Ilmatorjuntaohjusten tarve ja käyttö oloissamme
Avainsanat:
Ilmatorjuntaohjukset, tarve, käyttöAbstrakti
Johdannossa todetaan, että Suomi siirtyi ilmatorjunnassa ohjuskauteen 1978, kun maahamme saatiin ensimmäiset ohjukset. Artikkelissa tarkastellaan ilmatorjuntaohjusten tarvetta ja käyttöä oloissamme. Asejärjestelmät ja tekniset yksityiskohdat on rajattu käsittelyn ulkopuolelle. Ensimmäisessä luvussa, "Ohjusilmatorjunta", esitellään aluksi alue-, kohde- ja lähi-ilmatorjuntaohjustyyppejä. Tämän jälkeen tarkastellaan niiden taisteluominaisuuksia, ryhmitystä ja tulialueita ja organisointikysymyksiä.Toisessa luvussa käsitellään ohjusilmatorjunnan tarvetta oloissamme. Tarkemmin käsitellään ilmauhkaa, maasto- ja sääoloja ja tarvetta kohdetyypeittäin. Johtopäätöksissä todetaan muun muassa, että kenttäarmeijamme suojaaminen edellyttää useiden eritasoisten ammus- ja ohjusilmatorjuntajärjestelmien käyttöä. Kolmannessa luvussa käsitellään ohjusilmatorjunnan käyttöä oloissamme. Siinä esitellään ohjusjärjestelmien yleisten perusteiden lisäksi taktiikkaa ja taisteluteknisiä käyttöperiaatteita. Loppusanoissaan kirjoittaja toteaa muun muassa, että meiltä puuttuvat kokonaan kohdetorjuntaohjukset ja korkealle ulottuvan kaluston osalta on myös määrällisiä puutteita.
Tiedostolataukset
Julkaistu
1982-01-01
Viittaaminen
Sipi, K. (1982). Ilmatorjuntaohjusten tarve ja käyttö oloissamme. Tiede ja ase, 40(40), 54–78. Noudettu osoitteesta https://journal.fi/ta/article/view/47626
Numero
Osasto
Artikkelit