Geopolitiikan merkitys jalkaväkimiinojen käyttörajoituksille ja -kielloille

Kirjoittajat

• Esko Nieminen

Avainsanat:

Jalkaväkimiinakielto, geopolitiikka

Abstrakti

Alkusanoissa todetaan, että " Keskustelu jalkaväkimiinojen käytön rajoittamisesta ja kieltämisestä ryöpsähti varsinaisesti käyntiin vuonna 1995 sen jälkeen kun Kansainvälisen Punaisen Ristin Komitea (ICRC) oli sisällyttänyt yleistavoitteekseen maailmanlaajuisen pyrkimyksen kyseisten miinojen täydellisen kieltosopimuksen aikaansaamiseksi. Aloite oli lähtöisin kansalaisjärjestöistä, jotka sysäsivät 90-luvun alussa liikkeelle ajatuksen miinakiellosta." Artikkelissa tarkastellaan eri näkökulmista sopimukseen johtaneita syitä ja sen vaikutuksia maailmanlaajuisesti sekä Suomen kannalta. Jalkaväkimiinojen aikaisemman sääntelyn ei muun muassa katsottu riittävän. Lisäksi artikkelissa todetaan, että miinakiellon taakse oli helppo saada henkilöitä, jotka eivät olleet perehtyneet niiden käyttöperiaatteisiin. "Erityisesti naiset kääntyivät täyden miinakiellon kannattajiksi myös Suomessa." Yhtenä näkökulmana tarkastellaan saari- ja minivaltioiden erilaista motivaatiota sekä Ottawan sopimuksen arvoa mitattuna sopimusmaiden lukumäärällä. Artikkelissa käsitellään muun muassa seuraavia teemoja, "Sopimushalukkuudessa suuria eroja maanosien välillä", "Ottawan sopimusteksti ei sallia varaumia", "Viiveitä myös sisäisistä levottomuuksista", Geneven miinapöytäkirja sopii Suomen puolustukselle" ja "Humanitaarisuus ei saa vaarantaa kansakunnan turvallisuutta".
There is summary in English at the end of the article.