Käsikirjoitukset

Kirjoittajan ohjeet

Ohjeita aineiston muotoilusta ja toimittamisesta

Vuosikirjan  toimituskunta käyttää Microsoft Word -tekstinkäsittelyohjelmaa, joten lehteen tarkoitetut kirjoitukset tulee lähettää muokattavissa olevina .doc- tai .docx-tiedostoina. Jos kirjoittajalla on käytössään joku muu tekstinkäsittelyohjelma, tulee kirjoitus toimittaa toimituskunnalle rtf-tiedostona (Rich Text Format). Kun kirjoittaja on lähettänyt tekstinsä toimituskunnalle, se ei enää ota vastaan uutta tiedostoa. Mikäli kirjoittaja katsoo, että esimerkiksi pieni muutos (lisäys, korjaus tms.) on välttämätön, kirjoittajan tulee ottaa yhteyttä toimituskuntaan sopiakseen menettelytavasta, jolla muutos tehdään.

Toimituskunta tarvittaessa neuvoo kirjoittajaa henkilökohtaisesti ja tekee tarvittaessa tekniset muokkaukset tekstiin. Toimituskunta myös tarkastaa kieliopin.

Asetukset ja tyylit

Kappaleet erotetaan toisistaan tyhjällä rivillä, sisennyksiä ja kappaleiden tasauksia ei pidä tehdä.

Kursivointia käytetään

1) julkaisujen nimissä (Genos, Suomen Sukututkimusseuran Vuosikirja)

2) vieraskielisissä ilmaisuissa (de facto) sekä

3) sukutauluissa päähenkilön puolison ja lasten nimissä.

Lihavointia käytetään ainoastaan sukutaulujen päähenkilöiden nimissä. Leipätekstissä lihavointia ei käytetä lainkaan.

Numeroiden (4–5) ja vuosilukujen (2004–2005) välissä käytetään puolipitkää viivaa (ajatusviiva, n-dash).

Sarkainten, sisennysten ja tavutuksen ja otsikkotyylien käyttöä on vältettävä.

Viitteet ja lähteet

Käsikirjoitusvaiheessa kirjoittajan tulee käyttää alaviitteitä (engl. Word-ohjelmassa footnotes). Taittovaiheessa toimituskunta muuttaa alaviitteet loppuviitteiksi, joka on varsinaisen julkaisun viittausformaatti.

Viite merkitään:

1. a) pääsääntöisesti lauseen loppuun pisteen jälkeen. (Koko kappaleen lopussa

pisteen jälkeen oleva viite viittaa koko edeltävään kappaleeseen.)

1. b) keskelle lausetta yksittäisen sanan perään ainoastaan silloin, kun se viittaa

kyseiseen sanaan, termiin, tapahtumaan, ilmiöön tms.

Kirjoittaja voi antaa viitteissä myös sellaista lisätietoa, joka syystä tai toisesta ei sovi leipätekstiin; on suositeltavaa laatia leipätekstistä mahdollisimman helppolukuista ja siirtää toissijainen aineisto viitteisiin.

1. a) Kirjallisuusviitteet

Kirjallisuuteen perustuvissa viitteissä käytetään kirjoittajan/toimittajan sukunimeä ja teoksen painovuotta. Kun viitataan teoksen tiettyyn kohtaan, tulee mainita kaksoispisteenjälkeen myös ao. sivu.

1) Virtaranta 1961: 55–66.

2) Huurre & Vahtola 1992: 48.

3) Mäkelä ym. 2003: 33–67; ym.-merkintää käytetään, kun kirjoittajia on enemmän kuin kaksi.

Kun teoksen kirjoittajaa tai toimittajaa ei ole mainittu, viitataan siihen kirjan nimellä, joka kursivoidaan:

Todistuskappaleita Suomen historiaan II 1898, 55–102.

Sukututkimuksessa usein käytetyistä lähdejulkaisuista voidaan viitteissä käyttää vakiintuneita lyhenteitä (esim. FMU, REA).

Viitteissä lähteet erotetaan toisistaan puolipisteellä (;).

1. b) Arkistoviitteet

Arkistoviitteen perusrakenne on seuraava:

1) säilyttävä arkisto

2) arkistonmuodostaja

3) sarjataso (tarvittaessa myös signumi)

4) asiakirja

5) sivunumero

Esimerkiksi:

KA Militaria 433, Hämeen läänin jalkaväkirykmentti, Pääkatselmusrulla 1738: 57.

TKA Turun raastuvanoikeus, Perukirjat 1796: nro 34.

KA Ilomantsin kihlakunnan kruununvoudin arkisto, Cb:7 Katselmuspöytäkirjat

1796–1797: 20.6.1796.

KA Ansioluettelokokoelma, Adolf Fredrik Neiglickin ansioluettelo 1841.

KA Kiteen seurakunnan arkisto, IAa:1 Piispantarkastusten pöytäkirjat: 31.1.1683.

KA Karkun SAY (kokoonpanoluettelo) 1600–1619: 58.

Seuraavien kotimaisten aineistojen kohdalla noudatetaan kevyempää viittausjärjestelmää:

Voudin- ja läänintilit:

KA 9271:236.

Tuomiokirjat:

KA Uudenkaarlepyyn raastuvanoikeus 5.2.1690: 25–28.

KA Ilmajoen käräjät 16.8.1794: 126–126v.

Arkistonmuodostajista, sarjoista ja asiakirjoista käytetään niiden oikeita arkistoluetteloissa esiintyviä nimiä. Muut kuin suomenkieliset nimet voidaan lisäksi kääntää sulkuihin artikkelin kielelle.

Arkistoaineiston lähdeviitteissä viitataan aina alkuperäiseen aineistoon, ei puhtaaksikirjoitettuihin kopioihin, mikrojäljenteisiin tai digitoituihin aineistoihin.

Kotimaisissa arkistoissa säilytettäviin aineistoihin viitattaessa fyysinen jäljenne (useimmiten mikrofilmi tai -kortti) ilmoitetaan ainoastaan poikkeustapauksissa, esimerkiksi kun on havaittu virhe mikrofilmiluettelossa.

Erityisesti ulkomaisissa arkistoissa säilytettäviin lähteisiin viitattaessa on huolehdittava, että lukijalle annetaan täydelliset tiedot aineiston löytämiseksi. Kun lähteenä on käytetty ulkomaisessa arkistossa säilytettävää aineistoa, joka on käytettävissä fyysisenä jäljenteenä suomalaisissa yleisarkistoissa, jäljenteen numero ilmoitetaan viitteen lopuksi suluissa.

1. c) Internet-lähteet

Internet-lähteiden (esim. tietokannat tai verkkosivustot, joiden sisältämä aineisto on saatavana ainoastaan verkosta – ei siis esimerkiksi Digitaaliarkiston aineistot) osoitteet merkitään viitteisiin. Mikäli lähteellä ei ole selkeästi havaittavaa nimeä, voi kirjoittaja nimetä lähteen itse ja käyttää nimeä tekstissä tai viitteissä. Internet-lähteen merkitsemisen esimerkkejä:

1. Yle Elävä arkisto: Sisällissota 1918 – punaiset muistot.
2. Museoiden luettelointiohje.

Lähdeluettelo

Artikkelikäsikirjoituksen loppuun laaditaan lähdeluettelo, joka voi koostua erilaisista osioista.

Jos artikkelissa on käytetty arkistolähteitä, niistä laaditaan järjestyksessä ensimmäiseksi erillinen lähdeluettelo (”Arkistolähteet”), jossa viitteissä käytetyt arkiston lyhenteet kirjoitetaan auki. Esimerkkejä arkistolähteiden kirjaamistavoista:

Kansallisarkisto (KA)

Läänintilit.

7208, Turun läänin maakirja 1641

Riksarkivet Tukholma (SE/RA)

Ämnessamlingar, Personhistoria

Biografica 1500t–1800t.

Käytetyistä verkkolähteistä (www) laaditaan myös erillinen luettelo (”Verkkolähteet”) osoite ja viittauspäivämäärä mukaan sisällyttäen. Sen sijaan sähköisessä muodossa oleva tutkimuskirjallisuus ja sähköisessä muodossa käytetty alkuperäinen fyysinen arkistoaineisto sijoitetaan osioihin Kirjallisuus tai Arkistolähteet.

Esimerkkejä verkkolähteiden kirjaamistavoista:

1) Yle Elävä arkisto: Sisällissota 1918 – punaiset muistot. <https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/01/05/sisallissota-1918-punaiset-muistot> (luettu 14.4.2018).

2) Museoiden luettelointiohje. <https://www.museovirasto.fi/fi/palvelut-ja ohjeet/museoalan-kehittäminen> (luettu 18.5.2018).

Kirjallisuudesta (sisältäen tutkimuskirjallisuuden, lähdejulkaisut, painetut lähteet ja esim. matrikkelit) laaditaan lähdeluettelon loppuun erillinen luettelo (“Kirjallisuusluettelo”). Teoksista mainitaan:

1) kirjoittajan/kirjoittajien/toimittajan/toimittajien nimet

2) julkaisuvuosi

3) artikkelin/teoksen nimi

4) artikkelin kyseessä ollen sivunumerot

5) sarja, jossa teos on julkaistu

6) kustantajan kotipaikka (Huom.! Kustantajan kotipaikka on eri asia kuin

painopaikka.)

7) kustantaja

Verkosta löytyvän artikkelin tai teoksen verkko-osoitteen jälkeen merkitään viittauspäivämäärä paitsi niissä tapauksissa, joissa lähteellä on pysyvä osoite (esim. doi-numero).

Esimerkkejä:

Falck, Henrik 1993: Den tavastländska släkten Willand. Genealogiska Samfundet i

Finlands Årsbok 43, 59–102. Helsingfors: Genealogiska Samfundet i Finland.

Heino, Ulla 2009: Kauppaneuvos Lars Sacklén (1724–1795). Kansallisbiografia- verkkojulkaisu. Studia Biographica 4. Helsinki: SKS. Verkkojulkaisu <http://www.kansallisbiografia.fi/talousvaikuttajat/?iid=7> (luettu 16.9.2020).

Katajala, Kimmo (toim.) 1995: Manaajista maalaisaateliin. Tulkintoja toisesta historian, antropologian ja maantieteen välimaastossa. Helsinki: SKS.

Laitinen, Vilho, Evert Lappalainen & Kauko Kyyrö (toim.) 1955: Heinjoki.

Kertomuksia ja kuvia Heinjoen pitäjästä. Vihti: Heinä-säätiö.

Keskinen, Jarkko 2012: Oma ja yhteinen etu. Kauppiaiden keskinäinen kilpailu ja yhteistyö Porin paikallisyhteisössä 1765–1845. Turun yliopisto. Verkkojulkaisu <http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-5150-5> (luettu 1.8.2020).

Mäkinen, Anssi 2003: Viipurin läänin 1500-luvun voudintilit sukututkijan apuna. Genos 75(1): 10–21.

Rabow-Edling, Susanna 2010: From one imperial periphery to another: the experience of a governor’s wife in Russian Alaska. (Esitelmä 4). Internationella Konferensen om Ryska Amerika, Sitka 2010. Verkkojulkaisu <http://2010rac.com/papers.shtml> (luettu 12.9.2012).

Uotila, Kari 2003: Keskiajan kirkot ja linnat. Muinainen Kalanti ja sen naapurit.

Talonpojan maailma rautakaudelta keskiajalle. Veijo Kaitanen, Esa Laukkanen & Kari Uotila (toim.), 366–374. Helsinki: SKS.

Valokuvaajan tekijänoikeusopas. Helsinki: Musta Taide, Finnfoto, 1998.

Graafiset sukutaulut

Graafisten sukutaulujen (ns. viivataulun) suhteen ovat seuraavat seikat tärkeitä:

1) Sukutaululla pitää olla otsikko.

2) Se lähetetään toimituskunnalle .docx.- tai pdf. -tiedostona. Jälkimmäisessä tapauksessa on huolehdittava, että tiedosto on resoluutioltaan riittävän suuri ja että siihen ei voi tehdä muutoksia sen jälkeen, kun se on lähetetty toimituskunnalle.

Suositeltavaa on, että sukututkimusartikkelin kirjoittaja laatii yhden tai useamman graafisen sukutaulun (ns. viivataulun), jotta lukija hahmottaa helpommin artikkelin sisällön. Mikäli kaavion teko ei onnistu tekstinkäsittelyohjelmalla, voi sen lähettää myös paperilla postitse tai neuvotella asiasta toimituskunnan kanssa.

Kuvitus

Kuvat tulee toimittaa ensisijaisesti sähköisessä muodossa joko .jpg- tai .tiff -tiedostona siten, että kuva on skannattu normaalikoossaan ja se sisältää 1:1-kokoisena vähintään 300 pikseliä tuumalla (vähimmäiskoko 2 mb). Kuvien tulee siis olla painokelpoisia eli resoluutioltaan riittävän suuria. Teknisesti heikkotasoisia kuvia ei julkaista.

Kirjoittajan laatii kuviin kuvatekstit, joista käy ilmi varsinaisen kuvatekstin lisäksi kuvan lähde (kuva-arkisto, asiakirjakopion lähde, valokuvaajan nimi). Kirjoittaja vastaa kuvien käyttöoikeudesta.

Kirjoittaja voi merkitä artikkeliin ehdotuksensa kuvan sijaintipaikasta. Toimituskunta varaa oikeuden ratkaista kuvan sijoittelu.

Toimituskunta neuvoo tarvittaessa kuviin liittyvissä kysymyksissä.

Sukutaulu-malli

Roomalainen numerointi kertoo sukupolvien määrän. Sukutauluissa edetään siten, että ensiksi käsitellään kantavanhempien vanhimman lapsen jälkeläiset ja sen jälkeen siirrytään käsittelemään seuraavaksi vanhimman lapsen jälkeläiset jne. Puolison edelliset ja tulevat puolisot merkitään alaviitteeseen. Mallia kannattaa ottaa aiemmin ilmestyneistä Genoksista. Huomaa, mitkä nimet on kirjoitettava kursiivilla ja mitkä lihavoidulla sekä sukutaulun rakenne.

Taulu 7

IV Julius Pentinpoika Knaapila (taulusta 3), s. n. 1683 Pälkäneellä, haud. 28.4.1728 Pälkäneellä. Pälkäneen Kirvun Knaapila I:n rusthollari 1707–1728. – Puoliso 1) Maria, haud. 1723 Pälkäneellä. –Puoliso 2) 27.12.1723 Pälkäneellä Sofia Tuomaantytär Kirvusta, s. n. 1702, k. 11.9.1762 Pälkäneellä. Piti taloa vuonna 1729.[1]

V Lapsia (kaikki s. Pälkäneellä)

1. Pentti kast. 15.8.1711. Taulu 8.
2. Poikalapsi, haud. 29.6.1716.
3. Johannes, kast. 27.12.1717, haud. 31.5.1724 Pälkäneellä.
4. Matti kast. 24.2.1721 Pälkäneellä, mainitaan Knaapilassa 1744–1750. Taulu 9.
5. Liisa s. 29.9.1724. Taulu 10.
6. Kaisa s. 25.9.1727. Taulu 11.

Mikäli syntyneiden luettelossa on syntymäaika ja kastepäivä, niin tauluun otetaan syntymäpäivä. Mikäli on merkitty vain kastepäivä, niin silloin otetaan se. Oheisessa tapauksessa syntymäpäivää ei ole aina merkitty, koska syntyneiden luettelosta löytyi vain kastepäivä.

Eri sukututkimusohjelmilla tulostetut sukutaulut eivät kelpaa sellaisenaan, vaan ne on kirjoitettava uudelleen Word-tekstinkäsittelyohjelmalla (ilman muotoiluja).