Sodanjälkeiset puolustusvoimat

Kirjoittajat

• Pekka Visuri Maanpuolustuskorkeakoulu

Avainsanat:

Puolustusvoimat sotien jälkeen

Abstrakti

Alkusanoissa todetaan, että "Itsenäisen Suomen puolustuspolitiikan ja maanpuolustuksen historiassa muodostavat
sodat 1918 ja 1939 - 1945 tärkeimmät kiinnekohdat, joihin kaikkea muuta toimintaa verrataan." Muina kiinnekohtina mainitaan Porkkalan palautus vuonna 1956 ja Pariisin rauhansopimuksesta vapautuminen 1990. Artikkelissa tarkastellaan puolustusvoimien "selviytymisestä rauhan ajan tehtävistä kylmän sodan oloissa".
Ensimmäisissä luvuissa tarkastellaan kylmän sodan aikaa ja sen tutkimusta sekä tilannetta toisen maailmansodan päättyessä. Seuraavaksi tarkastellaan puolustusvoimien vaaran vuosia 1945-1948, jossa käsitellään muun muassa miehitykseen varautumista sekä Pariisin rauhansopimuksen ja YYA-sopimuksen merkitystä. Vuoden 1952 organisaatiouudistuksen käsittelyn jälkeen, kuvataan tilanne ja näkymät Paasikiven kauden päättyessä vuonna 1956. Berliinin kriisin tarkastelun yhteydessä käsitellään myös vuoden 1961 noottikriisi ja sen vaikutusta puolustusvoimien kehittämiseen. Materiaalihankintojen yhteydessä tarkastellaan muun muassa ulkomaankaupan kansainvälisiä kytkentöjä. Luvussa, "Alueellinen puolustus", tarkastellaan tämän ratkaisumallin perusteita ja toimintaperiaatteita. Lisäksi käsittelyssä ovat puolustuskomiteoiden mietinnöt ja niiden vaikutukset puolustusvoimiin. Viimeisessä luvussa selvitetään tilanne kylmän sodan päättyessä todeten lopuksi, että " Kylmän sodan päätyessä Suomen turvallisuuspoliittinen asema oli yleisesti tunnustettu ja vakiintunut."