Strategian käsite Suomen valtiopolitiikassa. Teoreettinen tarkastelu.

Kirjoittajat

• L. K. Välimaa Puolustusvoimat

Avainsanat:

Strategia, valtiopolitiikka, Suomi

Abstrakti

Artikkelin alussa käsitellään politiikan ja strategian suhteita. "Toimenpiteet ja menetelmät kansallisen ja kansainvälisen turvallisuuden ylläpitämiseksi ovat nykyisenä kylmän sodan aikana voimakkaasti aktivoituneet ja samalla monimutkaistuneet. Politiikka ja strategia ovat joutuneet samalla entistä läheisempään yhteistyöhön jo rauhan aikana." Kirjoittaja on viime sotien esimerkkien avulla perustellusti sitä mieltä, että poliittiset ja strategiset päämäärät eivät saisi erota toisistaan ja strateginen päämäärä ei saisi muodostua itsetarkoitukseksi. Lisäksi artikkelin mukaan sana strategia on, "jopa käsitteellisesti alistanut politiikan palvelijakseen". Toisessa luvussa, "Strategian nykyisiä käsitteitä ulkomailla", tarkastellaan englantilaisen Liddle-Hartin määrittelyjä, ranskalaisen Beaufren ajatuksia sekä määrittelyjä USA:ssa, Länsi-Saksassa, Ruotsissa ja Neuvostoliitossa.
Kolmannessa luvussa käsitellään suomalaisen strategian käsitettä. Tarkasteluun on otettu turvallisuuspolitiikka, puolustuspolitiikka ja suomalainen strategia, jossa käsitellään muun muassa strategian ja politiikan suomalaisia määritelmiä. Seuraavissa luvuissa tarkastellaan lyhyesti operaatiotaitoa ja taktiikkaa sekä strategian päämäärää eri näkökulmista. Luvussa, "Strategian menetelmät" , todetaan, että menetelmät koordinoituvat kolmeen valmiusnäkökohtaan, joita ovat taistelullinen-, materiaalinen- ja kansalaisvalmius. Luvussa tarkastellaan epäsuoraa ja suoraa strategiaa sekä offensiivimuotoja maatamme vastaan. Yhdistelmässä muun muassa todetaan, että "Näin ollen ei nykyäänkään ole vanhoillista puhua rajojen turvaamisesta strategisen keinoin. Rajojen turvaaminen on tällöin vaan oivallettava sotilaallisen voiman ja vastarinnan säilymisenä ja alueitten hallitsemisena eikä enää linjojen puolustamisena."
There is summary in English at the end of the article.