Elektronisen sodankäynnin operatiiviset ja taktilliset tavoitteet

Kirjoittajat

  • P. Linnola Sotakorkeakoulu

Avainsanat:

Elektroninen sodan käynti, tavoitteet

Abstrakti

Artikkelissa määritetään käsite seuraavasti: "Elektronisella sodankäynnillä ymmärretään kaikkia niitä toimenpiteitä, joilla pyritään estämään tai vaikeuttamaan vihollisen radioaaltojen käyttöön perustuvaa toimintaa ja toisaalta vaikeuttamaan tai estämään niitä vihollisen toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on oman radioaaltojen käyttöön perustuvan toiminnan häiritseminen." Lisäksi todetaan, että pienen maan kannalta elektronisen häirinnän torjunta on ensiarvoisen tärkeää. Toisessa luvussa käsitellään elektronista tiedustelua ja sen erilaisia menetelmiä. Seuraavassa luvussa, "Elektronisen sodankäynnin operaatiosuunnitelmat", todetaan, että elektroninen häirintä on elektroninen hyökkäys, jota varten tulee laatia oma suunnitelmansa. Toisaalta myös elektroninen puolustus hyökkäystä vastaan tulee suunnitella.
Neljäs luku käsittelee erilaisia häirintätapoja ja niiden torjuntaa muun muassa kaaviollisesti esitettynä. Elektronisen taistelujärjestelmän taktillista merkitystä tarkasteltaessa todetaan, että "Elektroninen hyökkäysjärjestelmä on taistelujärjestelmä ja sellaisena sitä on syytä käyttää oikeita maaleja vastaan ja oikeassa muodossa." Lisäksi tarkastellaan esimerkiksi elektronista häirintäjärjestelmää ja esitetään kaavio järjestelmän arvioimiseksi eri tekijöiden vaikutusten osalta. Viimeisessä luvussa tarkastellaan elektronisen sodankäynnin rauhanaikaista valmistelua, todeten perustekijöitä olevan laajan ja monipuolisen tiedustelujärjestelmän luomisen sekä ennakoivan koulutuksen. Loppusanoissa korostetaan elektronisen taistelujärjestelmän hyvää tuntemusta.

Tiedostolataukset

Julkaistu

1965-01-01

Viittaaminen

Linnola, P. (1965). Elektronisen sodankäynnin operatiiviset ja taktilliset tavoitteet. Tiede ja ase, 23(23), 154–170. Noudettu osoitteesta https://journal.fi/ta/article/view/47449

Numero

Osasto

Artikkelit