Vapaussodan punainen armeija sodankäyntivälineenä
Avainsanat:
Vapaussota, sisällissota, punainen armeijaAbstrakti
Artikkelin ensimmäisessä luvussa käsitellään punaisen armeijan joukkojen muodostumisperiaatteita ja pyritään selvittää muun muassa kokonaisvahvuutta eri lähteiden valossa. Kirjoittaja toteaa johtopäätelmänään, että komppania oli suuri toiminnallinen yksikkö ja näin esimerkiksi painopisteen luominen joukkoja keskittämällä oli hankalaa. Punaisen armeijan johdon organisaation muotoutumista ja muutoksia toiminnan eri vaiheissa käsitellään ylimpien esikuntien osalta. Kirjoittaja toteaakin, että " sotilassivistyksen omaavan ylimmän päällystön puute tuli vaikuttamaan sangen haitallisesti, ei ainoastaan ensimmäisiin sotatoimiin, vaan myös sodan jatkuvaan kulkuun". Seuraavassa luvussa käsitellään esimerkkien valossa muun muassa päällystön ammatillista pätevyyttä, johtamiskykyä ja auktoriteettia. Miehistön koulutustasoa ja kuria käsitelevässä luvussa painopiste on lyhyehkössä koulutusjärjestelmän esittelyssä. Lisäksi teoksessa käsitellään punaisen armeijan aseistusta, vaatetusta ja varustusta sekä huoltoa. Lopuksi tarkastellaan omassa luvussaan punaisen armeijan taistelukuntoa.Tiedostolataukset
Julkaistu
1933-01-01
Viittaaminen
Sourander, Y. W. (1933). Vapaussodan punainen armeija sodankäyntivälineenä. Tiede ja ase, 1(1), 31–54. Noudettu osoitteesta https://journal.fi/ta/article/view/47250
Numero
Osasto
Artikkelit