Mystiikka, psykedeelit ja aivotutkimus
Viime vuosien tuloksia
Avainsanat:
Mystiikka, psykedeelit, empiirinen tutkimus, aivotutkimus, teologiaAbstrakti
Viime vuosina on jälleen alettu tutkia niin sanottujen klassisten psykedeelien (psilosybiini, LSD, DMT, ayahuasca) vaikutusta ihmisen mieleen. Tutkimuksissa on havaittu, että psykedeeleillä voidaan saada aikaan mystisiä kokemuksia, jotka vastaavat aiemmin kirjallisuudessa esitettyjä ja uskonnollisten traditioiden pohjalta luokiteltuja mystisiä kokemuksia. Joidenkin tutkimusten mukaan psykedeeleillä tuotetut kokemukset ovat jopa intensiivisempiä ja vaikutuksiltaan positiivisempia kuin ei-psykedeeliset mystiset kokemukset. Psykedeelis-mystisten kokemusten esiintyminen riippuu nautitun aineen määrästä, henkilön odotuksista ja taustasta sekä tilanteesta, jossa ainetta nautitaan. Tutkimusten perusteella psykedeelis-mystisillä ja vastaavilla ”luonnollisilla” kokemuksilla ei ole suuria eroja. Psykedeeleillä tuotettuja mystisiä kokemuksia ei ole syytä pitää vähemmän aitoina kuin muulla tavoin, esimerkiksi hengellisten harjoitusten seurauksena syntyneitä kokemuksia. Uskonnolliseen traditioon sitoutuminen voi kuitenkin olla mystikolle hyödyllistä. Se helpottaa kokemuksen suhteuttamista omaan elämään ja ulkomaailman realiteetteihin. Neurofysiologiset tutkimukset ovat osoittaneet psykedeelien vaimentavan aivotoimintaa tietyillä, varsinkin korkeampia hierarkiatasoja (erityisesti minä-kokemusta) ylläpitävillä aivoalueilla. Tämä on ilmeisesti yhteydessä psykedeelien vaikutuksen aikana koettuun minuuden rajojen liukenemiseen (minän ”kuolemaan”). Näin mahdollistuu uudenlaisen tietoisuudentilan kokeminen.
