Pohjoismaat toisen maailmansodan jälkeisen kylmän sodan vaikutuskentässä

Kirjoittajat

• Kalevi Iskanius Sotakorkeakoulu

Avainsanat:

Kylmä sota, Pohjoismaat

Abstrakti

Johdannossa todetaan, että Pohjoismaista Islanti ja Grönlanti on jätetty käsittelyn ulkopuolelle. "Ajallisesti kirjoitus ulottuu noin vuoteen 1970 aiheen laaja-alaisuuden vuoksia ja siksi, että tällöin oli selviä merkkejä kylmän sodan aikakauden odotettavissa olevasta päättymisestä." Artikkelissa on tutkittu pääasiassa Neuvostoliiton ja Yhdysvaltojen pyrkimyksiä, käytettyjä keinoja ja näiden vaikutuksia. Ensimmäisessä luvussa, "Kylmä sota ja suurvaltojen pyrkimykset sekä niiden toteuttamiseksi käytetyt menetelmät sodan eri vaiheissa", tarkastellaan sodan ensimmäistä vaihetta 1945-1955 ja toista vaihetta 1956-1962 sekä vielä erikseen Kuuban kriisin jälkeistä jännityksen lievenemistä erityispiirteineen ja tapahtumineen. Toisessa luvussa käsitellään Pohjois-Euroopan turvallisuuspoliittisen perusasetelman syntymistä ja vakiintumista kylmän sodan ensimmäisessä vaiheessa. Tarkastelussa ovat aluksi supervaltojen ja niiden liittolaisten asema sekä pyrkimykset Pohjois-Euroopassa ja Pohjoismaitten omat peruspyrkimykset turvallisuuden takaamiseksi.
Kolmas luku käsittelee pohjoismaita kylmän sodan toisen vaiheen vaikutuskentässä. Käsittely noudattelee rakenteeltaan edellisen luvun rakennetta. Johtopäätöksissä muun muassa todetaan, että "Suurvaltojen pyrkimykset olivat pysyneet Pohjois-Euroopan suhteen perusteiltaan defensiivisinä." Myös Kuuban kriisin jälkeisen ajan tarkastelu noudattelee aikaisempien lukujen rakennetta. Johtopäätöksissä muun muassa todetaan, että Pohjois-Euroopan turvallisuuspoliittinen asetelma on pysynyt vakaana ja strategien painopiste on siirtynyt enemmän Pohjoisen jäämeren alueelle. Artikkeli päättyy tiivistelmään.