Mu‘taziliittinen teologia eläinten kärsimyksestä
Avainsanat:
islamilainen teologia, islamilainen etiikka, eläinetiikka, mu'taziliitit, Al-Jāh.izAbstrakti
Artikkeli käsittelee mu‘taziliittien, islamin varhaisen teologisen koulukunnan, näkemyksiä eläinten kärsimyksen ongelmasta ja sen eläineettisistä seurauksista. Jumalan oikeudenmukaisuus on mu‘taziliittisen teologian tärkein prinsiippi Jumalan ykseyden ohella. Koulukunta ulottaa Jumalan oikeudenmukaisuuden ihmisten lisäksi myös muihin eläimiin, ja eläintenkin kärsimys on ristiriidassa Jumalan täydellisen hyvyyden kanssa. Tällä puolestaan on seurauksia mu‘taziliittiselle etiikalle, koska ihminenkään ei saa aiheuttaa eläimelle tarpeetonta kärsimystä. Artikkeli jakautuu kolmeen osaan. Ensimmäinen osa esittelee mu‘taziliittisen etiikan käsitteitä yleisellä tasolla. Toinen osa käsittelee mu‘taziliittisen koulukunnan tärkeimmän teologin, ‘Abd al Jabbārin (k. n. 1024), pääteoksessaan esittämää ratkaisua Jumalan oikeudenmukaisuuden ja eläinten kärsimyksen väliseen ristiriitaan. Kolmas osa kuvaa, miten koulukunnan vaikutuspiirissä toiminut esseisti al-Jāh.iz. (k. 868) soveltaa mu‘taziliittisen etiikan viitekehystä konkreettiseen eläinten kohtelua koskevaan ongelmaan. Mu‘taziliittien eettisen teorian analyysi osoittaa, että kategorinen väite islamin klassisen kauden antroposentrismistä on liian yksinkertainen.
