Biologiset aseet sodankäynnin ja terrorismin välineenä

Kirjoittajat

  • Jorma K. Miettinen

Avainsanat:

Biologiset aseet, terrorismi

Abstrakti

Artikkelissa tarkastellaan lyhyen yleiskatsauksen jälkeen bioaseen käyttöä 1900-luvulla. Siinä tuodaan esille Japanin bioaseohjelma vuosina 1936 - 45 ja USA:n bioaseohjelma vuosina 1942 - 69 erilaisine kokeiluineen. Seuraavaksi tarkastellaan Neuvostoliito/Venäjän bioaseohjelmaa 1980- ja 90-luvuilla. Luvussa esitellään muun muassa Biopreparatin bioaseiden tutkimus- ja tuotantolaitosta. Irakin bioasetta käsittelevässä luvussa todetaan bioaseen paljastuneen YK:n alaisen valvontaelimen ansiosta Persianlahden sodan päätyttyä. Biologista sodankäyntiä ja bioaseterrorismia käsiteltäessä tuodaan esille muun muassa näihin liittyvät uhkatekijät. Agensseja käsiteltäessä todetaan, että mitä tahansa patologista organismia voitaisiin käyttää bioaseena.
Bioaseen terroristeille tarjoamista eduista todetaan tehokkuus luultavasti suurimmaksi, mutta myös halpuus, valmistuksen helppous ja leviämiskyky ovat merkittäviä etuja. Artikkelissa käsitellään lisäksi bioaseen käyttöä vaikeuttavia tekijöitä ja bioaseen salatun levityksen vaikutuksia. Bioasehyökkäyksen torjuntaa ja suojelua käsiteltäessä, tuodaan torjunnan osalta esille sopimusten, kansainvälisen tiedustelun ja viranomaisyhteistyön merkitys. Lisäksi luvussa esitellään välineitä tai menetelmiä bioaseen havaitsemiseen ja tunnistamiseen sekä suojautumis- ja puhdistusmahdollisuuksia sekä lyhyesti hoitokeinoja. Seuraavassa luvussa tarkastellaan biotuhoaseiden käytön riskiä muihin suurtuhoaseisiin verrattuna. Lopuksi käsitellään terrorismia ja Suomea.

Tiedostolataukset

Julkaistu

1999-01-01

Viittaaminen

Miettinen, J. K. (1999). Biologiset aseet sodankäynnin ja terrorismin välineenä. Tiede ja ase, 57(57), 31–51. Noudettu osoitteesta https://journal.fi/ta/article/view/47817

Numero

Osasto

Artikkelit