Nopanheittokielto uskonnonfilosofisena kysymyksenä
Avainsanat:
Kanonit, noppapelikielto, vedonlyöjäargumentti, probabilistinen todistus, hesykasmiAbstrakti
Artikkelissa tarkastellaan alun perin kanonista kieltoa pelata noppapelejä. Käsittelen ensin kanonien ja ajankohtaisen rahapelejä koskevan keskustelun välistä suhdetta ja siirryn sitten analysoimaan teologisia vedonlyöntiin ja todennäköisyyteen liittyvän päättelyn teemoja Blaise Pascalin klassisessa vedonlyöjäargumentissa sekä Richard Swinburnen pobabilistisessa jumalatodistuksessa. Pascalin ”sydämen teologialla” on yhteys ortodoksisessa perinteessä esitettyihin teemoihin ja Swinburne on ortodoksiseen kirkkoon liittynyt filosofi, joka pitää ortodoksista perinnettä alkuperäisen kristinuskon parhaiten säilyttäneenä traditiona. Tämän jälkeen vertaan Pascalin ja Swinburnen malleja patristisessa perinteessä esiintyviin näkemyksiin, erityisesti Athanasioksen Inkarnaatiostateoksessaan esittämiin teemoihin sekä hesykastiseen perinteeseen. Tässä hyödynnän niin sanotun originistisen perinteen ja Evagrios Pontoslaisen rukouksen teologian korjaukseksi katsotun Pseudo-Makarioksen Homilioiden tarjoamia näkökulmia. Pyrin osoittamaan, että noppapelin kielto on paitsi ajankohtainen myös tulkinnallisesti laaja-alainen siten, että se valaisee uskonnonfilosofisesta näkökulmasta ortodoksisen teologian ja hengellisyyden luonnetta ensisilmäystä syvällisemmällä tavalla. Artikkelini tarjoaa esimerkin siitä, millaisin tulkinnallisin huomioin ja näkökulmin monet muutkin kanonit voivat osoittautua ajankohtaisiksi ja nykyaikaisia kysymyksiä palveleviksi.
