirjansa "Sodasta" syntyvaiheet. Seuraavassa luvussa tarkastellaan" Napoleonin sotien kilpailevana tulkitsijana" sveitsiläissyntyisen Antonie-Henri Jominin kokemuksia ja teorioita.
Clausewitzin käyttämää tutkimusmetodia selvitettäessä, kirjoittaja toteaa tulleensa siihen tulokseen, että sen tärkeimmät elementit olivat dialektiikka, kokonaistarkastelu, logiikka, yhteys menneisyyden, realistis-kriittisen nykyhetken analyysin ja tulevaisuuden näkymien välillä sekä yksityiskohtiin menevä ammattitietous. Luvussa avataan hivenen enemmän näiden tekijöiden sisältöä. Seuraavissa luvuissa pohditaan Clausewitzin teorioiden pohjalta teemoja "Mitä on sota?" ja Clausewitzin strategia-käsitystä sekä tuodaan esille Clausewitzin teorian haarautumat. Viimeisessä luvussa, " Clausewitzin uusi tuleminen ydinasekaudella", tarkastellaan laaja-alaisesti Clausewitzin filosofian soveltamista ydinasekauden vaatimuksiin ja Neo-clausewitzilaisen koulukunnan syntyä.