SUOMALAINEN SOTILASETNOGRAFIA – MITÄ SE ON?

Kirjoittajat

• Juha Jokitalo Maanpuolustuskorkeakoulu; Ilmasotakoulu
• Aki-Mauri Huhtinen Maanpuolustuskorkeakoulu

Avainsanat:

etnografia, organisaatiokulttuuri, havainnointi, kenttätutkimus

Abstrakti

Tässä artikkelissa kuvataan etnografisen tutkimusotteen soveltamista sotilasyhteisön tutkimiseen Ilmavoimissa meneillään olevan väitöstutkimuksen kenttävaiheiden kautta. Tutkimuksella pyritään lisäämään ymmärrystä ilmavoimien organisaatiokulttuurin syntymekanismeista. Pyrittäessä ymmärtämään kuinka ilmavoimakulttuuri rakentuu, on keskeiseksi tutkimuskohteeksi valittu asepalvelustaan suorittavat lentoreserviupseerikurssin alokkaat. Kohderyhmän valinta perustuu olettamukseen, että lentäjäupseerien erityinen asema muokkaa ilmavoimakulttuurista muun sotilasyhteisön sisään oman erityiskulttuurin. Tutkimuksen kenttävaiheen toteutuksen näkökulma on sosiaalipsykologinen. Tällaista lähestymistapaa sovelletaan usein pienoiskulttuurien merkitysrakenteiden tutkimiseen tai tietojen saamiseen haastateltavien sosiaalisesta ympäristöstä. Sosiaalipsykologiassa huomio kohdistuu sosiaaliseen elämään: ihmisten väliseen vuorovaikutukseen, ihmisen ja kulttuurin väliseen suhteeseen ja yksilön psykologisen toiminnan sosiaalisuuteen. Tutkimuksessa oletetaan myös, että nykynuorten elämismaailmojen ja organisaatiokulttuurin kohtaaminen tuo esiin myös muita sotilasyhteisöön liittyviä ilmiöitä. Edellä mainituista syistä johtuen alokkaita, tulevia lentäjiä havainnoitiin pääosin peruskoulutuskauden koulutustapahtumissa. Aineistoa hankittiin myös erillisillä ryhmähaastatteluilla ja kahden välisillä keskusteluilla. Kenttätutkimukseen sovellettiin kollektiivisen etnografian periaatteita, jossa kenttää havainnoi taistelijapari, kaksi erilaisen koulutustaustan omaavaa ilmavoimien upseeria. Menetelmää voisi hyvällä syyllä kutsua myös ”taistelijaparietnografiaksi”.