Tieliikenteen määrä nykyaikaisen sodan olosuhteissa sekä sen järjestelyn yleiset periaatteet armeijan ja keskijohdon yhtymien alueella

Kirjoittajat

• S. Länsman Pääesikunta

Avainsanat:

Tieliikenne, armeija, sota, logistiikka

Abstrakti

Johdannon mukaan sodanaikaiseen liikenteen järjestelyyn oleellisemmin vaikuttavat tekijät ovat liikenteen määrä ja vihollisen vaikutus. Liikenteen määrä on melko tarkasti laskettavissa, muuta vihollisen vaikutus on vaikeammin arvioitavissa, Tämän johdosta vihollisen vaikutus otetaan tässä tutkimuksessa vain välillisesti huomioon olettamalla liikenteen tapahtuvan aina hajaryhmityksessä. Ensimmäisessä luvussa tarkastellaan tieliikennettä ja liikenteenvälityskykyä, jakaen sodan ajan liikenne neljään eri luokkaan jatkotarkastelua varten. Tämän jälkeen käsitellään liikennepaljouden mittaamisen käsitteitä ja perusteita. Liikenteenvälityskykyä tarkastellaan vapaan liikenteen, rivistöajon sekä jalankulku- ja polkupyöräliikenteen puitteissa. Luvun lopussa tarkastellaan alueellista liikenteenvälityskykyä maamme eri osissa sekä autokannan kehitystä koko maassa vuosina 1962- 2000.
Toisessa luvussa, "Tieliikenteen määrä sodan olosuhteissa", käsitellään osittain matemaattisesti perustellen huoltoliikenteen osalta täydennys- ja evakuointikuljetuksia sekä prikaatin huoltoliikennettä. Johtopäätöksissä tuloksia verrataan rauhan ajan liikenteeseen. Seuraavaksi käsitellään siirtoliikenne eli moottorimarssit ja -kuljetukset sekä polkupyörä ja jalkamarssit ja todetaan, että tiestön liikenteenvälityskyvystä käytetään vain vajaat 5 %.. Luvun lopussa käsitellään vielä yleinen liikenne ja taisteluliikenne. Johtopäätöksissä muun muassa todetaan, että sodan ajan liikenne ilman vihollisvaikutusta ei selustassa aiheuta erityisiä ongelmia. Viimeisessä luvussa tarkastellaan tieliikenteen järjestelyjä armeijan ja keskijohdon yhtymien alueella, käsitellen aluksi liikenteen johtamisen puitteissa liikennealuejakoa, johto-organisaatiota ja itse johtamista. Seuraavaksi tarkastellaan liikenteen ohjaamista armeijan ja keskijohdon yhtymien alueilla sekä prikaatin taisteluliikenteen järjestelyjä. Johtopäätöksissä esitetään muun muassa tutkittavaksi hevosen korvaamattomuutta perusyhtymän kuljetusvälineenä sekä eräitä muitakin jatkotutkimuksen tarpeita.