Historia, kollektiivinen uhriutuminen ja sosiaalinen identiteetti Ensimmäisessä Johanneksen kirjeessä

Kirjoittajat

• Raimo Hakola Helsingin yliopisto

Avainsanat:

Uusi testamentti, Johanneksen kirjeet, sosiaalinen identiteetti, kollektiivinen uhriutuminen

Abstrakti

Artikkelissa sovelletaan sosiaalisen identiteetin käsitettä kahteen Ensimmäisestä Johanneksen kirjeestä nousevaan teemaan. Artikkelissa kysytään ensin, miksi tässä kirjeessä – kuten monissa muissakin varhaiskristillisissä lähteissä – korostetaan
annetun opetuksen alkuperäisyyttä ja muuttumattomuutta. Toinen käsiteltävä teema liittyy siihen, miten Ensimmäisessä Johanneksen kirjeessä ymmärretään sisäryhmän olevan vihamieliseksi koetun maailman vainoama. Artikkelissa osoitetaan, kuinka kirjeessä heijastuu useissa varhaiskristillisissä lähteissä esiintyvä kollektiivinen uhriutuminen. Sosiaalisen identiteetin näkökulma antaa käsitteitä analysoida entistä tarkemmin sitä, miksi Ensimmäisessä Johanneksen kirjeessä on tärkeää vedota varhaiskristittyjen aiempaan historiaan. Sen avulla tulee myös ymmärrettäväksi, miksi ainoa viite Heprealaisen Raamatun
kertomuksiin kirjeessä on tarina Kainista ja Abelista. Viittaukset Jeesuksen elämän silminnäkijöihin ja historian ensimmäiseen veljessurmaan auttavat kirjoittajaa rakentamaan kuvan muuttumattomasta ja aina samanlaisena pysyvästä kristillisestä identiteetistä, vaikka tosiasiassa kristillisen uskon tulkintaan ja opettajien arvovaltaan liittyvät kysymykset olivat jatkuvien kiistojen ja uudelleenarvioinnin kohteena.