Sota, rauha ja rukous
Ukrainan sota Suomen evankelis-luterilaisen kirkon retoriikassa vuonna 2022
Avainsanat:
Ukrainan sota, Suomen evankelis-luterilainen kirkko, retoriikka, Venäjä, kirkkohistoriaAbstrakti
Artikkeli käsittelee Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispojen ja pappien retoriikkaa Ukrainan sodasta vuonna 2022 ekumenian, etiikan ja kirkon Venäjäsuhteen näkökulmista. Aineistona ovat piispojen ja pappien julkiset kannanotot ja kirjoitukset. Tarkastelen retoriikkaa sosiaalisen konstruktivismin teoreetikon Alexander Wendtin identiteetti-käsitteen kautta, jonka mukaan toimijan identiteetti ja sen muutokset määrittävät suhtautumista itseen ja toisiin. Kirkon identiteetti ja sitä ilmaiseva retoriikka sodasta muuttuivat Venäjän hyökättyä Ukrainaan helmikuussa 2022. Retoriikka sodasta jakautui kolmeen päälinjaan: yleiskirkolliseen, kirkon roolia rauhantyössä korostavaan ja maanpuolustusta korostavaan linjaan. Eettinen retoriikka vaihteli teoreettisesta rauhanetiikasta oikeutetun sodan hyväksymiseen ja Ukrainan puolelle asettumiseen. Venäjäsuhde muuttui täysin: oppineuvottelut ja yhteydenpito katkaistiin yleiskirkollisella linjalla ja maanpuolustusta korostavalla linjalla Venäjästä alettiin puhua vihollisena. Rauhantyötä korostavalla linjalla Venäjästä puhumista puolestaan vältettiin. Sotaan liittyvää retoriikkaa ei ennakkokäsityksistä huolimatta juuri perusteltu ekumenialla. Kaikki kolme linjaa mahtuivat Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon, jonka ei ole tarvinnut luoda valtiosta erillistä tai omaa suhtautumistapaa sotaan.
