Venäjän ydinaseopin erityispiirteet

Kirjoittajat

• Stefan Forss

Avainsanat:

Venäjä, ydinaseoppi

Abstrakti

Artikkelin alussa olevassa yhteenvedossa todetaan, että "Venäjän uudessa kansallisessa turvallisuusopissa ("konseptiossa") ja uudessa sotilasdoktriinissa ydinasekysymyksiä käsitellään vain ylimalkaisesti. Edellinen tuli voimaan tammikuussa ja jälkimmäinen huhtikuussa 2000. Venäjän varsinainen ydinasedoktriini on toistaiseksi salainen. Olisi toivottavaa, että myös Venäjä osoittaisi suurempaa avoimuutta." Kirjoittaja kuitenkin toteaa, että " Venäjä on kuitenkin 1990-luvun keskivaiheilta lähtien pitänyt Naton kylmän sodan aikaista ratkaisua itselleen sopivana: ylivoimaista vastustajaa on tarvittaessa torjuttava taistelukentän ydinaseilla, vaikka tämä käyttäisikin vain tavanomaisia aseita. Vilkas keskustelu Venäjän lehdistössä ja sotilasaikakauslehdissä osoittaa, että maan puolustuksesta vastaavat viranomaiset pitävät ydinaseiden käyttöä taistelukentällä mahdollisena. Eskaloitumisen riski totaaliseksi ydinsodaksi on - ehkä toisin kuin kylmän sodan aikana - hallittavissa. Näistä lähtökohdista kehitetään maan ydinaseoppia ja sitä tukevaa aseistusta."
Ensimmäisessä luvussa tarkastellaan Neuvostoliiton pyrkimystä paritettiin. Seuraavassa luvussa neuvostoliiton ydinaseajattelua esiteltäessä todetaan, että läntiset arviot ovat olleet melko oikeita. Kolmannessa luvussa selvitetään ydinaseharjoituksia ja suunnitelmia. Siinä muun muassa kuvataan yksityiskohtaisesti Neuvostoliiton vuonna 1954 pitämä poikkeuksellisen suuri ydinsotaharjoitus. Tämän jälkeen esitetään arvio Neuvostoliiton kylmän sodan aikaisista aikeista ja tavoitteista Euroopassa sekä Venäjän pyrkimyksiä uuden ydinaseopin hahmottamisessa. Viimeisissä luvuissa tarkastellaan venäläisiä ajatuksia ydinaseiden käytettävyydestä ja käsitellään Venäjän "ydintuhovälineiden" kehittämisohjelmia.